Fernando Pessoa

portugalilainen runoilija ja kirjailija

Fernando Pessoa (port. [fɨɾˈnɐ̃du pɨˈsoɐ]; 13. kesäkuuta 1888 Lissabon, Portugali30. marraskuuta 1935 Lissabon) oli portugalilainen runoilija ja kirjailija. Häntä pidetään yhtenä maansa ja ylipäätään 1900-luvun merkittävimmistä runoilijoista.

Fernando António Nogueira de Seabra Pessoa
Fernando Pessoa Lissabonissa
Fernando Pessoa Lissabonissa
Henkilötiedot
Syntynyt13. kesäkuuta 1888
Lissabon, Portugali
Kuollut30. marraskuuta 1935 (47 vuotta)
Lissabon, Portugali
Kansalaisuus portugalilainen
Ammatti runoilija, kirjailija
Kirjailija
SalanimiAlberto Caeiro [1]
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Elämä muokkaa

Pessoan isä kuoli tuberkuloosiin hänen ollessaan viisivuotias. Vuotta myöhemmin kuoli myös Pessoan veli. Veljen kuoleman jälkeen Pessoa alkoi saada kirjeitä Chevalier de Pas -nimiseltä henkilöltä. Tämä oli ensimmäinen kirjailijan monista heteronyymeistä.[2] Äiti meni uusiin naimisiin, ja vuonna 1896 perhe muutti Etelä-Afrikkaan Durbaniin, missä Pessoa kävi englanninkielisiä kouluja. Hänen latinan opettajansa oli merkittävänä innoittajana Pessoan harkitessa itselleen kirjoittajan uraa. Vuonna 1903 Pessoa herättää ensimmäistä kertaa kirjoituksillaan huomiota. Hänen ainekirjoituksensa Capen yliopiston pääsykokeessa voitti kuningatar Victorian muistopalkinnon. Palkinnoksi hän sai valikoiman englantilaista kirjallisuutta, kuten Shakespearea ja Tennysonia.[3]

17-vuotiaana hän palasi Lissaboniin opiskelemaan kirjallisuutta, mutta opinnot keskeytyivät opiskelijalakon myötä. Etelä-Afrikkaan hän ei enää palannut. Isoäidiltään saadulla perinnöllä hän perusti kustantamon ja kirjapainon, joka ajautui kuitenkin pian konkurssiin. Tämän jälkeen hän ryhtyi elättämään itseään kaupallisena kirjeenvaihtajana ja kielenkääntäjänä.[4]

Vuonna 1912 Pessoa ryhtyi kirjoittamaan esseitä A Águia -kirjallisuuslehteen. Esseitä pidetään provokatiivisina. Hän tutustui sukupolvensa muihin taiteilijoihin ja vietti näiden kanssa paljon aikaansa. Näihin aikoihin Pessoa kirjoitti eroottisen runonsa Epithalium sekä lukunäytelmänsä O Marinheiro. Samoihin aikoihin putkahti esiin myös yksi merkittävimmistä Pessoan heteronyymeistä, uusklassistinen runoilija Ricardo Reis. Hänelle Pessoa loi taustan, jonka mukaan Reis oli paennut poliittisista syistä Brasiliaan ja ollut nuorena jesuiittakoulussa ja valmistunut lääkäriksi. [2] Vuonna 1914 Pessoa koki syvän masennuksen, kirjoitti näytelmän ja keksi itselleen heteronyymin Alberto Caeiro. Caeiro oli Pessoan selvityksen mukaan paimenrunoilija, joka oli jäänyt nuorena orvoksi. Caeiro asui maaseudulla isoäitinsä luona ja oli käynyt vain kansakoulun. [5]

Pessoa toimi Orpheu-taiteilijaryhmässä, joka julkaisi samannimistä lehteä ja oli merkittävässä roolissa portugalilaisen modernismin kehityksessä. Orpheu-ryhmän lehti julkaisi Pessoan englanniksi kirjoittamia runoja. Vuonna 1918 hän lähetti englanniksi kirjoittamiaan runoja julkaistaviksi The Timesiin sekä Glasgow Herald- sanomalehtiin. Runot herättävät Britanniassa mielenkiintoa. Vuonna 1920 Pessoan äiti ja nuoremmat lapset palaavat Portugaliin ja Pessoa muuttaa heidän luokseen asumaan. Samoihin aikoihin kirjailija koki lyhyen rakkaussuhteen Ophelia Queirozin kanssa.[6]

