GŠ-30-1 (ГШ-30-1, taisteluvälineindeksi 9-A-4071K) on neuvostoliittolais-venäläinen lentokoneaseena käytetty 30-millinen konetykki. Aseen suunnittelivat Vasili Petrovitš Grjazev ja Arkadi Georgijevitš Šipunov, ja se otettiin neuvostoilmavoimien käyttöön 1980-luvulla. Tykki on edelleen tuotannossa, valmistajana on Ižmaš.

GŠ-30–1

Tykin toimintaperiaate on lyhyt putkirekyyli. Yksiputkisena se on tulinopeudeltaan hitaampi kuin Gatling-tyyppiset konetykit. Yksinkertaisesta toimintaperiaatteesta huolimatta tykin tulinopeus on täysin vertailukelpoinen monimutkaisempien revolveritykkien kanssa. Tykin yksinkertainen rakenne on mahdollistanut sen tekemisen erittäin kevyeksi; tykin massa on 46 kg ja sen lataaminen tapahtuu erityisellä latauslaukauksella.

GŠ-30-1:n maksimitulinopeus on 1 800 laukausta minuutissa, mutta se on yleensä rajoitettu 1 500 laukaukseen minuutissa putken kulumisen vähentämiseksi. Silti putken elinikä on verrattain lyhyt, n. 2 000 laukausta. Ammuksen lähtönopeus on 860 m/s ja sen massa 400 grammaa. Valmistajan mukaan tykki on tehokkaimmillaan ilmamaaleja vastaan 1 200–1 800 metrin etäisyydeltä. Laseretäisyysmittarilla ja -maalinosoitusjärjestelmällä varustettuna aseen sanotaan olevan tarkka ja tehokas; se kyennee tuhoamaan maalinsa kolmesta viiteen osumalla. Venäjän ilmavoimien monitoimihävittäjä Suhoi Su-34 käyttää tätä asetyyppiä.

Tykin ampumatarvikevalikoimaan kuuluu sirpalekranaatteja, panssariammuksia, panssarikranaatteja ja erikoisammuksia.

Aiheesta muualla muokkaa