Wikipedia

Final Fantasy IX

2000 videopeli

Final Fantasy IX (jap. ファイナルファンタジーIX) on Squaren (nyk. Square Enix) kehittämä ja julkaisema Final Fantasy-sarjan roolipeli. Peli on julkaistu alun perin vuonna 2000 PlayStationille .

Final Fantasy IX
Kehittäjä Square[1]
Julkaisija Japani Square[1]
Yhdysvallat Square Electronic Arts
Euroopan unionin lippu Infogrames
Yhdistynyt kuningaskunta Square Europe
Australia Square Europe
Jakelija Steam, Humble Store, Nintendo eShop, Google Play, App Store, Microsoft Store ja PlayStation Store
Ohjaaja Hiroyuki Itō
Tuottaja Hironobu Sakaguchi
Säveltäjä Nobuo Uematsu
Pelisarja Final Fantasy
Pelimoottori Unity
Julkaistu PlayStation
  • JP 7. heinäkuuta 2000
  • NA 14. marraskuuta 2000
  • EU 16. helmikuuta 2001
  • AUS 22. helmikuuta 2001
PlayStation Network
  • JP 20. toukokuuta 2010
  • NA 15. kesäkuuta 2010
  • EU 26. toukokuuta 2010
Lajityyppi roolipeli[1]
Pelimuoto Yksinpeli
Ikäluokitus CERO: A (kaikenikäisille)
ESRB: Teini-ikäisille
PEGI 12
USK 6
Alusta PlayStation
Jakelumuoto CD-ROM
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Final Fantasy IX palaa pitkälti koko pelisarjan juurille. Mukana ovat kaikki tärkeimmät Final Fantasy -sarjan elementit, kuten ilmalaivat, moogle ja chocobo-olennot, sekä mustat ja valkoiset maagit. Pelimaailma ei ole aiempien pelisarjan osien tapaan futuristinen, vaan FFIX edustaa enemmän historiallista fantasiaa kuninkaineen, ritareineen ja kuningaskuntineen. Lisäominaisuuksina pelistä löytyy muutamia minipelejä, joista merkittävimmät ovat Tetra Master -korttipeli ja Chocobo Hot & Cold -kaivuupeli. Pelin taistelut voi pelata halutessaan myös kahdella pelaajalla. Tässä ominaisuudessa saa valita, mitä hahmoa kukin pelaaja ohjaa taistelussa.

Pelaaminen muokkaa

Final Fantasy IX:ssä pelattava hahmo kulkee ympäri pelimaailmaa tutkien, tavaroita etsien ja taistellen. Suurin osa pelin juoneen liittyvistä tapahtumista käydään mm. kaupungeissa, luolissa ja vankityrmissä. Näillä alueilla pelaajan kulkemista helpottaa hahmon pään ylle ilmestyvä huutomerkki hahmon ollessa lähellä käyttökelpoista esinettä tai kylttiä.[2] Pelaajan mukana matkustaa moogle, jonka kanssa tämä voi keskustella edistymisestään, palauttaa elämänvoimaa nukkumalla tai ostaa esineitä.[3] Tämä poikkeaa edellisistä peleistä, joissa vastaavia ominaisuuksia löytyi ainoastaan tallennuspisteiltä. Mooglet voivat myös toimittaa kirjeitä muille moogleille "mognetin" välityksellä.[2]

Matkustaessaan paikasta toiseen pelaajat liikkuvat kolmiulotteisella, ylhäältä kuvatulla maailmankartalla. Sitä voi tutkia melko vapaasti, vaikka esimerkiksi veden ja vuoristojen ylittämiseen tarvitaan erillisiä kulkuneuvoja. Pelaajat voivatkin kulkea kävelemisen lisäksi chocoboilla, laivoilla ja ilma-aluksilla. Samoin kuin sarjan edellisissä osissa, maailmankarttaa asuttavat erilaiset hirviöt, jotka hyökkäävät satunnaisesti pelaajan kimppuun.[4]

