Wikipedia

Felice Romani

italialainen runoilija

Felice Romani (31. tammikuuta 1788 Genova – 28. tammikuuta 1865 Moneglia) oli italialainen runoilija, kirjallisuusoppinut ja libretisti. Romanin tunnetuimpia töitä ovat hänen Gaetano Donizetin ja Vincenzo Bellinin oopperoihin kirjoittamansa librettot. Häntä pidetään parhaimpana italialaisena libretistinä Metastasion ja Arrigo Boiton välisellä ajalla.

Felice Romani

Nuori Romani lähti opiskelemaan Pisaan lakitiedettä, "miellyttääkseen sukuaan" ja kirjallisuutta sekä mytologiaa, "miellyttääkseen itseään". Myöhemmin, mentyään opiskelemaan Genovan yliopistoon, hän alkoi kääntää ranskankielistä kirjallisuutta. Opiskelijatoverinsa kanssa hän kokosi kuusiosaisen mytologiaa ja kelttien historiaa käsittelevän sanakirjan. Romanin opintojen aiheet heijastuivat hänen librettoihinsa; monet niistä perustuvat ranskalaisiin kirjallisiin teoksiin ja monet, kuten Norma, käsittelevät mytologisia aiheita.

Romani matkusteli laajalti Espanjassa, Kreikassa, Saksassa ja Ranskassa. Vuonna 1814 hän asettui Milanoon, jossa hän tutustui lukuisiin tärkeisiin henkilöihin kirjallisuuden ja musiikin saralta. Hän hylkäsi työtarjouksen mennä Wieniin hovirunoilijaksi ja alkoi sitä vastoin oopperalibretistiksi. Kirjoitettuaan kaksi librettoa säveltäjä Simon Mayrille hän sai paikan Teatero alla Scalan libretistinä. Romanista tuli aikansa huomattavin italialainen libretisti ja kaiken kaikkiaan hän kirjoitti lähes 100 librettoa. Huolimatta kiinnostuksestaan Ranskan kirjallisuuteen hän ei suostunut lähtemään Pariisiin töihin.

Pääsääntöisesti Romani ei sepittänyt omia tarinoitaan vaan pikemminkin seurasi Pariisin teatterimaailmaa ja sovitti siellä suosittuja näytelmiä uudelleen. Tämä strategia ei aina toiminut, esimerkiksi ooppera Lucrezia Borgian kohdalla: Romani oli käyttänyt librettonsa pohjana Victor Hugon samannimistä näytelmää, mutta oopperan saadessa Pariisin-ensi-iltansa 1840, Hugo hankki määräyksen, joka kielsi lisäesitykset. Libretto kirjoitettiin uusiksi ja ooppera nimettiin La rinegataksi, minkä jälkeen esitykset jatkuivat.

"Antakaa minulle hyviä säkeitä niin annan teille hyvää musiikkia.", Bellinin kerrotaan sanoneen - ja Romani olikin ihanteellinen aisapari säveltäjälle. Bellini halusi librettoiltaan tekstiä, joka "esittäisi intohimot mahdollisimman eläväisesti" (lähde: Bellinin kirje Florimolle 4.8.1834). Felice Romanissa hän löysi etsimänsä. Kaksikon välit kuitenkin rikkoontuivat Beatrice di Tendan määräajasta myöhästymisen vuoksi. Sävellettyään Puritaanit Carlo Pepolin tekstiin Bellini halusi palata takaisin tekemään yhteistyötä Romanin kanssa mutta säveltäjä kuoli ennenaikaisesti vuonna 1835. Romani suri työtoveriaan syvästi ja laati muistokirjoituksen, jossa hän syvästi katui heidän riitelyään.

Vuonna 1834 Romanista tuli Gazzetta Ufficiale Piemontesen ('Piemonten virallinen lehti') päätoimittaja. Hän myös kirjoitti lehteen kirjallisuuskritiikkiä. Vuosien 1849-1854 taukoa lukuun ottamatta hän myös pysyi tuossa toimessaan kuolemaansa saakka.

Romanin kirjoittamat libretot muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Felice_Romani&oldid=20335202”