Fredrikson (yritys)
Fredrikson eli Fredriksonin lakkitehdas on Jyväskylässä kravatti- ja rusettitehtaana vuonna 1887 toimintansa aloittanut lakkitehdas. Sen perusti kauppias Anton Fredrikson. Tehtaassa valmistettiin myös hansikkaita ja damaskeja.
Vuoden 1975 öljykriisin jälkeen yhtiön tulos painui tappiolle, ja Fredrikson keskittyi valmistamaan vain lakkeja. 1990-luvun laman aikana tuotanto siirrettiin Venäjälle. Tällä hetkellä Fredrikson on osa MASI Jeans -konsernia.
Vuonna 2004 tehdasrakennus Jyväskylässä muutettiin asuinkäyttöön.
Historiaa muokkaa
Vuonna 1887 perustettua Fredriksonia pidetään Suomen vanhimpana vaatetusteollisuusyrityksenä. Sen perusti Loviisasta kotoisin ollut Anton Fredrikson, joka toimi Jyväskylässä kauppiaana. Hän joutui maksamaan myymistään ulkomaisista asusteista – solmioista, päähineistä ja hansikkaista – 20–50 prosenttia tullia. Hän keksi ryhtyä valmistamaan niitä Suomessa aluksi kotiompelutöinä, löysi Tukholmasta toiminnan työnjohtajaksi Sofia Lundbergin ja perusti 1887 yrityksen nimeltä Kravattfabriken i Jyväskylä. Neljän vuoden kuluttua ryhdyttiin valmistamaan myös lakkeja ja hattuja, joista tuli sittemmin yhtiön päätuote. Myös hattumestari M. F. Hansson löytyi Tukholmasta, ja muutamaa vuotta myöhemmin Kööpenhaminasta tullut hansikasmestari kisälleineen laajensi Fredriksonin asustevalikoimaa käsineisiin.[1]
Jo 85 työntekijän yritykseksi kasvanut Fredrikson sai vuonna 1911 joman uuden tehdasrakennuksen sähkökäyttöisine ompelukoneineen. Vuonna 1915 yhtiö toimitti Venäjän armeijalle 15 tuhatta sotilaspäähinettä, ja ensimmäisen maailmansodan lopulla suurimmat asiakkaat olivat Suomen valkoinen armeija ja suojeluskunnat. Pian Viipurissa toimiva kilpailija Kotimaan lakkitehdas Oy kasvoi suuremmaksi, mutta sotien välisen ajan Fredrikson oli Suomen toiseksi suurin päähineiden valmistaja. Turkit tulivat valikoimiin 1935, kun otettiin käyttöön uusi nelikerroksinen tehdasrakennus. Sitä laajennettiin heti sotien jälkeen, mutta koneita päästiin uusimaan vasta 1950-luvulla.[1]
Anton Fredriksonin pojista Eino Fredrikson kuoli vuonna 1946 ja Onni Fredrikson vuonna 1953. Toimitusjohtajana ja johtokunnan puheenjohtajana jatkoi Onnin poika ekonomi Eero Fredrikson ja 1970-luvun puolestavälistä tämän poika, ekonomi Timo Fredrikson. Turkkien suunnittelusta vastasi 1930-luvulta lähtien ylimestari Helmer Nelin. Lakkien suunnittelijoita olivat 1960-luvulta lähtien Lahja Järvinen, Meeri Tuovinen, Annukka Sovijärvi, Tarja Laurila ja Riikka Käppi.[1]
Kun Suomen Efta-sopimus oli tullut voimaan 1961, Fredrikson alkoi viedä tuotteitaan Pohjoismaihin, Keski-Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Suurimmillaan Fredriksonin työntekijämäärä oli 1970-luvun taitteessa, jolloin se työllisti 530 henkeä ja oli Jyväskylän kolmanneksi suurin työnantaja ja koko Euroopan suurin lakkitehdas. Vuosikymmenen puolivälissä turkislakkien kysyntä romahti, ja tuotanto Jyväskylässä lopetettiin. Timo Fredrikson perusti uuden yhtiön, Fredriksonin Lakkitehdas Oy:n, josta myöhemmin tuli A. Fredrikson Oy. Uusi tehdas aloitti Jyskässä ja muutti vuonna 1984 Vaajakoskelle. Noin 120 ihmistä työllistänyt tehdas saavutti nopeasti entisen asemansa Suomen suurimpana lakkivalmistajana.[1]
Fredrikson osti vuonna 1988 jyväskyläläisen, 1959 perustetun lastenvaateyrityksen Tutta-Tuote Oy:n, joka työllisti tuolloin 270 henkeä. Vuonna 1992 A. Fredrikson Oy ja Tutta Oy tekivät konkurssin, mutta lakkien teko jatkui. Tutta yhdistettiin niin ikään konkurssiin menneen Reiman kanssa uudeksi lastenvaateyhtiöksi nimeltä Reima-Tutta Oy.[1][2]
Suomen 1990-luvun alun lamavuosina Fredrikson yhdistyi M.A.S.I Companyyn.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Lappalainen, Piippa & Almay, Mirja: ”A Fredrikson Oy – maamme vanhin vaateteollisuusyritys”, Kansakunnan vaatettajat, s. 191–193 . Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-20864-7.
- ↑ Tutan, Fredriksonin ja Reiman konkurssipesistä muodostetaan uusi lastenvaateyritys. Helsingin Sanomat, 10.4.1992, s. 25. Näköislehti (maksullinen).
Kirjallisuutta muokkaa
- Ahvenainen, Jorma: Fredrikson 1887-1987: sata vuotta lakkeja Jyväskylästä. Jyväskylä: Fredrikson, 1987. ISBN 951-99843-6-4.