Wikipedia

Futuro

arkkitehti Matti Suurosen suunnittelema soikea, ufon näköinen muovitalo

Futuro on arkkitehti Matti Suurosen (1933–2013) vuonna 1968 suunnittelema ellipsoidin muotoinen muovitalo.

Futuro-talo näyttelykeskus WeeGeen pihalla Espoon Tapiolassa.
Futuro-talo, Aspholmen, Örebro, Ruotsi 2007.
Futuro-talo kansantaiteilija Kyösti Iittin pihapiirissä Pöytyällä (2007).

Historia muokkaa

Futuron kehittely alkoi tilaustyönä, kun lääkäri Jaakko Hiidenkari pyysi vuonna 1965 koulutoveriaan Matti Suurosta suunnittelemaan hiihtomajan vaikeakulkuiseen maastoon. Sen piti olla helposti pystytettävä ja mahdollisimman nopeasti lämmitettävä. Talon materiaaliksi Matti Suuronen valitsi lasikuituvahvisteisen polyesterimuovin eli lujitemuovin. Sen muoto syntyi tuloksena pitkästä kehittelytyöstä, jossa pyrittiin yhdistämään käyttötarkoitus, materiaalin ominaisuudet sekä teollisen sarjavalmistuksen vaatimukset. Arkkitehti Matti Suurosen lisäksi talon kehitysryhmään kuuluivat diplomi-insinööri Yrjö Ronkka, joka vastasi rakennelaskelmista, teknikot C. J. Olander ja Heikki Tikkanen, Suurosen assistentti Hannu Laitinen, sekä työnjohtajat Peter Stude ja Sven Lindfors. Projektin taloudesta vastasi Futuro-taloja valmistaneen Polykem Oy:n toimitusjohtaja Ensio Söderström. Talon prototyyppi, jonka väri oli vaaleansininen ja sarjanumero 000, esiteltiin lehdistölle Polykem Oy:n tehtaalla Vantaan Hiekkaharjussa maaliskuun lopussa 1968.[1]

Rakenne muokkaa

Futuro on halkaisijaltaan kahdeksan metriä ja korkeudeltaan neljä metriä. Sen tilavuus on 140 m³, käyttöpinta-ala 50 m², lattiapinta-ala 25 m², paino ilman sisustusta 2500 kg, ja kokonaispaino noin 4000 kg. Ellipsin muoto toistuu talon yksityiskohdissa, kuten akryylimuovisissa ikkunoissa, sähkörasioissa, valaisimissa ja ovenkahvoissa. Viimeisen silauksen antaa teräsputkista tehty rengasjalusta. Talon alkuperäiseen kalustukseen kuului kuusi sohvavuodetta (jotka pidetään päivällä istuinasennossa ja vedetään yöksi vuoteiksi), kahden hengen makuusoppi, takka-grilli-pöytäyhdistelmä, keittiö sekä wc-pesuhuone. Ulko-ovi avautuu portaiksi samaan tapaan kuin lentokoneissa. Alkuperäiset värivaihtoehdot olivat valkoinen, keltainen ja vaaleansininen. Kuljetussyistä talo koottiin kuudestatoista lohkosta, jotka pulteilla yhteen liitettyinä muodostivat talon pohja- ja kattokappaleet. Hyvissä olosuhteissa Futuro on mahdollista purkaa ja koota parissa päivässä. Se voidaan siirtää myös kokonaisena helikopterin avulla.[1]

Valmistus muokkaa

Laajasta kotimaisesta ja kansainvälisestä kiinnostuksesta huolimatta Futuro ei koskaan lunastanut siihen kohdistettuja kaupallisia odotuksia. Se oli massamarkkinoille liian erikoinen ja kallis. Lisäksi Polykem Oy:n kokemus ja resurssit olivat riittämättömät Futuron laajamittaiseen kansainväliseen lanseeraukseen. Vuoden 1973 öljykriisi kolminkertaisti muovin hinnan ja vaikeutti huomattavasti Futuron markkinointia.[1]

Suomessa valmistettiin 20 Futuroa vuosina 1968–1978. Näistä 12 kappaletta toimitettiin suoraan ulkomaisille tilaajille. Vuosina 1969–1973 Futuron valmistuslisenssi myytiin 25 eri maahan, mutta sen valmistus aloitettiin vain noin kymmenessä maassa.[1] Kaiken kaikkiaan Futuro-taloja valmistettiin alle sata kappaletta, joista Suomessa on säilynyt viisi. Yksi näistä oli Matti Kuuslan omistuksessa Hirvensalmella kesästä 1968 syksyyn 2011, jolloin Näyttelykeskus WeeGee osti sen. Huolellisen konservoinnin jälkeen tämä Futuro (nro 001) saapui huhtikuun lopussa 2012 pysyvästi Espoon Tapiolaan Näyttelykeskus WeeGeen pihalle, jossa se on avoinna yleisölle joka vuosi toukokuusta syyskuuhun.[2]

Futuron herättämän kansainvälisen kiinnostuksen imussa Polykem Oy lanseerasi kokonaisen sarjan Matti Suurosen suunnittelemia muovirakennuksia nimeltä Casa Finlandia.[1] Futuron ohella tunnetuin niistä oli vuonna 1971 esitelty Venturo.

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e Home & Taanila 2002
  2. ↑ WeeGee-kotisivu

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Futuro&oldid=21496806”