Vuonna 1922 uusi aikakauslehti, Contemporāena, julkaisi toukokuun numerossaan Pessoan teoksen Anarkistipankkiiri. Teos kertoo kahden nimettömän henkilön kahvilakeskustelusta joka käsittelee ihmisen itsekkyyttä ja Neuvostoliittoon rakenteilla olleen järjestelmän mahdottomuutta.[7]

Vuonna 1927 Pessoa sai ensimmäisen julkisen tunnustuksensa, kun nuori runoilija José Region julisti hänet Presença-aikakauslehteen kirjoittamassaan artikkelissa sukupolvensa suurimmaksi mestariksi. Rakkaussuhde Opheliaan elpyy mutta päättyy jälleen yhtä nopeasti kuin edelliselläkin kerralla.[8]

Okkultismi ja rajatieto kiehtoivat Pessoaa. Brittiläinen taikuri Aleister Crowley saapuu Lissaboniin tapaamaan Pessoaa vuonna 1930, mutta hän katoaa oudosti Cascaisissa. Outo tapaus herättää huomiota lehdistössä, ja julkisuutta kaihtava Pessoa joutuu antamaan asiasta haastattelun. Pessoa käänsi portugaliksi Crowleyn runon Hymn to Pan ja yrittää vielä kolmannen kerran suhdetta Opheliaan. Kolmas välirikko jää lopulliseksi. [9]

Pessoa kuoli maksakirroosiin 47-vuotiaana. Sairaalaan hän oli hakeutunut päivää ennen menehtymistään. Viimeiset sanansa hän kirjoitti englanniksi. Suomeksi ne kuuluvat "En tiedä mitä huominen tuo tullessaan." [10]

Ystäviensä haltuun kirjailijamestari jätti elinaikanaan tarkoin varjelemansa arkun. Kun se avattiin kirjailijan edesmentyä, sieltä löytyi lähes 30 000 liuskaa käsikirjoituksia.[11]

Henkilönä Pessoaa on kuvattu muun muassa yksinäiseksi ja julkisuutta vältteleväksi sekä kapakoiden nurkanvaltaajaksi ja portugalilaiseksi keskipäivän vähäpuheiseksi haamuksi. Hän itse piti elämänsä tarkoituksena unelmointia. Suurimmat surunsa hän oli karkottanut avaamalla ikkunan omaan sieluunsa ja kun häntä oli vaadittu puhumaan elämisestä, hän ei kuunnellut. [12]

Kirjallinen tuotanto muokkaa

Vaikka Pessoa oli tuottelias kirjoittaja, hän julkaisi elinaikanaan vain yhden runokirjan, Portugalin myyttistä historiaa kuvaavan eeppisen ja monitahoisen Mensagemin. Mensagemin ansiosta Estado Novon konservatiivinen diktatuurihallinto nosti Pessoan kansalliskirjailijan asemaan. Myöhemmin Pessoan diktatuurinvastaisetkin tekstit ovat tulleet tunnetuiksi. Mensagemin lisäksi Pessoa julkaisi elinaikanaan muutaman vihkosen englanniksi kirjoitettuja runoja, ja aktiivisen lehtikirjoittelun vuoksi hän oli verrattain tunnettu jo omana aikanaan. Suurin osa Pessoan tuotannosta on julkaistu postuumisti, ja se käsittää runojen lisäksi proosaa, esseitä, pamfletteja ja jopa dekkareita.

