Galaktion Tabidze
Galaktion Tabidze (georg. გალაკტიონ ტაბიძე, Galak't'ion T'abidze, 17. marraskuuta 1891 – 17. maaliskuuta 1959) oli 1900-luvun johtava georgialainen runoilija. Hän selvisi Stalinin vainoista 1930-luvulla, mutta useita hänen kirjailijakollegoitaan, ystäviään ja sukulaisiaan menehtyi. Neuvostoviranomaiset kuitenkin painostivat häntä raskaasti, ja hän vajosi masennukseen ja alkoholismiin. Hänet vietiin lopulta psykiatriseen sairaalaan Tbilisissä, jossa hän teki itsemurhan.
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Elämäkerta muokkaa
Galaktion Tabidze syntyi Tšqvišin kylässä lähellä Vania Länsi-Georgiassa (joka kuului tuolloin Venäjän keisarikuntaan). Hänen isänsä, paikallinen opettaja Vasil Tabidze, kuoli kaksi kuukautta ennen Galaktionin syntymää. Vuosina 1900–1910 hän opiskeli Kutaisin ja Tbilisin seminaareissa ja työskenteli myöhemmin opettajana. Vaikka hänen ensimmäistä symbolismivaikutteista kirjaansa ylistettiinkin vuonna 1914, hän ei saavuttanut tunnustusta yhtä nopeasti kuin muut Siniset sarvet -ryhmään kuuluneet georgialaiset symbolistit. Tämä johtui suureksi osaksi hänen mieltymyksestään yksinäisyyteen, ja hän saikin liikanimen "yksinäisyyden ritarikunnan ratsumies" serkultaan Titsian Tabidzelta.
Hänen seuraava runokokoelmansa Cráne aux fleurs artistiques vuodelta 1919 teki hänestä georgialaisen runouden johtajan useaksi vuosikymmeneksi. Suurimpaa osaa hänen teoksistaan leimaavat yksinäisyyden, rakkaudettomuuden ja painajaismaisten ennenäkyjen teemat, joita voidaan löytää esimerkiksi teoksista "Ilman rakkautta" ja "Minä ja yö" vuodelta 1913, "Taivaansiniset hevoset" vuodelta 1915 sekä "Tuuli puhaltaa" vuodelta 1924.
Stalinin vainojen aikaan vuonna 1937 Tabidzen vaino Olga Okudžava pidätettiin ja karkotettiin Siperiaan, jossa hän menehtyi vuonna 1944. Galaktionin serkku ja runoilijakollega Titsian Tabidze, kuten useat runoilijan kumppanit, pidätettiin myös ja lopulta teloitettiin. Tabidze joutui itse Lavrenti Berijan kuulustelemaksi ja pahoinpitelemäksi. Tämä ajoi hänet masennukseen ja alkoholismiin. Hänen pitkä hiljaisuutensa ja yksinäisyytensä kuitenkin säästi hänet puhdistuksilta; hän sai edelleen titteleitä ja palkintoja sekä julkaisi uusia runoja, mutta hänen elämänsä oli suistunut täysin raiteiltaan. Vakavasti sairaana ja masentuneena hänet vietiin lopulta Tbilisin psykiatriseen sairaalaan, jossa hän päätti elämänsä hyppäämällä sairaalan ikkunasta Tšavtšavadze-kadulle Tbilisin keskustassa vuonna 1959. Hänet haudattiin Mtatsmindan Pantheoniin, jossa hänen hautajaisiinsa osallistui kymmeniä tuhansia henkilöitä.
Tabidze laati tuhansia runoja. Hänellä oli valtava merkitys Georgian nykykirjallisuudelle. Hänen noin sadan tuhannen kappaleen arkistoaan Tbilisin kirjallisuusmuseossa ei ole vielä kunnolla tutkittu. Hänen tuotantoaan on käännetty venäjäksi, ranskaksi, englanniksi ja saksaksi.
Lähteet muokkaa
- Rayfield, Donald (2000), The Literature of Georgia: A History, s. 251–4. Routledge, ISBN 0-7007-1163-5
- Kveselava, M (2002), Anthology of Georgian Poetry, s. 153–4. The Minerva Group, Inc., ISBN 0-89875-672-3.
- Seymour-Smith, Martin (1985), The New Guide to Modern World Literature, s. 1249–50. P. Bedrick Books, ISBN 0872260003.
- Mikaberidze, Alexander (ed., 2007). Tabidze, Galaktion (Arkistoitu – Internet Archive). Dictionary of Georgian National Biography.
- Chotiwari-Jünger, Steffi. Tabije (Tabidse), Galaktion. Gero von Wilpert: Lexikon der Weltliteratur. Alfred Kröner Verlag, Stuttgart 2004. (saksaksi)
- Lichtenfeld, Kristiane. Galaktion Tabidse. Georgica. Bd. 15 (1992), S. 119–126 (saksaksi)
