Günter Lüling
Günter Lüling (25. lokakuuta 1928 Varna, Bulgaria – 10. syyskuuta 2014 Erlangen, Saksa) oli saksalainen teologi, yhteiskuntatieteilijä sekä arabisti ja islamintutkija. Lüling oli saksalaisen Goethe-instituutin johtaja Aleppossa Syyriassa 1962–1965. Hänen tutkimuksensa Koraanin kristillis-pakanallisesta alkuperästä tekivät hänestä perinteisestä poikkeavan Koraanin-tutkimuksen varhaisen edeltäjän.
Teokset muokkaa
Saksalainen Günter Lüling julkaisi 1970 väitöskirjaksi tarkoitetun Kritisch-exegetische Untersuchung des Qur'antextes ja vuonna 1973 teoksen Ûber den Ur-Quran, joka käännettiin myös englanniksi. Kirjat saivat liikkeelle uudenlaisen tavan tutkia Koraania historiallis-kriittisesti. Lüling tuli siihen tulokseen, että jopa kolmasosa Koraanin suurista olisi alun perin kristillisiä hymnejä.[1][2] Hän tulkitsi asian niin, että Muhammed oli saanut Mekassa vahvoja kristillisiä vaikutteita. Esimerkkinä kristillisestä suurasta on "Al-Alaq" (suura 96).[3]
Ensireaktio muokkaa
Radikaalien näkemystensä vuoksi Lüling ei enää saanut töitä arabian laitoksilta[2] eikä julkaisijaa teoksilleen, jotka hän sitten kustansi itse.[4] Lüling sai tohtorinarvon vasta vuonna 1980 kuusi vuotta kestäneen oikeudenkäynnin jälkeen. Muun muassa Jaakko Hämeen-Anttila on jyrkästi torjunut Lülingin ajatukset, joita hän kuvaa sanoilla "hyvin omaperäinen ja todellisuudelle vieras tutkimustraditio".[5] Fred Donner kuvaa Lülingin akateemista kohtaloa seuraavasti:
»Ensimmäinen hyökkäys Koraania koskevaa yksimielisyyttä kohtaan tuli sekin Saksasta Günter Lülingin 1970 julkaisemassa väitöskirjan ja sen jälkeisessä teoksessa Über den Ur-Koran. Yliopistopoliittisista syistä, jotka jätän tässä kertomatta, Lüling karkotettiin Saksan yliopistolaitoksesta ja hänen työhönsä kohdistui Saksan akateemisten vallanpitäjien vaikenemisen salaliitto vuosikymmenten ajan. Hänestä tuli akateeminen hylkiö, joka joutui itse kustantamaan kirjansa, ja koska ne oli kirjoitettu saksaksi, tieto niistä kantautui tutkijoille muualla kovin hitaasti.[6]»
Jälkimaine muokkaa
Myöhempi historiakriittinen tutkimus on löytänyt tukea Lülingin ajatuksille. Kristillisinä hymneinä tai mieterunoina on analysoitu esimerkiksi "Voiman suuraa" (97),[7] "Norsun suuraa" (105)[8] ja Niiniköyden suuraa (111)[9]. Christoph Luxenberg on yhtynyt Lülingin tulkintaan suurasta 96.[10] Lüling ei liioin ollut ensimmäinen, joka etsi Koraanin juuria juutalais-kristillisestä perinteestä. Näin teki myös Adolf von Harnack (1851–1930).[11]
Lülingin kunniaksi järjestettiin vuonna 2015 kansainvälinen tutkijasymposium.[12]
Lähteet muokkaa
- Fred M. Donner (The University of Chicago): The Study of Islam’s Origins since W. Montgomery Watt’s Publications Presented Friday, November 23, 2015, at the University of Edinburgh. 2015. Viitattu 28.12.2022. (englanniksi)
- Grodzki, Marcin: ”Günter Lüling – Islam as a non-Trinitarian faith of Semitic forefathers. Markus Gross & Karl-Heinz Ohlig (toim.)”, Die Entstehung einer Weltreligion V. Der Koran als Werkzeug der Herrschaft, s. 372–423. Schiler & Mücke, 2020. (englanniksi)
- Ibn Rawandi: On Pre-Islamic Christian Strophic Poetical Texts in the Koran. A Critical Look at the Work of Günter Lüling. Teoksessa: Ibn Warraq (toim.) What the Koran Really Says. Language, Text, and Commentary, s. 653–709. Prometheus Books, 2002. (englanniksi)
- Luxenberg, Christoph: Weichnachten im Koran. Teoksessa: C. Burgmer (toim.). Streit um den Koran. Die Luxenberg-Debatte: Standpunkte und Hintergründe, s. 62–68. Verlag Hans Schiler, 2007. ISBN 978-3-89930-145-8. (saksaksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ Karl-Heinz Ohlig: Wer hat den Koran geschrieben? Teoksessa: M. Gross & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion III. Die heilige Stadt Mekka – eine literarische Fiktion, s. 441. Hans Schiler, 2014. (saksaksi)
- ↑ a b Widmung an Günter Lüling. Teoksessa: Markus Gross & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion III, s. 5. Verlag Hans Schiler, 2014. (saksaksi)
- ↑ Reynolds, Gabriel Said: Introduction, Quranic studies and its controversies. Teoksessa: Reynolds, Gabriel Said (toim.). The Quran in its Historical Context. Routledge, s. 10. Routledge, 2008.
- ↑ Grodzki, M., 2020. s. 373
- ↑ Hämeen-Anttila, Jaakko: Johdatus Koraaniin, s. 210. Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-924-5.
- ↑ Donner 2015
- ↑ Luxenberg, Christoph: Weichnachten im Koran. Teoksessa: C. Burgmer (toim.). Streit um den Koran, s. 62–68. Schiler, 2007. (saksaksi)
- ↑ Lamsiah, Mohammed: The elephant story in the Quran. Myth, history, or both? Teoksessa: Markus Gross ja Karl-Heinz Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion IV. Mohammed – Geschichte oder Mythos?, s. 817–849. Hans Schiler, 2017. (englanniksi)
- ↑ Ercan Celik: Who were Abu Lahab and His Wife? A View from the Hebrew Bible International Qur'anic Studies Association. 26.5.2015. (englanniksi)
- ↑ Luxenberg, Christoph: The Syro-aramaic Reading of the Koran. A Contribution of the Decoding of the Language of the Koran, s. 302–305. Verlag Hans Schiler, 2007. (englanniksi)
- ↑ Grodzki, M., 2020. s. 372
- ↑ Internationales Symposium: Kritische Koranhermeneutik – Günter Lüling in Memoriam 2015. Friedrich-Alexander-Universität. Viitattu 2.9.2022. (saksaksi)