Final Fantasy IX tuo pelisarjaan uuden ominaisuuden, jota kutsutaan nimellä Active Time Events (ATE). Tämän myötä pelaaja voi katsoa samanaikaisesti tapahtuvia asioita sekä ohjata kahta erillistä joukkuetta ryhmän hajaantuessa. Näin pelaaja voi ratkaista erilaisia ongelmia sekä sokkeloita.[2]

Taistelu muokkaa

Pomotaisteluita lukuun ottamatta taistelut puhkeavat satunnaisesti kentällä juostessa. Tällöin kenttänäyttö muuttuu taistelunäytöksi. Taistelunäytöllä vastustajat ovat kentän toisella puolen rivissä, pelaajan ohjaamat sankarit taas toisella.

Käytössä on vuoropohjainen taistelusysteemi. Jokainen taistelu käyttää Active Time Battle (ATB) -järjestelmää, joka esiteltiin ensimmäisen kerran Final Fantasy IV -pelissä.[4] Hahmojen komentolista esiintyy näytön alaosassa ATB- sekä elinvoima- ja taikavoimamittareiden vieressä. Pelaaja hallitsee vuorotellen hahmojaan ja voi antaa yhden komennon hahmolleen ATB-mittarin täytyttyä. Hahmon suoritettua komennon ATB-mittari nollautuu taas. Pelihahmot voivat vuorollaan hyökätä fyysisesti, käyttää erilaisia esineitä ja lääkkeitä tai turvautua omiin ainutlaatuisiin kykyihinsä. Esimerkiksi Zidane voi varastaa esineitä vastustajilta, Eiko ja Garnet voivat kutsua erilaisia olentoja avuksi taisteluun ja Vivi voi käyttää mustaa magiaa hyökkäyksissään.[2]

Nämä hahmojen erityistaidot muuttuvat hahmon saavutettua transsi-tilan, joka aktivoituu lyhyeksi ajaksi erillisen transsimittarin täytyttyä.[2] Tässä tilassa hahmon kyvyt vahvistuvat ja mahdollisesti muuttuvat. Esimerkiksi Zidane siirtyy transsissa Dyne-tilaan,[2] jossa hänen varaspohjaiset kykynsä vaihtuvat tuhoisiksi erikoiskyvyiksi. Vivin "Black Magic" -kyky puolestaan muuttuu nimeksi "Double Black",[2] jonka myötä hän voi langettaa kaksi taikaa samalla vuorolla. Pelissä on myös mahdollista pelata rajoitettua moninpeliä.

Pelihahmon suoritus taistelussa pohjautuu tilastoihin, joissa esiintyvät muun muassa hahmojen nopeus, voima ja maagiset voimat.[2] Tilastoja parantaakseen pelaajan täytyy varustaa hahmojaan tai hankkia taistelemalla kokemuspisteitä kehittääkseen hahmonsa ylemmille tasoille. Kun hahmo kehittyy seuraavalle tasolle, myös hänen tilastonsa paranevat. Taisteluiden voittaminen myös palkitsee pelaajan rahalla (gil), esineillä, Tetra Master -pelikorteilla ja kykypisteillä (AP).

