Friedrich Reinhold Kreutzwald
Friedrich Reinhold Kreutzwald ([kröitsvalt]; 26. joulukuuta (J: 14. joulukuuta) 1803 Jõeperen kartano, Kadrina, Vironmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 25. elokuuta (J: 13. elokuuta) 1882[1], Tartto, Liivinmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta) oli virolainen lääkäri, kirjailija ja Viron kansalliseepoksen Kalevipoegin kokoaja.
| Friedrich Reinhold Kreutzwald | |
|---|---|
 Johann Kölerin maalaus vuodelta 1864: Friedrich Reinhold Kreutzwald lukemassa Kalevipoegin käsikirjoitusta. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. joulukuuta 1803 Kadrina |
| Kuollut | 25. elokuuta 1882 Tartto |
| Kansalaisuus | Venäjän keisarikunta |
| Ammatti | lääkäri, kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | viro |
| Tuotannon kieli | viro |
| Tyylilajit | kansallisromantiikka |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Elämäkerta muokkaa
Kreutzwald oli maaorjan poika. Hänen isänsä oli suutari Juhan Reinholdson (1766–1832) ja äitinsä sisäkkö Ann (1770–1846); isä vapautettiin maaorjuudesta vuonna 1815. Kreutzwaldin kotitila (mäkitupa) oli nimeltään Ristimets, ja koulussa nimi muutettiin saksalaiseen muotoon Kreutzwald.[2]
Kreutzwald suoritti kotiopettajantutkinnon Räävelissä (nyk. Tallinna) vuonna 1825 ja ylioppilastutkinnon Tartossa vuonna 1826 ja valmistui lääkäriksi Tarton yliopistosta vuonna 1833.[3] Opintojensa jälkeen hän asettui Võrun kaupunkiin, jossa hän asui eläkkeelle jäämiseensä saakka.
Kreutzwald aloitti kansanvalistajana. Hänen ensimmäisiin kirjallisiin töihinsä kuului Wina-katk (1840), joka varoitti viinan kiroista. Vuosina 1843–61 julkaistiin kokoelma Sipelgas ja vuonna 1850 kirja Reinwadder Rebbane. Kaikki nämä olivat saksalaisten teosten käännöksiä. Hänen runonsa tulivat tunnetuksi vuonna 1865 julkaistun Viru lauliku laulud -teoksen myötä.
Kreutzwaldin tunnetuimman teoksen, Viron kansalliseepoksen Kalevipoegin julkaisi Viron oppineiden seura (Õpetatud Eesti Selts), ja sitä kokosi ensin Friedrich Robert Faehlmann, mutta tämän kuoltua vuonna 1850 työ siirtyi Kreutzwaldille. Teoksen runoja julkistettiin ensimmäisen kerran Viron oppineiden seuran toimituksina vuosina 1857–1861. Ensimmäinen kansanpainos valmistettiin vuonna 1862 Kuopiossa.[4] Kreutzwaldin työ ei päättynyt siihen, vaan vuonna 1866 julkaistiin teos Eesti rahva ennemuistsed jutud, joka sisälsi virolaisia kansansatuja.[5]
Kreutzwald jäi eläkkeelle kaupunginlääkärin virasta vuonna 1877 ja vietti viimeiset vuotensa Tartossa, jossa hän kuoli 25. elokuuta 1882.[1]
Teoksia muokkaa
- Wina-katk (1840)
- Sippelgas I–II (1843–1861)
- Narrilased. Reinuvader Rebane: Lühhikene õppetus loodud asjust (1847)
- Ma-ilm ja mõnda, mis seal sees leida on (I–II) (1848)
- Reinuvader Rebane, II osa (1848)
- Ma-ilm ja mõnda, mis seal sees leida on (III–V) (1849)
- Risti-sõitjad (1851)
- Lenora: Üks kuulus muistne laulujutt (1851)
- Kalevipoeg (1857–1861)
- Kilplaste imevärklikud jutud ja teud (1857)
- Eesti-rahva Ennemuistsed jutud ja Vanad laulud I–II (1860–1864)
- Angervaksad (1861)
- Viru lauliku laulud (1865, 1926, 1946)
- Eestirahva Ennemuistsed jutud (1866)
- Lühikene seletus Kalevipoja laulude sisust (1869)
- Rahunurme lilled I–II (1871–1875)
- Lembitu (1885)
- Kodutohter (1879)
- Teosed (1953)
Kirjallisuutta muokkaa
- Suits, Gustav: Nuori Kreutzwald. Viron kielestä suomentanut Helvi Katajavuori. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1953.
- Zetterberg, Seppo: Viro, Historia, kansa, kulttuuri. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1995. ISBN 951-717-806-9.
- Hasselblatt, Cornelius: Kalevipoeg Studies. The Creation and Reception of an Epic. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2016. ISBN 978-952-222-711-9.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Friedrich Reinhold Kreutzwald Tarton yliopisto. Arkistoitu 20.12.2014. Viitattu 9.9.2010. (viroksi)
- ↑ Suits 1953: 18–24.
- ↑ Zetterberg 1995: 229.
- ↑ Zetterberg 1995: 230.
- ↑ Zetterberg 1995: 231.