Franz von Sickingen
Franz von Sickingen (2. maaliskuuta 1481 – 7. toukokuuta 1523) oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan valtakunnanritari, joka yhdessä Ulrich von Huttenin kanssa johti ritarien kapinaa.[1] Hän oli uskonpuhdistuksen varhaisvaiheiden merkittävimpiä henkilöitä. Sickingeniä on kutsuttu 'viimeiseksi ritariksi' (saks. der letzte Ritter), kuten aikalaisiaan Pierre Terrail de Bayardia ja keisari Maximilianialähde?.
.jpg)
Varhaisemmat vaiheet muokkaa
Franz von Sickingen syntyi 2. maaliskuuta 1481 Ebernburgin linnassa Pfalzissa. Hänen vanhempansa olivat Schweikhardt von Sickingen ja Margarethe Puller von der Hohenburg. Osallistuttuaan keisari Maximilianin sotaan Venetsian tasavaltaa vastaan 1508 hän peri suuren maaomaisuuden Reinin varrelta ja kartutti sekä omaisuuttaan että mainettaan puuttumalla erilaisiin kiistoihin, joissa hän yleensä esiintyi sorrettujen ystävänä.lähde?
Vuonna 1513 Sickingen asettui Wormsista karkotetun Balthasar Schlörin tueksi ja hyökkäsi 7 000 miehen joukolla kaupunkia vastaan. Hänet asetettiin valtakunnankiroukseen, mutta hän jatkoi kaupungin alueiden hävittämistä ja sen kaupankäynnin häiritsemistä, kunnes hänen ehtoihinsa suostuttiin. Myöhemmin hän soti Lorrainen herttua Antoinea vastaan ja pakotti Hessenin maakreivi Filip I:n maksamaan hänelle 35 000 guldenia. Vuonna 1518 Sickingen puuttui Metzin sisäisiin riitoihin ja asettui nimellisesti kansalaisten puolelle kaupungin harvainvaltaista hallintoa vastaan. Hän johti 20 000 miehen armeijan Metziä vastaan ja pakotti kaupungin hallinnon maksamaan hänelle 20 000 guldenia ja kuukauden palkan hänen sotilailleen. Samana vuonna Maximilian vapautti Sickingenin valtakunnankirouksesta, ja hän osallistui Svaabian liiton sotaan Württembergin herttua Ulrichia vastaan.[1]
Keisari Maximilianin kuoltua 1519 Sickingen otti vastaan lahjuksia Ranskan Frans I:ltä mutta marssitti keisarinvaalin aikana joukkonsa Frankfurtiin, missä ne vaikuttivat osaltaan Kaarle V:n valintaan keisariksi.[1] Vastapalvelukseksi Sickingen sai keisarillisen kamariherran ja neuvosmiehen arvon. Vuonna 1521 hän johti sotaretkeä Ranskaan. Sickingen hävitti Picardieta, mutta hänet pysäytettiin Mézièresin luona ja pakotettiin perääntymään.lähde?
Sickingen tapasi Ulrich von Huttenin noin vuonna 1517 ja alkoi tukea tämän suunnitelmia. Hän avusti monia velkojia painostamalla näiden mahtavia velallisia. Toisin kuin Hutten, Sickingen ei ollut itse oppinut mies, mutta hän arvosti tieteitä ja suojeli oppineita. Vuonna 1519 hänen esittämänsä uhkaus sai Kölnin dominikaanit vapauttamaan Johann Reuchlinin. Huttenin mukaan Sickingenin linnoista tuli "oikeamielisyyden turvapaikkoja" (saks. Herberge der Gerectigkeit). Useat uskonpuhdistuksen kannattajat saivat Sickingeniltä turvapaikan, ja sellaista tarjottiin myös Martti Lutherille.[1]
Ritarien kapina muokkaa
Ranskan-sotaretken epäonnistumisen jälkeen Sickingen laati yhdessä Huttenin kanssa suunnitelman kukistaa Saksan hengelliset ruhtinaat ja kohottaa valtakunnanritarit korkeampaan asemaan kaupunkien ja talonpoikien tuella. Sickingen kokosi pian suuren armeijan, johon liittyi ylemmän Reininmaan aatelisia. Elokuussa 1522 Sickingen nimitettiin kapina-armeijan johtajaksi Landaussa. Hän julisti sodan vanhaa vihollistaan Trierin arkkipiispaa vastaan ja marssitti joukkonsa kaupunkia vastaan. Trierin asukkaat pysyivät uskollisina arkkipiispalle, ja Hessenin maakreivi Filip Jalomielinen ja Pfalzin vaaliruhtinas Ludvig V tulivat tämän avuksi. Sickingen joutui vetäytymään Nansteinin linnaan Landstuhlin luokse.[1]
Nansteinin piiritys ja Sickingenin kuolema muokkaa
22. lokakuuta 1522 valtakunnanneuvosto asetti Sickingenin uudelleen valtakunnankiroukseen. Hän vastasi ryöstämällä Kaiserslauternin keväällä 1523. Saatuaan apua Svaabian liitolta hänen vihollisensa marssivat Nansteiniin ja piirittivät linnan. Sickingen uskoi voivansa pitää puoliaan useita kuukausia, mutta hän oli aliarvoinut uudenaikaisen tykistön voiman. Piirityksen aikana Sickingen haavoittui kuolettavasti ja joutui 6. toukokuuta 1523 antautumaan. Hän kuoli seuraavana päivänä.[1] Sickingen on haudattu Landstuhlin St. Andreas-Kircheenlähde?.