Frank Lloyd Wright
Frank Lloyd Wright (8. kesäkuuta 1867 Wisconsin, Yhdysvallat – 9. huhtikuuta 1959) oli yksi 1900-luvun alkupuolen näkyvimpiä ja vaikutusvaltaisimpia arkkitehteja, ja häntä pidetään edelleen Yhdysvaltojen kaikkien aikojen kuuluisimpana arkkitehtina.[1] Hänen töilleen on ominaista geometrinen selkeys.
| Frank Lloyd Wright | |
|---|---|
 Frank Lloyd Wright vuonna 1954. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. kesäkuuta 1867 Richland Center, Wisconsin, Yhdysvallat |
| Kuollut | 9. huhtikuuta 1959 (91 vuotta) Phoenix, Arizona, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus | Yhdysvallat |
| Taiteilija | |
| Ala | Arkkitehtuuri |
| Taidesuuntaus |
modernismi ”orgaaninen arkkitehtuuri” |
| Kuuluisimpia töitä |
Fallingwater (1935) Solomon R. Guggenheim -museo (1959) |
 Nimikirjoitus |
|
Nuoruus ja opinnot muokkaa
Wright opiskeli muutamia lukukausia 1885 Wisconsinin yliopistossa Madisonissa. Siellä ei ollut arkkitehtuurin opetusta, joten hän meni insinöörilinjalle eli School for Engineeringiin. Hän keskeytti opinnot saamatta tutkintoaan valmiiksi, muutti Chicagoon vuonna 1887 ja aloitti työt arkkitehtitoimistossa.[2]
Vuonna 1889 Wright meni naimisiin Catherine Tobinin kanssa. He saivat kuusi lasta.[2]
Varhaisimmat työt muokkaa
Vuosina 1888–1893 Wright työskenteli Dankmar Adlerin ja Louis Sullivanin toimiston palveluksessa,[2] mutta Wright irtisanottiin hänen jäätyään kiinni työn tekemisestä yrityksen ulkopuolella.[3]
Wright perusti oman arkkitehtitoimiston ja rakensi talon Chicagon Oak Parkiin. Hän aloitti niin sanottujen preeriatyylin asuintalojen (Prairie Houses) suunnittelun, mitä hän jatkoi noin vuoteen 1910. Hän suunnitteli noin 50 preeriataloa.[2] ”Preeriatalot” ovat matalia ja leveitä rakennuksia, joissa on loivat katot, selkeät ääriviivat, matalat savupiiput ja terassit. Ne rakennettiin käsittelemättömistä luonnonmateriaaleista. Wrightin mielestä inhimillisyyden piti olla läsnä ja keskeisenä kaikissa muodoissa ja niiden luomisessa.
Myöhemmästä preeriatyylistä Wrightin mestariteoksena pidetään Robie Housea, joka valmistui 1910.[4] Rakennus teki syvän vaikutuksen moniin nuoriin eurooppalaisiin arkkitehteihin.
Henkilökohtaiset vaikeudet, Eurooppa ja Japani muokkaa
Vuonna 1904 Wright suunnitteli naapurilleen Edwin Cheneylle talon ja rakastui tämän vaimoon Mamahiin. Wright oli ehtinyt olla jo yli kymmenen vuotta naimisissa. Kummankaan puolisot eivät suostuneet eroon, joten he ”karkasivat” yhdessä Eurooppaan. Asiasta syntyi Yhdysvalloissa valtava skandaali,[5] joka tuhosi Wrightin mahdollisuudet työskennellä kotimaassa.
Arkkitehtuurin historian tutkijat ovat ihmetelleet, miksi Wright halusi mullistaa elämänsä. Yleisimmin syyksi on esitetty se, että Wright kyllästyi preeria-tyyliin. Tehtyään mahdollisimman monta erilaista preeriataloa Wright halusi siirtyä uusiin tyyleihin ja taloihin. Helpointa se olisi toisella mantereella. Elämä ei kuitenkaan alkanut Euroopassa hyvin: Wright ei saanut lainkaan suuria töitä, mikä turhautti häntä.
Vuonna 1910 Wrightin töitä esiteltiin kahdessa laajassa Ernst Wasmuthin julkaisemassa portfoliossa, jotka tunnetaan nimellä Wasmuthin portfoliot. Ne tekivät Wrightin töitä kansainvälisesti tunnetuiksi ja vaikuttivat kokonaiseen arkkitehtien sukupolveen.[4] Wright vietti Euroopassa pari vuotta. Vuonna 1911 hän palasi Yhdysvaltoihin Wisconsiniin ja aloitti uuden kodin ja ateljee Taliesinin suunnittelun.
