France Télévisions
France Télévisions on Ranskan valtion kokonaan omistama julkisen palvelun televisioyhtiö. Se perustettiin vuonna 1992 yhdistämällä kaksi julkisen palvelun televisiokanavaa, muutettiin holding-yhtiöksi vuonna 2000 ja yhteisyritykseksi vuonna 2010.[2]
| Groupe France Télévisions | |
|---|---|
 |
|
 France Télévisionsin pääkonttori vuonna 2009. |
|
| Yritysmuoto | osakeyhtiö |
| Perustettu |
7. syyskuuta 1992 (nimellä France Télévision) 6. syyskuuta 2000 (nykyisessä muodossa ja nykyisellä nimellä) |
| Toimiala | viestintä, ohjelmatuotanto, sähköinen media |
| Liikevaihto | 3 022 400 000 € (2019)[1] |
| Nettotulos | 26 400 000 € (2019)[1] |
| Henkilöstö | n. 10 000 (2019)[1] |
| Omistaja | Ranskan valtio |
| Kotisivu |
www |
Sen pääkanavat ovat France 2, France 3, France 4 ja France 5 sekä uutiskanava France Info. Yrityksellä on myös La Première -verkosto, joka vastaa julkisen palvelun televisio- ja radiokanavista Ranskan merentakaisilla alueilla.[3] Se myös omistaa vähemmistöosuuden kanavista TV5Monde, Arte ja Euronews.[4]
France Télévisions on jäsenenä Euroopan yleisradiounioni EBU:ssa.[5]
Historia muokkaa
Julkisen television alkuvuosikymmenet (1945-1974)
Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945 Ranskassa monopolisoitiin radio- ja televisiolähetykset ja niitä varten perustettiin valtiollinen RDF (Radiodiffusion française).[6] Se muutettiin vuonna 1949 RTF:ksi (Radiodiffusion-télévision française), ja samalla otettiin käyttöön televisiolupamaksut radiolupamaksujen rinnalle. Vuonna 1959 RTF:stä, joka siihen asti oli ollut viestintäministeriön suorassa alaisuudessa, tuli itsenäinen yksikkö, ja vuonna 1964 siitä tuli ORTF (Office de radiodiffusion-télévision française) omalla hallintoneuvostollaan ja itsenäisemmällä rahankäyttövallalla. ORTF:lle perustettiin samana vuonna toinen televisiokanava (nyk. France 2).[7] Vuonna 1967 alkoivat värilähetykset ja vuonna 1973 perustettiin kolmas kanava (nyk. France 3), jolla oli paikallisia lähetyksiä.[6][7]
ORTF:n hajottaminen ja kilpailu monopolin sisällä (1974-82)
Ranskan uusi presidentti Valéry Giscard d'Estaing päätti vuonna 1974 hajottaa ORTF:n, jonka hän katsoi muuttuneen liian itsenäiseksi suhteessa valtiovaltaan. Tilalle perustettiin seitsemän uutta yhtiötä: televisiokanavat (TF1, Antenne 2 sekä FR3), Radio France, TDF, la SFP sekä l'Ina. Valtion monopoli säilytettiin, mutta nyt kanavat joutuivat kilpailemaan keskenään: lupamaksujen tulot jaettiin katsojaosuuksien perusteella.[6]
Monopolin purku ja yksityisten kanavien perustaminen (1982-1992)
Vuonna 1982 vallassa olleet sosialistit päättivät vapauttaa radio- ja televisiotoiminnan valtion monopolista. Tämän seurauksena Ranskaan syntyi uusia yksityisiä televisiokanavia, ensimmäisenä Canal+ vuonna 1984 ja kaksi vuotta myöhemmin La Cinq sekä TV6. Uudet kanavat tarvitsivat kuitenkin aina valtion myöntämän toimiluvan. Vuonna 1987 siihen asti valtion omistama TF1 yksityistettiin.[6]
France Télévision (1992-2000)
Vuonna 1989 jäljellä olevat kaksi valtion televisiokanavaa, Antenne 2 ja FR3, siirrettiin yhteisen hallinnon alle, joka nimettiin vuonna 1992 France Télévisioniksi. Samalla televisiokanavat nimettiin uudelleen France 2:ksi ja France 3:ksi.[7]
Nykyisen yhtiön perustaminen ja uudet kanavat (2000-)
Vuonna 2000 löyhä tv-kanavien yhteenliittymä France Télévision muutettiin France Télévisions -holdingyhtiöksi. Samalla vuonna 1994 perustettu opetus- ja sivistyskanava La Cinquième liitettiin siihen nimellä France 5. Vuonna 2004 France Télévisionsiin liitettiin Ranskan merentakaisten alueiden radio- ja tv-lähetyksistä vastannut RFO (nyk. La Première). Vuonna 2005 perustettiin uusi France 4, jota oli edeltänyt France Télévisionsin ja Arten yhteinen Festival-kanava. Vuonna 2006 avattiin internetiin suoratoistopalvelu. Vuodesta 2009 yhtiön kanavat eivät lain mukaan ole saaneet esittää mainoksia klo 20–6. Vuonna 2010 holdingyhtiö muutettiin yhteisyritykseksi. Vuonna 2016 perustettiin ympärivuorokautinen uutiskanava France Info.[4]
Jakelu muokkaa
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
France Télévisions lähettää ohjelmiaan Ranskassa digitaalisesti kolmen kanavan maaverkoston ja Atlantic Bird 3-satelliitin kautta SECAM-standardina. Maanpäälliset lähetykset ovat France 2 ja France 3 alueellisine eroineen, kun taas France 5 esittää lähetyksiä päiväsaikaan sillä paikalla, jossa Arte lähettää iltaisin. Suomi lähettää France 2 ja France 3 erityisinä satelliittiversioina. France 5 ja Arte ovat digitaalisesti eri kanavapaikoilla. France 4 löytyy myös digitaalisesti. Digitaalilähetykset kulkevat saman satelliitin kautta, mutta myös ilmaiseksi digitaalisen maaverkoston kautta vuodesta 2005 lähtien.
Analogiset televisiolähetykset loppuivat marraskuussa 2011.[8]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Rapport annuel - Volet financier 2019 issuu.com. 16.7.2020. Viitattu 4.5.2021. (ranskaksi)
- ↑ Qui sommes-nous ? francetelevisions.fr. Viitattu 4.5.2021. (ranskaksi)
- ↑ Chaînes et offres numériquesArkistoitu kopio francetelevisions.fr. Arkistoitu 3.5.2021. Viitattu 4.5.2021. (ranskaksi)
- ↑ a b International francetelevisions.fr. Viitattu 4.5.2021. (ranskaksi)
- ↑ Members - France ebu.ch. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d La RDF ou Radiodiffusion Française radiofrance.com. 21.11.2016. Viitattu 4.5.2021. (ranskaksi)
- ↑ a b c Chronologie de la télévision française cairn.info. Viitattu 4.5.2021. (ranskaksi)
- ↑ L'Histoire francetelevisions.fr. Viitattu 6.5.2021. (ranskaksi)
| Omat televisiokanavat: | |
|---|---|
| Osaomistajana: | |
| Jäsenyydet: |