Fred Fisher
Fred Fisher (alk. Fischer, 30. syyskuuta 1875 Köln – 14. tammikuuta 1942 New York) oli yhdysvaltalainen populaarimusiikin säveltäjä. Hän teki 1910- ja 1920-luvulla musiikkia Broadwaylle ja vaudeville-esityksiin muun muassa Alfred Bryanin ja Joe McCarthyn kanssa. 1920-luvun lopulla hän sävelsi musiikkia mykkäelokuviin ja varhaisiin äänielokuviin.
Elämä ja ura muokkaa
Fred Fischer syntyi yhdysvaltalaisille vanhemmille Kölnissä, Preussin kuningaskunnassa. Hän palveli teini-ikäisenä vapaaehtoisena Saksan laivastossa ja Ranskan muukalaislegioonassa[1][2] ja muutti vuonna 1900 Yhdysvaltoihin. Hän aloitti muusikon uransa Chicagossa pianonsoittajana ja alkoi säveltää omia kappaleitaan vuonna 1904.[1]
Fischer teki 1910-luvun alkupuolella useita menestyneitä kappaleita sanoittaja Alfred Bryanin kanssa. Heidän suosittuihin sävellyksiinsä kuuluvat ”Come Josephine in My Flying Machine” (1910), joka lauletaan vuoden 1997 elokuvassa Titanic, ja ”Peg o’ My Heart” (1913), jonka on nauhoittanut suuri määrä pop- ja jazzartisteja. Saksalaisvastaisuuden kasvaessa Yhdysvalloissa ensimmäisen maailmansodan aikana Fischer muutti nimensä muotoon Fred Fisher.[1]
Fisher sävelsi 1910- ja 1920-luvuilla paljon musiikkia Broadway- ja vaudeville-esityksiin. Hänen sanoittajinaan toimivat usein Alfred Bryan ja Joe McCarthy. Toisinaan Fisher myös itse kirjoitti sanoituksia. Merkittäviä hittejä olivat muun muassa ”They Go Wild, Simply Wild, over Me” (1917, san. McCarthy), ”Lorraine, My Sweet Alsace Lorraine” (1917, san. Bryan), ”Oui, Oui, Marie” (1919, san. Bryan ja McCarthy) sekä ”Chicago (That Toddlin’ Town)” (1922, san. Fisher).[1]
Amerikansuomalainen työväenliikkeen lauluntekijä T-Bone Slim julkaisi vuonna 1920 parodiaversion Fisherin ja McCarthyn ”They Go Wild, Simply Wild, over Me” -kappaleesta nimellä ”The Popular Wobbly”.
1920-luvun puolivälissä Fisher muutti Los Angelesiin. Hän sävelsi musiikkia mykkäelokuviin ja varhaisiin äänielokuviin. Fanny Brice lauloi Fisherin säveltämän ja Billy Rosen sanoittaman kappaleen ”I’d Rather Be Blue over You (Than Happy with Someone Else)” vuoden 1928 elokuvassa My Man.[1]
1930-luvulle tultaessa Fisher teki yhä vähemmän musiikkia. Hänen uransa loppuajan menestyneimpiä sävellyksiä olivat jazzpianisti Fats Wallerin nauhoittama ”Your Feet’s Too Big” (1936) sekä Fisherin tyttären Doris Fisherin kanssa yhteistyössä tehty ”Whispering Grass” (1940), josta The Ink Spots nauhoitti hittiversion.[1]
Loppuvuosinaan Fisher kärsi alati huononevasta terveydentilasta. Hän teki itsemurhan New Yorkissa 14. tammikuuta 1942.[1]
Vuonna 1949 tehtiin löyhästi Fisherin elämään perustuva elokuva Oh, You Beautiful Doll.[1] Fred Fisher valittiin Songwriters Hall of Fameen vuonna 1970.[2]