Juoni muokkaa

Tarina muokkaa

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Final Fantasy IX alkaa Zidanen ja Tantalus-teatteriryhmän suunnitellessa Alexandrian valtakunnan prinsessan, Garnetin kaappausta esittämänsä "I Want To Be Your Canary" -näytelmän aikana. Kaappauksen aikana Tantalukselle selviää, että Garnet itse haluaa pois Alexandriasta tavatakseen Lindblumin hallitsijan Cidin, ja että hän oli suunnitellut pakenevansa teatteri-ilmalaivan mukana. Pako onnistuu, mutta Prima Vista -ilmalaiva vaurioituu ja tekee hätälaskun Evil Forest -nimiseen metsään, josta ryhmä vaeltaa Dalin kylään. Ryhmä löytää Dalista tehtaan, jossa tuotetaan mustia maageja, sieluttomia sotilaita Alexandrian käyttöön. Brahne lähettää kolme tavallista voimakkaampaa mustaa maagia (Black Waltz) tuomaan Garnet (peitenimeltään Dagger) takaisin Alexandriaan, mikä epäonnistuu. Ryhmä pakenee Lindblumiin ilmalaivalla, ja samalla käytävä taistelu kolmannen Black Waltzin kanssa johtaa tärkeän kulkuväylän, South Gaten vaurioitumiseen.

Lindblumissa selviää, että Brahnen käytöksestä huolestunut Lindblomin valtionhoitaja Cid oli määrännyt Tantaluksen kaappaamaan Garnet. Cidin vaimo Hilda oli aikaisemmin saanut tietää Cidin uskottomuudesta, noitunut tämän hyönteistä muistuttavaksi oglopiksi ja kadonnut. Tutustuttuaan Lindblumiin ja paikalliseen metsästysfestivaaliin seurue ja Cid ottavat vastaan naapurivaltakunta Burmecian sotilaan. Sotilas kertoo Burmecian tarvitsevan apua Alexandrian hyökättyä valtakuntaan, minkä jälkeen hän kuolee. Kuningas hyväksyy avunpyynnön, mutta hänen joukkonsa ovat sidotut festivaaliin. Zidanen Lindblumissa tapaama tuttu, Freya, lähtee Vivin ja Zidanen kanssa Burmeciaan. Dagger taasen pakenee Steinerin kanssa Lindblumista Alexandriaan taivuttelemaan äitiään rauhaan.

Matkalla Burmeciaan Zidanen ryhmään liittyy Qu-rotuun kuuluva kulinaristi Quina. Burmeciassa nelikko löytää kuningatar Brahnen, Alexandrian armeijan kenraalin Beatrixin ja asekauppias Kujan, jolta mustien maagien armeija on peräisin. Heidän keskustelustaan selviää, että Burmecian kuningas ja osa burmecialaisista ovat paenneet läheiseen Cleyran kaupunkiin. Zidane ystävineen taistelee Beatrixia vastaan tappiollisesti, ja Brahne, Beatrix ja Kuja häipyvät.

Dagger ja Steiner matkustavat Trenon kaupungin kautta Alexandriaan, jossa heidät vangitaan, ja Daggerin eidolonit, kutsuttavat voimakkaat taikaolennot, riistetään tältä Kujan avustuksella. Zidanen ryhmä matkustaa Cleyraan, kaupunkiin, jota suojaavat sijainti jättimäisen puun latvassa ja puun ympärillä pyörivä läpäisemätön hiekkamyrsky. Alexandria hyökkää Cleyraan, ja Zidane seurueineen siirtyy taistelun lopussa teleportilla Beatrixin perässä Brahnen ilmalaiva Red roseen. Brahne käyttää Odinia, erästä Daggerilta riistettyä eidolonia, tuhoamaan Cleyran.

Red Rosella Zidanen ryhmä kuulee Daggerin teloitettavan pian, ja he siirtyvät teleportilla Alexandriaan, jossa he löytävät paenneen Steinerin. He pelastavat Daggerin ja saavat liittolaisen Beatrixista, joka Steinerin ja Freyan kanssa viivyttää jahtaajia Zidanen, Vivin ja Daggerin paetessa. Jälkimmäisen kolmikon suunnitelma Trenoon pakenemisesta epäonnistuu, ja he päätyvät Pinnacle Rocks -nimiseen paikkaan, jossa Dagger oppii jälleen luottamaan itseensä ja käyttämään eidoloneja. Ryhmä suuntaa kohti Lindblumia, vain ehtiäkseen näkemään Brahnen hyökkäävän kaupunkiin. Toinen Garnetilta riistetty, Atomos-niminen eidolon tuhoaa osan kaupungista, mikä pakottaa Cidin antautumaan, ja Lindblum miehitetään. Ryhmä ujuttautuu Lindblomiin, josta he löytävät Cidin. Tämä kertoo, miten he pääsevät toiselle manterelle, Outer Continentille, jossa Kujan päämaja sijaitsee. Ryhmä löytää Quinan avulla Outer Continentille johtavan tunnelin. Siellä ryhmä löytää Conde Petie -nimiseen kylän, jossa he näkevät mustan maagin. Seurattuaan tätä ryhmä löytää itsestään tietoisien mustien maagien kylän.