Elokuussa 1914 Wrightin ollessa Chicagossa palvelija, jolle Wright oli antanut potkut aiemmin, sytytti hänen studionsa Taliesinissa tuleen. Palvelija tappoi kirveellä seitsemän talossa ollutta. Vain kaksi henkilöä selvisi joukkomurhasta, näistä toinen auttoi sammuttamaan tulipalon. Menehtyneiden joukossa olivat muun muassa Mamah ja hänen kaksi lastaan.[3]
Japanilaiset tilasivat Wrightilta suuren hotellin. Hän vierali maassa vuonna 1913 Mamahin kanssa. Pari vuotta tuhoisan tulipalon jälkeen, vuonna 1916 Wright muutti Japaniin viideksi vuodeksi uuden naisystävänsä, kuvanveistäjä Mirian Noelin kanssa. Imperial Hotel valmistui vuonna 1922.[2] Samana vuonna Noel ja Wright menivät naimisiin, mutta liitto päättyi pian.[3]
Kolmas avioliitto muokkaa
Kun Wright vuonna 1924 meni ystävänsä kanssa Chicagossa katsomaan oopperaesitystä, hän kohtasi tummatukkaisen montenegrolaisen tanssijan, Olga Ivanovna (Olgivanna) Lazovich Milanoff Hinzenbergin. Vetovoima oli magneettista ja molemminpuolista. Ensihetkestä alkaen he olivat yhdessä aina Wrightin kuolemaan saakka 1959, jonka jälkeen Olgivanna vielä jatkoi Wrightin ”Taliesin Fellowship” -koulua omaan kuolemaansa saakka 1985.
Skandaalin aiheuttaneen suhteen alussa molemmat olivat vielä omilla tahoillaan naimisissa, mutta Olgivanna muutti heti Wrightin luokse, ja jo vajaan vuoden kuluttua syntyi tytär Iovanna. Kun Wrightin avioero aikaisemmasta liitosta lopulta tuli voimaan, he menivät naimisiin elokuussa 1928 ja viettivät kuherruskuukauden Phoenixissa Arizonassa.
Olgivanna oli ollut jo vuodesta 1917 alkaen kreikkalais-armenialaisen mystikon G. I. Gurdjieffin oppilas ja oli asunut Gurdjieffin lähimmän oppilasryhmän kanssa ”Ihmisen Harmonisen Kehittämisen keskuksessa” Ranskassa. Siellä Olgivanna hoiti muun muassa kirjailija Katherine Mansfieldiä tämän viimeisinä kuukausina.[6]
Olgivannalla oli kiistatta merkittävä vaikutus Wrightin työhön. Wrightin elämän jäljellä oleva neljännesvuosisata – hänen Arizonan-vuotensa Olgivannan kanssa 1932–1959 – olivat hänen tuotteliainta aikaansa. G. I. Gurdjieff kävi Lloyd Wrightien luona vuonna 1934.[7]
Vesiputoustalo ja Guggenheim-museo muokkaa
1930-luvulla Wright kehitti Usoniatalonsa. Ne olivat käytännöllisiä keskiluokan taloja, yksinkertaisilla mutta tyylikkäillä geometrisilla muodoilla varustettuja. Wrightin kuuluisimmat yksityisasunnot rakennettiin 1930-luvulla. Tunnetuin niistä on luultavasti Pennsylvaniassa sijaitseva Fallingwater eli ”vesiputoustalo”. Se rakennettiin, jotta asukkaat pääsisivät mahdollisimman lähelle luontoa. Talon ali virtaa vesiputous. Rakennus koostuu erilaisista parvekkeista ja terasseista, kalkkikiveä pystysuunnassa ja betonia vaakatasossa.
Asiakkaan omat insinöörit väittivät, että rakennelmat eivät olleet tarpeeksi kestäviä, mutta Wright ohitti heidän mielipiteensä.[8] Siitä huolimatta rakennusmiehet lisäsivät salaa ylimääräisiä terästukia vaakatasossa oleviin betoniterasseihin. 1990-luvulla alettiin tutkia lisätukien tarvetta ja 2002 vahvistettiin alin terassi, jotta se ei romahtaisi.
Wright kuoli 9. huhtikuuta 1959 saatuaan valmiiksi kuuluisimman työnsä, New Yorkissa sijaitsevan Solomon R. Guggenheim -museon, jonka suunnitteluun häneltä kului 16 vuotta. Ulkoapäin katsottuna rakennus kohoaa pelkistettynä valkoisena kierteenä ylös. Sisältä se muistuttaa etanan koteloa. Jotta vierailijat voisivat kokea jotain täysin uutta, Wright korosti maalausten epägeometrista muotoa pyöreällä kierukalla, joka kiertää keskustaa. Wright halusi ihmisten menevän hissillä yläkertaan ja sen jälkeen laskeutuvan kierrettä pitkin alas taideteoksia ihaillen. Nykyään moni vierailija toimii juuri päinvastoin. Toinen Wrightin toive oli, että seinät maalattaisiin lämpimällä luonnonvalkoisella, mutta sekin jäi toteuttamatta.