Erikoislaatuinen piirre Pessoan kirjallisessa tuotannossa on heteronyymien käyttö. Heteronyymejä Pessoalta on löydetty kaikkiaan 72.[13] Hän kirjoitti valtaosan tuotannostaan taiteilijanimillä, joista kehittyi pseudohenkilöitä omine historioineen, luonteenpiirteineen ja kirjoitustyyleineen. Merkittävimpinä näistä kymmenistä kirjoittajahahmoista on perinteisesti pidetty Alberto Caeiroa, Ricardo Reisiä ja Alvaro de Camposia, mutta uudempi tutkimus on kiinnittänyt huomiota myös sellaisiin hahmoihin kuin António Mora, Vicente Guedes, Alexander Search ja Bernardo Soares. Eriytyneet kirjailijahahmot jopa kiistelivät keskenään lehtien palstoilla. Suomennetussa valikoimassa Hetkien vaellus on mukana Alvaro de Camposin tunteikas muistokirjoitus edesmenneelle Alberto Caeirolle. Heteronyymeillään Pessoa loi pienen kirjallisen kaikkeuden, jossa kirjoittajan ja kirjallisen hahmon, todellisuuden ja sepitteen raja sekoittui voimakkaasti, varsinkin kun kirjailija astui kirjalliseen peliinsä myös itse tekemällä kirjailija Fernando Pessoasta heteronyymien kanssa tasavertaisen hahmon. Heteronyymien käyttö tarjosi Pessoalle mahdollisuuden tutkiskella minuuden, olemassaolon ja kirjailijuuden teemoja, jotka kulkevat läpi koko hänen tuotantonsa.

Suomennetut teokset muokkaa

  • Hetkien vaellus. Suomentanut Pentti Saaritsa. Helsingissä: Otava, 1974. ISBN 951-1-01639-3. 2. painos 1993, ISBN 951-1-12839-6
  • Anarkistipankkiiri. (O banqueiro anarquista, 1922.) Suomentanut Sanna Pernu. Helsinki: Andalusialainen koira, 1992. ISBN 952-9691-02-5.
  • Levottomuuden kirja. (Livro do desassossego por Bernardo Soares, 1982.) Suomentanut Sanna Pernu. Kuvitus Priit Pärn. Helsinki: Andalusialainen koira, 1999. ISBN 952-9691-11-4.
  • En minä aina ole sama: Runoutta. Valikoinut ja suomentanut Pentti Saaritsa. Helsingissä: Otava, 2001. ISBN 951-1-16823-1. Päivitetty ja laajennettu versio Hetkien vaelluksesta.
  • Minä, aina vieras. Suomentaneet Janne Löppönen ja Harry Salmenniemi. Helsinki: Poesia, 2016. ISBN 978-952-305-051-8; ISBN 978-952-305-052-5 (pdf).
  • Minä se olen, Fernando Pessoan runoja / Poemas de Fernando Pessoa. Suomennos ja saatesanat Leo Saukkoriipi; portugalinkielisten proosatekstien kääntäjät Lilia ja Pasi Loman sekä Tommi Ingalsuo. Kemissä: Atrain & Nord, 2021. ISBN 978-952-315-538-1.
  • Minusta minussa on ainakin kaksi, Fernando Pessoan & Álvaro de Camposin runoja. Runojen tulkinnat Leo Saukkoriipi. Kemissä: Atrain & Nord Kustannusliike, 2021. ISBN 978-952-315-622-7. Álvaro de Campos on yksi Pessoan heteronyymi.
  • Fernando & heteronyymit - Vain uneni ovat väyliä itseeni. (Korjattu 1. painos). Suomentanut, saatesanat ja selitykset Miika T. Meijer. BoD, Helsinki 2023. ISBN 978-952-80-3506-0; ISBN 978-952-80-5923-3 (e-kirja).

Lähteet muokkaa

  1. https://brasilescola.uol.com.br/literatura/alberto-caeiro.htm. Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. a b Lindqvist, A.: Ketkä ovat Pessoa? 4-5, 1992
  3. Lindqvist, A.: Fernando Pessoan vuosien vaellus, 10,2012
  4. Lindqvist, A: Fernando Pessoan vuosien vaellus, 11, 2012
  5. Lindqvist, A.: Fernando Pessoan vuosien vaellus, 11-12, 2013
  6. Lindqvist, A.:Fernando Pessoan vuosien vaellus 12-13, 2013
  7. Lindqvist, A.: Ketkä ovat Pessoa? 7-8. 1992
  8. Lindqvist, A: Fernando Pessoan vuosien vaellus, 14, 2013
  9. Lindqvist,A.:Fernando Pessoan vuosien vaellus, 14-15,2013
  10. Lindqvist, A: Fernando Pessoan vuosien vaellus, 15,2013
  11. Lindqvist, A.:Ketkä ovat Pessoa? 3,1992
  12. Lindqvist, A.:Ketkä ovat Pessoa? 3-7, 1992
  13. Lindqvist, A.: Ketkä ovat Pessoa, 4, 1992

Aiheesta muualla muokkaa