Famsikloviiri
Famsikloviiri
| |
Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
[2-(asetyloksimetyyli)-4-(2-aminopurin-9-yyli)butyyli]asetaatti | |
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
ATC-koodi | J05 |
PubChem CID | |
DrugBank | |
Kemialliset tiedot | |
Kaava | C14H19N5O4 |
Moolimassa | 321,342 |
SMILES | Etsi tietokannasta: | ,
Fysikaaliset tiedot | |
Sulamispiste | 102–104 °C [1] |
Farmakokineettiset tiedot | |
Hyötyosuus | 77 %[2] |
Proteiinisitoutuminen | 20–25 %[3] |
Metabolia | Hepaattinen |
Puoliintumisaika | n. 2 h[4] |
Ekskreetio | Renaalinen, ulosteiden mukana |
Terapeuttiset näkökohdat | |
Raskauskategoria |
? |
Reseptiluokitus |
|
Antotapa | Oraalinen, topikaalinen |
Famsikloviiri (C14H19N5O4) on nukleosidianalogeihin kuuluva heterosyklinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä hoidettaessa herpesvirusten aiheuttamia infektioita.
Ominaisuudet muokkaa
Huoneenlämpötilassa famsikloviiri on kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee veteen, asetoniin ja metanoliin ja huonommin etanoliin.[1] Famsikloviiri on aihiolääke, josta muodostuu ihmiselimistössä maksassa pensikloviiriä. Pensikloviiri on antimetaboliitti, joka sitoutuu virusten DNA-polymeraasiin ja estää siten virusten lisääntymisen. Famsikloviiri tehoaa muun muassa Herpes simplex-, Varicella-zoster- ja Epstein–Barr-viruksiin. Pensikloviirista poiketen famsikloviiria voidaan antaa myös tablettina lääkevoiteen lisäksi, koska se imeytyy paremmin. Ainetta käytetään muun muassa herpeksen ja vyöruusun hoidossa. Teholtaan famsikloviiri on verrattavissa asikloviiriin tai sitä tehokkaampi.[2][4][5][6]
Famsikloviiri on hyvin siedetty lääkeaine. Mahdollisia haittavaikutuksia voivat olla pääkipu, ruuansulatuskanavan oireet kuten vatsakipu, oksentelu tai ripuli.[4][5][2][6]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 666. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ a b c Timo Vesikari & Jorma Paavonen: Viruslääkkeet ja käytännön lääkäri. Duodecim, 2000, 116. vsk, nro 1, s. 27–36. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.8.2018.
- ↑ Famciclovir DrugBank. Viitattu 9.8.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c Sherwood L. Gorbach, John G. Bartlett, Neil R. Blacklow: Infectious Diseases, s. 306. Lippincott Williams & Wilkins, 2004. ISBN 978-0781733717. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.8.2018). (englanniksi)
- ↑ a b Pekka T. Männistö & Raimo K. Tuominen: 57. Virustautien hoitoon tarkoitetut mikrobilääkkeet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 8.8.2018.
- ↑ a b Jeffrey K. Aronson: Meyler's Side Effects of Drugs, s. 247. Elsevier, 2015. ISBN 9780444537171. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.8.2018). (englanniksi)