Ryhmä jatkaa Kujan etsimistä. Matkalla he löytävät Conde Petiessä näkemänsä Eiko-nimisen tytön ja tämän mukana kulkevan mooglen. Ryhmä matkaa Eikon raunioituneeseen kotikaupunkiin, Madain Sariin, jonka ainoa jäljellä oleva asukas Eiko olettaa olevansa. Madain Sarista ryhmä suuntaa kohti Iifa Treetä, jättimäistä usvaa (mist) tuottavaa ja puunkaltaista organismia, jonka juuret ulottuvat maailman eri kolkkiin. Seurue tuhoaa Iifa Treen sisuksissa elävän Soulcage-eliön, jolloin mustien maagien valmistamisen mahdollistaneen ja hirviöiden aggressiivisuutta aiheuttaneen sumun tuotanto pysähtyy. Ryhmä odottaa Kujan saapumista, kun Eikolle saa viestin Madain Sarista. Ryhmä kiiruhtaa Madain Sariin, jossa he kohtaavat Brahnelle työskentelevän palkkionmetsästäjän Lanin. Lani kidnappaa Eikon, mutta toinen palkkionmetsästäjä, Amarant pelastaa tämän ja liittyy Zidanen ryhmään. Dagger alkaa ymmärtää olevansa samaa sukua kuin Eiko, ja olevansa kotoisin Madain Sarista. Ryhmä palaa Iifa Treelle, jossa Kuja odottaa Brahnea. Brahne saapuu Alexandrian laivaston kera ja kutsuu Bahamutin, voimakkaan lohikäärme-eidolonin tuhotakseen Kujan. Kuja käyttää Invincible-ilmalaivaa kontrolloidakseen Bahamutia, jolloin eidolon tappaa Brahnen ja murskaa tämän armeijan.

Ryhmä palaa Alexandriaan, ja Garnet kruunataan kuningattareksi. Jälkeenpäin Kuja hyökkää Alexandriaan ja kutsuu Bahamutin. Eiko ja Garnet kutsuvat tarunomaisen eidolonin, Alexanderin, joka häätää Bahamutin. Kuja yrittää jälleen käyttää Invincible-ilmalaivaa, tällä kertaa kontrolloidakseen Alexanderia, mutta hänet pysäyttää salaperäinen vanha mies, Garland. Garlandin käyttämänä Invincible tuhoaa Alexanderin ja osia Alexandriasta. Kuja, joka haluaa yhä hallita voimakasta eidolonia voittaakseen Garlandin, siirtää huomionsa Eikoon. Ryhmä tunkeutuu Kujan palatsiin Outer Continentilla, mutta joutuu vangiksi. Kuja kiristää Zidanen ryhmineen noutamaan Kujan haluamaa esinettä Oeilvertista, paikasta, jossa taikavoimia ei ole. Ryhmän palattua Kuja kaappaa Eikon riistääkseen tältä eidolonit ja pakenee. Zidanen ryhmä lähtee Kujan perään. Riistorituaalin aikana Eikon mukana kulkenut Mog-niminen moogle vajoaa transsitilaan ja muuttuu aitoon muotoonsa, Madeen-nimiseksi eidoloniksi, jolloin rituaali keskeytyy. Kuja, joka nyt suunnittelee transsitilan käyttöä Garlandia vastaan, pakenee. Ryhmä löytää Eikon ja Cidin vaimon Hildan, joka muuttaa Cidin takaisin ihmiseksi. Ihmismuodossaan Cid kykenee viimeistelemään ilmalaivansa, joka ei tarvitse usvaa toimiakseen.

