Filosofien luonnonopillisista mielipiteistä
Filosofien luonnonopillisista mielipiteistä[1] (m.kreik. Περὶ τῶν ἀρεσκόντων τοῖς φιλοσόφοις φυσικῶν δογμάτων, Peri tōn areskontōn tois filosofois fysikōn dogmatōn; lat. De placitis philosophorum tai Placita philosophorum) on Plutarkhoksen Moralia-kokelmaan (kirja XI, 61) kuuluva tutkielma, joka käsittelee luonnonfilosofiaa ja luonnontieteitä. Se on kuitenkin epäperäinen, ja sen kirjoittajasta käytetään nimitystä Pseudo-Plutarkhos.
| Filosofien luonnonopillisista mielipiteistä | |
|---|---|
| Περὶ τῶν ἀρεσκόντων τοῖς φιλοσόφοις φυσικῶν δογμάτων | |
 Teoksen alku Plutarkhoksen Moralian vuoden 1531 laitoksessa. |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Pseudo-Plutarkhos |
| Kieli | muinaiskreikka (klassinen) |
| Genre | filosofia |
| Julkaistu | 100-luku |
| Sarja: Moralia | |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Historia muokkaa
Tutkielma Filosofien luonnonopillisista mielipiteistä on ajoitettu 100-luvun puoliväliin. Se liitettiin jo pian Plutarkhoksen teosten joukkoon. Todellisuudessa se vaikuttaa olevan jonkun muun tekemä tiivistelmä varhaisemmasta teoksesta. Perinteisesti kyseinen alkuperäinen teos on laitettu Aetioksen nimiin ja ajoitettu noin vuoteen 100.[2][3] Aetioksen olemassaolo on kuitenkin myös kyseenalaistettu, ja alkutekstin ajoitukseksi on ehdotettu jo 40–30-lukuja eaa.[3][4]
Eusebios Kesarealainen hyödynsi tutkielmaa laajasti lähteenään teoksessa Praeparatio evangelica. Hänen tavoitteenaan oli käyttää sitä osoittamaan, kuinka erilaisia ja keskenään ristiriitaisia mielipiteitä kreikkalaisilla filosofeilla oli.[2] Giorgio Valla käänsi Pseudo-Plutarkhoksen teoksen latinaksi ja liitti sen oman teoksensa De expetendis et fugiendis rebus (1501) kirjoiksi XX–XXI. Sillä oli suuri vaikutus Nikolaus Kopernikuksen tietämykseen antiikin luonnonfilosofiasta.[5] Odoardo Corsini toimitti Pseudo-Plutarkhoksen teoksen tekstilaitoksen sekä teki siitä latinankielisen käännöksen, joka julkaistiin vuonna 1750.[6]
Sisältö muokkaa
Tutkielma oli nimensä mukaisesti yhteenveto eri filosofien ja koulukuntien mielipiteistä koskien luonnonfilosofiaa.[2] Se koostuu viidestä kirjasta ja käsittelee yhteensä 133 eri kysymystä yhtä monessa luvussa.[7]
- Kirja I (johdanto ja 30 lukua) käsittelee luontoa ja luonnontieteitä ja klassisia alkuaineita. Aiheina ovat muun muassa maailmankaikkeuden ikuisuus, aine, muoto, syyt ja seuraukset, tila, aika ja liike, sekä kappaleiden luonne ja muoto. Lähteinä ovat monet esisokraatikkoihin sekä Platon, Aristoteles, stoalaiset ja Epikuros.[5]
- Kirja II (32 lukua) käsittelee edelleen maailmankaikkeutta ja sen muotoa, ikuisuutta, keskusta ja järjestystä. Aiheena ovat myös tyhjiö; taivaat ja taivaan sfäärit; tähdet ja niiden luonto, muoto ja liike; planeettojen nimet; sekä Aurinko ja Kuu.[5]
- Kirja III (18 lukua) käsittelee meteorologian alaan antiikin aikana luettuja asioita sekä maata ja sen muotoa, sijaintia ja liikettä.[5]
- Kirja IV (23 lukua) käsittelee psykologiaa ja aistimista.[5]
- Kirja V (30 lukua) käsittelee biologian ja lääketieteen aloille kuuluvia kysymyksiä.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ Sironen, Erkki & Vesterinen, Sampo: Liite Plutarkhoksen kirjallinen jäämistö, teoksessa Plutarkhos: Hellien tunteiden kirja, s. 191-193. Suomentaneet ja selityksin varustaneet Erkki Sironen ja Sampo Vesterinen. Jälkisanat Erkki Sironen. Olympos-sarja. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3274-9.
- ↑ a b c Carriker, Andrew James: The Library of Eusebius of Caesarea. Vigiliae Christianae, Supplements. Brill, 2003. ISBN 9789047402312. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Lebedev, Andrei V.: Did the Doxographer Aetius Ever Exist? iphras.ru. Viitattu 22.3.2021.
- ↑ Lebedev, Andrei V.: The Origin and Transmission of the Doxographical Tradition Placita Philosophorum (Arius Didymus, Ps.Plutarch, Stobaeus, Theodoret, Nemesius, Porphyrius) Academia.edu. Viitattu 22.3.2021.
- ↑ a b c d e f Goddu, André: Copernicus and the Aristotelian Tradition: Education, Reading, and Philosophy in Copernicus's Path to Heliocentrism, s. 230. Medieval and Early Modern Science. Brill, 2010. ISBN 9789004183629. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Santinello, Giovanni & Piaia, Gregorio: Models of the History of Philosophy: Volume II: From Cartesian Age to Brucker, s. 292. International Archives of the History of Ideas Archives internationales d'histoire des idées, nide 204. Springer Science & Business Media, 2010. ISBN 9789048195077. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Van der Stockt, L.: Plutarchea Lovaniensia: A Miscellany of Essays on Plutarch, s. 142. Studia Hellenistica, ISSN 0779-3448, osa 32. Université catholique de Louvain, 1996. ISBN 9789042927698.
Aiheesta muualla muokkaa
- Πλούταρχος: Περί των αρεσκόντων τοις φιλοσόφοις φυσικών δογμάτων. Wikisource. (muinaiskreikaksi)
- Pseudo-Plutarch: Placita Philosophorum. Perseus. (muinaiskreikaksi)
- Pseudo-Plutarch: Placita Philosophorum. Perseus. (englanniksi)