Fina-pistejärjestelmä

FINA-pistejärjestelmä on Kansainvälisen Uimaliiton alaisuudessa luotu pistelaskujärjestelmä, jolla kilpauinnissa saavutettuja kilpailutuloksia voidaan vertailla.

Kilpauinnissa on neljä eri kilpauintitekniikkaa sekä viidentenä niiden yhdistelmä sekauinti. Pistelaskujärjestelmällä on pyritty luomaan mittari, jolla eri uintimatkoilla, eri tekniikoilla ja eri mittaisissa altaissa uituja tuloksia voitaisiin vertailla toisiinsa. Samoin naisten ja miesten tuloksia voidaan vertailla niistä saatujen pisteiden perusteella.

Tällä hetkellä FINA-pistejärjestelmällä ei ole laajempaa virallista käyttöä, vaan sitä tyypillisesti voidaan hyödyntää esimerkiksi jos halutaan nimetä ja palkita jonkin kilpailun parhaat uimarit. Jos haluaa tietää kuka on uinut kaikkien aikojen parhaan uintituloksen, FINA-pisteet ovat sovelias väline kysymyksen ratkaisemiseen.

FINA julkaisee pistelaskentajärjestelmän pohjana olevat vertailuajat jokaisten kesäolympialaisten jälkeen. Vertailuajat perustuvat kullakin matkalla uituihin tilastotuloksiin siten että kautta aikojen 10 parhaan uimarin aikojen keskiarvo antaa 1000 FINA-pistettä. Vastaavasti myös viestiuintimatkoille on olemassa vertailuajat vaikkakaan esimerkiksi 50 metrin viestejä ei ole juurikaan uitu pitkän radan arvokisoissa.

Vuonna 2004, Ateenan kisojen jälkeen julkaistussa taulukossa muuttuivat sekä laskentakaava että niihin liittyvät vertailuajat. Siinä yhteydessä saatiin vapaauintituloksien pistemäärät nostettua suunnilleen vertailukelpoiselle tasolle muiden tekniikoiden kanssa.

Laskenta

Laskennassa käytetään nykyään varsin yksinkertaista kaavaa. Pistemäärä on vertailuajan ja kilpailutuloksen suhde nostettuna kolmanteen potenssiin, kertaa 1000.

${\text{FINA-pisteet}}=1000*\left({\frac {T_{ref}}{T_{uitu}}}\right)^{3}$

FINA jakelee omalla nettisivustollaan ilmaista Windows-sovellusta jolla pisteiden laskenta on helppoa

Järjestelmän ominaispiirteet

Koska pistelaskujärjestelmä on luotu käyttäen todellisia uituja kilpailutuloksia, on vertailuajoissa nähtävissä eroja erityisesti eri mittaisten altaiden pistearvoissa. Vaikka yleisesti ottaen on selvää, että lyhyen altaan suomat edut käännösseinien hyväksikäytössä parantavat tuloksia, ovat lyhyissä altaissa uidut vertailuajat kuitenkin joissain tapauksissa suhteessa yliarvostettuja.

Tämän ilmiön syynä on historiallinen tilanne eri mantereilla. USA:ssa perinteisesti on lyhyen radan altaan pituus ollut 25 jaardia ja muualla maailmassa 25 metriä. Näin ollen tilastoissa 25 metrin altaassa uiduissa tuloksissa ei ole ollut kovin kattavaa Yhdysvaltojen voimakkaan uintijoukkueen panosta. Vastaavasti 25 jaardin vertailuaikoihin ovat vaikuttaneet pääasiassa Yhdysvaltalaiset uimarit. Tämä historiallinen ero on tosin kaventunut viime vuosina lyhyen radan arvokilpailuiden saaman arvostuksen ansiosta. Vuonna 2004 FINA ei enää julkaissut vertailuaikoja 25 jaardin altaille.

Myös uintitekniikan kehittyminen näkyy vertailuaikojen kehityksessä. Kun selkäuimarit ryhtyivät tekemään 1990-luvulla käännösten jälkeen ylipitkiä liukuja delfiinipotkujen avulla, paranivat erityisesti lyhyiden ratojen selkäuintitilastot kohisten. Näin selkäuinnissa voidaan selkeästi todeta lyhyen radan käännöstekniikan tuoma hyöty. FINA-pisteissä 1000 pisteen vertailuajoissa on 100 metrin matkalla naisten pisteissä 2,0 sekunnin ja miesten pisteissä peräti 2,8 sekunnin etu. Näin selkeää etua ei ole nähtävissä missään muussa uintitekniikassa.

Odotettavissa toki on että mm. rintauinnin käännöksessä hyväksytty delfiinipotku parantaa lyhyen radan tilastoja ja Pekingin kisojen jälkeen julkistettavassa taulukossa rintauinnin tasoitus lyhyen ja pitkän radan välillä tulee suuremmaksi.

Nuorten ja harrastajauimareiden tason mittaus

Uintilajien teknisyys ja voiman tarve korostaa piste-eroja nuorilla uimareilla. Aiemmin syrjityt vapaauimarit saavat nyt helpommin pisteitä kuin esimerkiksi perhosuimarit. Rintauimarit ovat toinen ryhmä jotka saavat ehkä etua nykyisestä laskentatavasta. On varsin normaalia että kehittyessään uimari rikkoo 300 tai 500 pisteen rajan ensin vapaa- tai rintauinnissa, sitten selkä- ja viimeisenä perhosuinnissa.

Naispuolisten huippu-uimareiden pienemmästä lihasvoimasta johtuen tytöillä on selvästi helpompi päästä esimerkikisi 300 pisteen suoritukseen kuin saman ikäisillä tai kokoisilla pojilla