Hildan avulla ryhmä avaa Shimmering Islands -saaristosta portin toiseen maailmaan, Terraan, jossa Kuja on. Terralaisessa Bran Balin kaupungissa ryhmälle selviää, että kuolemassa olleen Terran alkuperäiset asukkaat loivat Garlandin johtamaan Terran ja Gaian maailmojen yhdistymisprosessia. Garland loi Genomet, älykkäät ja tuntevat, tosin sieluttomat olennot kuolevien terralaisten sielujen säiliöiksi. Iifa Treen olemassaolo, usvan ilmaantuminen, eidolonien hävittäminen, ja jopa Zidanen ja Kujan olemassaolon todelliset tarkoitusperät kuuluivat Garlandin suunnitelmaan. Ryhmä hyökkää Garlandia vastaan, mutta vastikään transsitilan taidon saavuttanut Kuja saapuu paikalle ja tappaa Garlandin. Ennen kuolemaansa Garland varoittaa Kujaa tämän rajallisesta eliniästä, ja siitä, että Zidane luotiin alun perin korvaamaan Kuja. Paljastuksista raivostunut Kuja tuhoaa Terran, mutta Zidanen ryhmineen onnistuu paeta takaisin Gaiaan Invinciblellä, johon he myös pelastavat Genomet.

Gaiaan palattuaan ryhmä huomaa usvan peittäneen maailman jokaisen kolkan. Alexandrian, Burmecian ja Lindblumin yhteisen sotajoukon avulla he palaavat Iifa Treelle, josta avautuu yhteys Memoriaan, muistojen maailmaan. Memoriassa Garlandin henki ohjaa ryhmän Kujan luokse. Ryhmä haastaa Kujan taisteluun ja voittaa tämän, minkä jälkeen Kuja käyttää transsitilaansa Kristallin, elämän lähteen tuhoamiseen. Tämä johtaa Necronin, kaiken elämän loppumiseen pyrkivän "ikuisen pimeyden", ilmestymiseen. Ryhmä voittaa Necronin, ja Memoria ja Iifa Tree alkavat sortua. Kuja pelastaa ryhmän teleporttaamalla nämä pois, mutta Zidane palaa pelastamaan Kujaa, minkä jälkeen Memoria ja Iifa Tree sortuvat lopullisesti. Muut olettavat Zidanen ja Kujan kuolleen. Epilogi sijoittuu aikaan jonkin verran viimeisten tapahtumien jälkeen. Alexandrian jälleenrakennus on valmis, ja Tantalus-ryhmä saapuu kaupunkiin esittämään "I Want To Be Your Canary" -näytelmänsä kuningatar Garnetille. Aluksi kerrotaan, kuinka Steiner ja Beatrix ovat palanneet kuninkaallisiksi henkivartijoiksi ja rakastuneet toisiinsa, Cid ja Hilda ovat adoptoineet Eikon, ja Freya lämmittää suhdettaan entiseen rakastettuunsa, sir Fratleyhin. Amarant ja Lani ovat matkalla Aleksandriaan jälleen löytäneet toisensa, ja Quinasta on tullut Alexandrian linnan pääkokki. Viviltä näyttävät pienet mustat maagit ovat tunnistettavissa Vivin jälkeläisiksi. Kyseisten näytösten välissä Vivi muistelee seikkailujaan jättäen hyvästinsä kaikille ennakoiden elinkaarensa päättymistä. Pelin viimeisessä näytöksessä näytelmä on pyörähtänyt käyntiin. Kesken näytelmän eräs näyttelijä paljastuu Zidaneksi, joka pelastui Iifa Treen romahtaessa Kujan suojakilven ansiosta. Garnet ryntää lavalle, hän ja Zidane syleilevät toisiaan, ja

lopputekstit alkavat.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Hahmot muokkaa

