Franklin Held
Franklin Wesley ”Bud” Held (s. 25. lokakuuta 1927 Los Angeles) on yhdysvaltalainen keihäänheittäjä[1][2]. Hän heitti ensimmäisenä maailmassa keihästä yli 80 metriä.[3]
Held valmistui Stanfordin yliopistosta vuonna 1950, jolloin hänen ennätyksensä keihäänheitossa oli 71,13 m.[2] Elokuussa 1951 hän voitti Tukholmassa Pohjoismaiden parhaat keihäänheittäjät tuloksella 76,11 m,[2][4] joka oli koko vuoden maailman paras tulos.[5] Vuonna 1952 hän kärsi olkapäävammasta ja sijoittui Helsingin olympialaisissa yhdeksänneksi tuloksella 68,42 m[1][6]. Hänen paras tuloksensa vuonna 1952 oli 74,74 m, jota pidemmälle heitti vain suomalainen Toivo Hyytiäinen.[5]
Held suunnitteli isänsä ja veljensä kanssa uuden keihästyypin, niin kutsutun ”ilmarinnan”, jossa oli lyhyempi ja kevyempi kärki sekä erilainen painopiste kuin tavallisessa keihäässä.[3][7] ”Ilmarintakeihäällään” hän Pasadenassa, 8. elokuuta 1953 ylitti ensimmäisenä keihäänheittäjänä 80 metrin rajan tuloksella 80,41 m parantaen Yrjö Nikkasen lähes 15 vuotta vanhaa maailmanennätystä 1,71 metrillä.[3][7] Tulos syntyi kolmannella heitolla, ja jo toinen heitto lensi 78,35 m eli lähelle maailmanennätystä.[3]
Vuonna 1955 Held paransi Modestossa maailmanennätyksen tulokseen 81,75 m[7] ja voitti Pan-Amerikan kisoissa kultaa[1] tuloksella 69,77 m.[8] Hän oli loukkaantuneena alkuosan kaudesta 1956 ja putosi olympiajoukkueesta sijoituttuaan maansa olympiakarsinnoissa neljänneksi tuloksella 234 jalkaa ja 4 tuumaa (71,42 m). Hän hävisi kolmannen olympiapaikan vieneelle Benjamin Garcialle yhden tuuman.[9] Held heitti kauden yhdeksässä viimeisessä kilpailussaan jokaisessa vähintään 76,20 m[9] ja syyskuussa oman ennätyksensä 82,29 m, mutta se ei vaikuttanut enää olympiavalintoihin.[10] Vielä vuonna 1970 hän heitti tuloksen 69,88 m.[7]
Vuonna 2004 Held teki 75-vuotiaiden veteraanisarjassa seiväshypyn maailmanennätyksen 300 cm.[11]
Lähteet muokkaa
- Franklin Heldin olympiasijoitukset Sports Reference LLC. Arkistoitu 27.1.2012. Viitattu 22.7.2010. (englanniksi)
- Quercetani, Roberto: Kilpakenttien kuninkaat. Weilin&Göös, 1965.
- Hannus, Matti: Yleisurheilu: Tuhat tähteä. WSOY, 1983. ISBN 951-0-11900-8.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c Sports Reference LLC
- ↑ a b c Quercetani, s. 363
- ↑ a b c d Quercetani, s. 364
- ↑ Hakalax, Jari: Mitä tapahtui urheilussa 1951 Suomen urheilutietäjät ry.. Viitattu 26.7.2010.
- ↑ a b Yleisurheilun vuosikirjat
- ↑ Quercetani, s. 363–364
- ↑ a b c d Hannus, s. 125
- ↑ Pan-Amerikan kisojen mitalistit gbrathletics.com. Viitattu 26.7.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Hymans, Richard: The History of the United State Olympic Trials – Track & Field (PDF) (s. 113) 2008. ATFS. Arkistoitu 23.11.2018. Viitattu 2.7.2015. (englanniksi)
- ↑ Quercetani, s. 366
- ↑ Yleisurheilun kuvalehti