Francesco Borromini
Francesco Borromini, alkujaan Castelli (25. syyskuuta 1599 Bissone, Ticino, Sveitsi – 3. elokuuta 1667 Rooma), oli maineikas italialainen barokkiarkkitehti. Hän suunnitteli Roomaan palatseja ja kirkkoja, joista merkittävimpiä ovat Palazzo Barberini, San Carlo alle Quattro Fontane, Sant'Ivo alla Sapienza, Sant'Agnese in Agone ja Sant'Andrea delle Fratte.
Elämä muokkaa
Francesco Borromini syntyi Sveitsin Bissonessa lähellä Luganoa. 1619 hän siirtyi Roomaan ja aloitti sukulaisensa Carlo Madernon alaisuudessa kivenveistäjänä Pietarinkirkon rakennustyömaalla. Myöhemmin hän pääsi Berninin työpajaan ja hankki kokemusta rakennussuunnittelusta ja -piirtämisestä.[1]
Borromini osallistui Pietarinkirkon suuren baldakiinin suunnitteluun, mutta joutui riitoihin Berninin kanssa[2]. Borrominin kohtalona oli myöhemminkin jäädä eläessään suuren kilpailijansa varjoon[3].
Hänen ensimmäinen itsenäinen työnsä oli S. Carlo Borromeon luostarin saneeraus ja siihen kuuluva kirkko, pienelle kulmatontille ahdettu San Carlo alle Quattro Fontane (1634), jossa on jo havaittavissa hänen tyylilleen ominainen plastinen rytmiikka ja vapauksia ottava muotokieli. Kirkon julkisivu ja kellotorni valmistuivat vasta Borrominin kuoleman jälkeen 1670[4].
Elinaikanaan Borromini ei saanut juurikaan tunnustusta[5], eikä hänellä paavi Innocentius X:ttä lukuun ottamatta ollut mahtavia kirkollisia suojelijoita[6]. Melankoliasta ja masennuksesta kärsinyt arkkitehti teki itsemurhan heittäytymällä miekkaansa 3. elokuuta 1667[7] saatuaan päätökseen Falconierien hautakappelin. Hänet on haudattu San Giovanni dei Fiorentinin kirkkoon.
Jälkimaine ja vaikutus muokkaa
Aikalaisilleen Borromini oli arkkitehtuurin kapinallinen ja "futuristi", jonka vallankumouksellisuus jäi useimmille käsittämättömäksi, mutta hänen kuolemanjälkeinen maineensa kasvoi ja kiiri Torinoon, jossa Guarino Guarini jatkoi Borrominin aloittamaa barokin evoluutiota. Myöhemmin Borrominin vaikutteet siirtyivät Alppien pohjoispuolelle Saksaan ja Itävaltaan, jossa myöhäisbarokin arkkitehdit Bernhard Fischer von Erlach, Johann Lukas von Hildebrandt ja Balthasar Neumann löysivät innoituksensa Borrominin muotokielestä.[8]
Lähteet muokkaa
- ↑ Great Buildings Online: Francesco Borromini, haettu 8.1.2009
- ↑ Römische Barock-Baukunst: Francesco Borromini, haettu 9.1.2009 (Arkistoitu – Internet Archive) "Der Anteil Borrominis an der Gestaltung des Baldachins ist ein sehr großer. Von ihm stammt vermutlich der obere Abschluß mit den dreifach-geschwungenen Voluten, ein Motiv, das später immer wieder bei ihm auftauchen wird."
- ↑ Römische Barock-Baukunst: Francesco Borromini, haettu 9.1.2009 (Arkistoitu – Internet Archive) "Wenn Borromini zu Lebzeiten auch meist im Schatten seines Rivalen steht, so wird er nach seinem Tod dereinst die gesamte europäische Baukunst beeinflussen."
- ↑ Römische Barock-Baukunst: Francesco Borromini, haettu 9.1.2009 (Arkistoitu – Internet Archive) "Beim Tode Borrominis 1667 ist erst der untere Teil der Fassade vollendet. Der Glockenturm wird bis 1670 von Bernardo Borromini (1643-1709), dem Neffen des Meisters, errichtet."
- ↑ San Carlo alle Quattro Fontane, haettu 11.1.2009 (Arkistoitu – Internet Archive) "Consequently Borromini received little acclaim during his life. Not until the late 19th century art historians began to explore and analyze the architecture of Borromini in a more serious way."
- ↑ San Carlo alle Quattro Fontane, haettu 11.1.2009 (Arkistoitu – Internet Archive) "With the exception of Innocent X (1644-1655), Borromini was not favoured by the popes of his day."
- ↑ San Carlo alle Quattro Fontane, haettu 11.1.2009 (Arkistoitu – Internet Archive) "A few days later he suffered an acute nervous crisis, and after a mild dispute with his servant his despair grew so violent that he threw himself on his sword. He survived for a day, and after receiving absolution from his confessor he died on 3 August 1667."
- ↑ Römische Barock-Baukunst: Francesco Borromini, haettu 9.1.2009 (Arkistoitu – Internet Archive) "Der Einfluß Borrominis auf die Nachwelt beginnt erst richtig nach seinem Tod. Zu Lebzeiten kommt er seinen Zeitgenosen mit seinen merkwürdigen Ideen wie ein „Futurist“ vor. Einige Architekten benutzen seine Formensprache, ohne ihren revolutionären Gehalt zu verstehen. Erst durch den in Turin wirkenden Architekten Guarino Guarini (1624-1693) wird die von Borromini eingeleitete Entwicklung der Barockarchitektur nach Europa gebracht. Borrominis Stil wirkt vor allem auf die Länder nördlich der Alpen und beeinflußt spätbarocke Architekten wie Bernhard Fischer von Erlach (1656-1723), Lucas von Hildebrandt (1668 - 1745) und Balthasar Neumann (1687-1753)."