Pääartikkeli: Luettelo Final Fantasy IX:n hahmoista

Pelissä esiintyy kahdeksan pelattavaa päähenkilöä. Nämä ovat roistoryhmän jäsen Zidane Tribal, Alexandrian prinsessa Garnet Til Alexandros XVII, musta maagi Vivi Ornitier, Pluton ritareiden kapteeni sekä Garnetin palvelija Adelbert Steiner, lohikäärmesoturi Freya Crescent, makumatkalle lähtenyt Quina Quen, kuusivuotias maagi Eiko Carol ja palkkionmetsästäjä Amarant Coral.[5] Heidän lisäkseen pelattavia hahmoja liittyy päähenkilöiden seurueeseen silloin tällöin.

Kehitystyön aikana pelin luojat tekivät hahmoista tärkeän tavoitteen. Paluu pelisarjan juurille myös vaikutti hahmojen luontiin, sillä heistä pyrittiin tekemään sarjakuvamaisia. Uematsu kommentoi, että he kuitenkin pyrkivät tavoittelemaan myös realismia sarjakuvamaisuuden ohella. Päästäkseen tähän tavoitteeseen ja tyydyttääkseen pelaajat, jotka olivat tottuneet Final Fantasy VIII:n realistisiin hahmoihin, suunnittelijat päättivät luoda hahmoja, joihin pelaajien olisi helppoa samaistua.[6]

Minipelit muokkaa

Tetra Master muokkaa

Pelisarjan yhdeksännessä osassa on myös korttipeli, kuten Final Fantasy VIII:ssa, mutta peli on laitettu täysin uusiksi.

Chocobo Hot and Cold muokkaa

Toinen minipeli, jossa pelaaja voi etsiä aarteita Choco-nimisen Chocobon avulla. Chocoa voi käyttää myös minipelin ulkopuolella paikasta toiseen matkustamiseen. Kun Choco löytää lisää aarteita pelin kuluessa, se muuttaa väriä ja saa uusia kykyjä.Ensimmäiseksi se on keltainen, joka voi kulkea maalla ja rantahietikolla, seuraavaksi se muuttuu vaaleansiniseksi, joka voi kulkea rantavedessä("vaaleassa vedessä" rantojen läheisyydessä), seuraavaksi punaiseksi, joka voi kulkea vuorten yli, neljänneksi tumman liilaksi, joka voi kulkea missä vaan merellä. Lopulta Choco voi muuttua lentäväksi kultaiseksi chocoboksi, ja pystyy liikkumaan lähes minne tahansa maailmankartalla.

Musiikki muokkaa

 
Nobuo Uematsu sävelsi Final Fantasy IX:n musiikin kokonaisuudessaan.

Musiikin Final Fantasy IX:ään sävelsi aikaisempien pelisarjan pelien tapaan Nobuo Uematsu, jolle sarjan yhdeksäs osa on viimeisin pelkästään hänen itsensä säveltämä Final Fantasy -peli. Toinen pelin suunnittelijoista, Hiroyuki Itō, ehdotti Uematsulle sävellettäväksi peliä varten "kullekin kahdeksalle hahmolle oman kappaleen, jännittävän raidan taisteluja varten, synkän ja vaarantunteen herättävän kappaleen ja kymmenisen kappaletta lisää jne.". Uematsu vietti suunnilleen vuoden säveltäessään ja tuottaessaan noin 160 kappaletta peliä varten. Kappaleista noin 140 päätyi pelin ääniraidalle.[7][8]

