Fredrik VII
Fredrik VII (6. lokakuuta 1808 – 15. marraskuuta 1863) oli Tanskan kuningas vuodesta 1848 aina kuolemaansa asti. Hän oli Oldenburgin hallitsijasuvun alkuperäisen päähaaran viimeinen hallitsija ja myös Tanskan viimeinen absoluuttisena monarkkina hallinnut kuningas. Vuonna 1849 hän julkaisi itsevaltiuden kumonneen perustuslain. Perustuslaki oli vapaamielinen ja loi Tanskalle muun muassa kaksikamarisen kansanedustuslaitoksen.[1]
| Fredrik VII | |
|---|---|
 | |
| Tanskan kuningas | |
| Valtakausi | 20. tammikuuta 1848 – 15. marraskuuta 1863 |
| Edeltäjä | Kristian VIII |
| Seuraaja | Kristian IX |
| Syntynyt |
6. lokakuuta 1808 Kööpenhamina, Tanska |
| Kuollut |
15. marraskuuta 1863 (55 vuotta) Glücksburg, Holsteinin herttuakunta |
| Puoliso |
Vilhelmine Marie Caroline Mariane Louise Rasmussen |
| Koko nimi | Frederik Carl Christian |
| Suku | Oldenburg |
| Isä | Kristian VIII |
| Äiti | Charlotte Frederikke |
Fredrik oli Kristian VIII:n poika.[1]
Fredrik VII onnistui tekemään itsestään yhden aikansa pidetyimmistä kuninkaista. Syynä tähän oli todennäköisesti se, että hän luopui absolutismista, mutta myös hänen persoonallisuutensa teki kansaan vaikutuksen. Hän oli lahjakas näyttelijä ja osasi olla kansanläheinen ja sydämellinen. Lukuisilla matkoillaan hän vaali kontakteja kansalaisten keskuudessa. Hänen heikkouksiaan olivat muun muassa mytomania ja alkoholismi
Fredrik VII:n kuoltua Tanskan hallitsijaksi tuli Oldenburgien Glücksburg-sukuhaaraan kuulunut Kristian IX. Hallitsijasuvun vaihdos osaltaan johti Tanskan sotaan Saksan liittoa vastaan Slesvig-Holsteinin tilanteen vuoksi vuonna 1864.
| Edeltäjä: Kristian VIII |
Tanskan kuningas 1848–1863 |
Seuraaja: Kristian IX |
Lähteet muokkaa
- Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fredrik VII Wikimedia Commonsissa
