Fauvismi
Fauvismi on ranskalainen ekspressionistinen maalaustaiteen tyylisuunta, jota on nimitetty myös dekoratiiviseksi ekspressionismiksi. Sille ovat ominaisia voimakkaat ja epärealistiset värit, dynaamisen voimakkaat siveltimenvedot, koristeellisuus ja elämänmyönteisyys. Sen merkittävimpiä edustajia olivat ranskalaiset Henri Matisse, André Derain, Georges Rouault ja Maurice de Vlaminck sekä hollantilainen Kees van Dongen.[1]
Fauvismi muotoutui 1900-luvun alussa, saaden vaikutteita muun muassa Paul Gauguinin rohkeasta värienkäytöstä ja Vincent van Goghin vahvan subjektiivisesta maalaustavasta. Fauvistit olivat myös ensimmäisiä eurooppalaisia taiteilijoita, jotka käyttivät afrikkalaista kansantaidetta inspiraation lähteenä. Julkisuuteen fauvismi nousi vuoden 1905 Pariisin Syyssalongissa, jonka näytteilleasettajista taidekriitikko Louis Vauxcelles käytti nimitystä ”les fauves” (villieläimet). Fauvistien teokset herättivät yleisön ja kriitikoiden keskuudessa paheksuntaa, mutta monet keräilijät kiinnostuivat uudesta tyylisuunnasta.[1]
Fauvistit eivät koskaan järjestäytyneet kiinteäksi taiteilijaryhmäksi, eikä heillä ollut mitään erityistä toimintaohjelmaa. Henri Matissea pidettiin kuitenkin eräänlaisena tyylisuunnan johtajana. Fauvismi jäi hyvin lyhytikäiseksi taidesuuntaukseksi, sillä jo vuoden 1908 paikkeilla taiteilijoiden kiinnostus alkoi suuntautua kubismiin. Fauvismi oli kuitenkin ehtinyt lyhyessäkin ajassa vaikuttaa huomattavasti taidehistoriaan. Sen ansiosta taideteosten värit vapautuivat lopullisesti perinteisestä todellisuussidonnaisuudestaan.[1]
Fauvismi oli tärkeä vaikutteiden antaja muun muassa saksalaiselle ekspressionismille (Die Brücke -ryhmä).[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Amy Dempsey: Moderni Taide, s. 66–70. Otava, 2003. ISBN 951-1-18682-5.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fauvismi Wikimedia Commonsissa