Uematsu sävelsi kappaleet pianolla käyttäen kahta vastakohtaista menetelmää: "Luon pelin tapahtumiin soveltuvaa musiikkia, mutta joskus pelitapahtuman suunnittelija muokkaakin tapahtuman jo valmiiseen musiikkiini sopivaksi."[8] Uematsun mielestä Final Fantasy VII ja Final Fantasy VIII olivat olleet tunnelmaltaan realistisia, mutta koska yhdeksäs osa oli enemmän fantasiaan pohjautuva, mahtui pelin sävellyksien joukkoon sekä vakavia että huvittaviakin kappaleita. Uematsun mielestä pelin musiikin teemana oli keskiaikainen musiikki, minkä vuoksi hänelle suotiin mahdollisuus matkustaa inspiraatiomatkalle Eurooppaan "katselemaan vanhoja linnoja Saksaan ja sellaista." Pelin kaikesta musiikista ei kuitenkaan tehty keskiaikaan viittaavaa, sillä Uematsun mielestä siitä olisi tullut "epätasapainoinen" ja "tylsähkö". Hän tähtäsi "yksinkertaiseen ja lämpimään" tyyliin sisällyttäen joukkoon epätavallisia instrumentteja, kuten kazoon ja dulcimerin. Musiikkiin sisällytettiin myös vaikutteita aikaisemmista Final Fantasy -peleistä, koska yhdeksäs osa palasi tyyliltään sarjan alkujuurille. Taistelumusiikkiin sisällytettiin vanha alkusävel, ja vanhoista sarjan osista tuotiin kappaleita uusina sovituksina: Volcano-teeman alkuperä on Final Fantasystä ja Pandemonium-teema on peräisin Final Fantasy II:sta. Pelin alussa Tantalus-ryhmä soittaa "Rufus' Welcoming Ceremony" -kappaletta Final Fantasy VII:sta.[7][8]

Uematsun raportoitiin kahdesti olleen ehdottomasti sitä mieltä, että Final Fantasy IX oli hänen lempisävellyskokonaisuutensa.[9][10] Pelin alkuperäisellä soundtrackillä on 110 kappaletta. Laajennettu soundtrack, Final Fantasy IX Original Soundtrack PLUS, sisältää 42 kappaletta enemmän. Final Fantasy XIII:n ja Final Fantasy X:n tavoin yhdeksäs osa sisältää J-pop-tyylisen balladin, nimeltään Melodies of Life. Kappaleen sävelsi Uematsu, ja sanoituksesta vastasivat japaniksi Hiroyuki Itō (taiteilijanimellä Shiomi) ja englanniksi Alexander O. Smith. Kappaleen tulkitsi Emiko Shiratori, joka lauloi sävelmän japaninkielisessä versiossa japaniksi sekä Euroopan ja Pohjois-Amerikan julkaisuissa englanniksi.

Vastaanotto muokkaa

Final Fantasy IX kohosi ilmestyttyään myyntilistojen kärkeen ympäri maailman.[11] Peli ei kuitenkaan myynyt Japanissa eikä Yhdysvalloissa yhtä paljon kuin kaksi edeltäjäänsä Final Fantasy VII ja Final Fantasy VIII.[12][13] Maaliskuun 31. päivään 2003 mennessä peli oli myynyt maailmanlaajuisesti 5,3 miljoonaa kappaletta.[14] Japanilaisen pelilehti Famitsun lukijat äänestivät Final Fantasy IX:n kaikkien aikojen 24. parhaaksi peliksi[15] ja suositun peliverkkosivusto GameFAQsin lukijat 42:nneksi parhaaksi peliksi kautta aikojen.[16] Metacritic-arvostelusivustolla pelin keskiarvo arvosteluissa on 94 %, millä peli on sarjansa osista parhaiten sijoittunut.[17]

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Final Fantasy -pelisarja
Pääsarja
Alasarjat
Jatko-osat
Sivutarinat ja spin-off-pelit
Uudelleenjulkaisut
Anime ja elokuvat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Final_Fantasy_IX&oldid=21675122”