Tyyli, vaikutus ja huomionosoitukset muokkaa
Wright tunnetaan niin sanottuna orgaanisena arkkitehtina: talojen pitää sopia luontoon, ja ne rakennetaan mahdollisimman luonnonmukaisista materiaaleista. Rakennuksen pitääkin vastata sekä asiakkaan että rakennuspaikan tarpeisiin ja toiveisiin. Jo alusta lähtien Wright suunnitteli jokaisen yksityiskohdan itse niin sisällä kuin ulkopuolella. Kaikissa taloissa sisustus, matot, huonekalut, ikkunat ja ovet ovat hänen suunnittelemiaan. Wright oli ensimmäisiä arkkitehteja, jotka suunnittelivat koko talon pienintä yksityiskohtaa myöten itse. Huonekalujen lisäksi hän suunnitteli niiden valaistuksen ikkunoiden ja lamppujen avulla.
Vuonna 1938 Wright oli Time-lehden kansikuvassa. Kuvasta tehtiin myöhemmin kahden sentin postimerkki.[3] Vuonna 1949 hän sai amerikkalaisten arkkitehtien seuran, American Institute of Architects (AIA), korkeimman kunnianosoituksen eli kultamitalin, ja vuonna 1954 Yalen yliopiston kuvataiteen kunniatohtorin arvon.[9]
Wright suunnitteli kaikkiaan noin 800 rakennusta, joista toteutettiin 380. Niistä on 2010-luvulla jäljellä noin 280.[2] Wrightin rakennuksia arvostetaan suuresti Yhdysvalloissa ja niiden kunnossapitoon käytetään miljoonia.lähde?. Noin kolmasosa Wrightin taloista on nykyisin National Register of Historic Places -luettelossa.[9]
Tärkeimmät työt muokkaa
- William Herman Winslow Residence, River Forest, Illinois, 1894
- Larkin Administration Building, Buffalo, New York, 1903
- Darwin D. Martin House, Buffalo, New York, 1903–1905
- Unity Temple, Oak Park, Illinois, 1904
- Frederick C. Robie Residence, Chicago, 1906
- Taliesin I,Wrightin koti ja studio Spring Green, Wisconsin, 1911
- Midway Gardens, Chicago, 1913
- Imperial Hotel, Tokio, Japani
- Kaufmann Residence, Fallingwater eli vesiputoustalo, Bear Run, Pennsylvania, 1935
- Taliesin West, Scottsdale, Arizona, 1937
- Johnson Wx Headquarters, Racine, Wiscons, 1939
- First Unitarian Society, Shorewood Hills, Wisconsin, 1947
- Price Tower, Bartlesville, Oklahoma, 1956
- Guggenheim, New York, 1959
- Annunciation Greek Orthodox Church kreikkalaiskatolinen kirkko, Wauwatosa, Wisconsin, 1961
Lähteet muokkaa
- Secrest, Meryle: Frank Lloyd Wright: A Biography. University of Chicago Press, 1998. ISBN 9780226744148. Teoksen verkkoversio (viitattu 10.5.2014).
Viitteet muokkaa
- ↑ Jackie Craven: Frank Lloyd Wright, America's Most Famous Architect About.com. Arkistoitu 15.9.2007. Viitattu 25.9.2007.
- ↑ a b c d e f Frank Lloyd Wright Encyclopedia Britannica. Viitattu 10.5.2014.
- ↑ a b c d Steven Hurder: Brief Biography of Frank Lloyd Wright (1867-1959) Oak Park Tourist. Viitattu 25.9.2007.
- ↑ a b Frederick C. Robie House Frank Lloyd Wright Trust. Viitattu 10.5.2014.
- ↑ Marshall, John: Novel revisits Frank Lloyd Wright scandal (Uutuuskirjan esittely. Internet Archive) azcentral.com. 2.8.2007. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 11.5.2014.
- ↑ “Olgivanna” Katherine Mansfield 1888 - 1923. Arkistoitu 31.5.2013. Viitattu 10.5.2014.
- ↑ Secrest s. 430
- ↑ Hoffmann D: Frank Lloyd Wright's Fallingwater: The House and Its History, s. 54. Courier Dover Publications, 1993. ISBN 9780486274300. Teoksen verkkoversio (viitattu 10.5.2014).
- ↑ a b Frank Lloyd Wright About.com 20th Century History. Arkistoitu 12.5.2014. Viitattu 10.5.2014.
Aiheesta muualla muokkaa
- Wasmuthin portfoliot Utahin yliopistossa
- Crouden, Margaret: Geometry of Miracles. When New Architecture and New Age Met. The New York Times 28.11.1999. Artikkeli Frank ja Olgivanna Lloyd Wrightin yhteistyöstä kertoneesta teatteriproduktiosta. (englanniksi)