Fairey Swordfish
Fairey Swordfish (suom. miekkakala) oli brittiläinen lentotukialuksilta toiminut torpedopommittaja toisessa maailmansodassa.
| Fairey Swordfish | |
|---|---|
.jpg) Fairey Swordfish |
|
| Tyyppi | torpedopommittaja |
| Alkuperämaa |
 Yhdistynyt kuningaskunta |
| Valmistaja |
Blackburn Aircraft Limited Fairey Aviation Company |
| Miehistö | 3 |
| Ensilento | maaliskuu 1933 |
| Esitelty | heinäkuu 1936 |
| Valmistusmäärä | 989[1] |
Swordfish oli kaksitaso, ja jo sodan alussa auttamattomasti vanhentunut, mutta silti sitä käytettiin koko sodan ajan, ja Swordfishin seuraajaksi tarkoitettu Fairey Albacore itse asiassa poistui palveluskäytöstä ennen Swordfishiä. Kone oli teknisesti luotettava ja hyvä lennettävä. Se sai lisänimen ”verkkokassi”. Swordfishiä käytettiin myös syöksypommittajana, sen mahdollisti koneen erittäin luja rakenne.
Kone oli hyvin hidas ja kykenemätön puolustautumaan hävittäjien hyökkäyksiä vastaan, mutta se täytti suurin piirtein tehtävänsä sodan alkuvuosina; kuljetti torpedon perille tarpeeksi lähelle vihollislaivaa. Joskus koneen hitaus toimi tässä etuna; laivojen ilmatorjuntatähtäimet oli tarkoitettu uudempia (ja siten nopeampia) koneita varten. Hitaaseen Swordfishiin niillä ei saanut otettua ennakkoa, ja kranaatit räjähtivät lentokoneen edessä aiheuttamatta mitään vahinkoa. Hävittäjiä vastaan ne kärsivät raskaita tappioita ja koneet siirrettiin lopulta sukellusvenetorjuntatehtäviin. Atlantilla hävittäjäuhka oli lähes olematon.
Aikojen saatossakaan ei Swordfishin perin heiveröinen puolustusaseistus kohentunut. Se käsitti vaivaiset kaksi 7,7 mm (0.303") konekivääriä, joista toinen oli eturungossa kiinteästi eteenpäin ampuvana. Toinen konekivääri oli tähystäjän (taka-ampuja/radisti) käytettävissä ja liikuteltavissa vapaasti taaksepäin.
Swordfishin suurimpia saavutuksia oli hyökkäys Taranton laivastotukikohtaan, jossa ne rampauttivat pahasti suuren osan Italian laivastoa sekä Bismarckin peräsimen vaurioittaminen siten, että alus ei päässyt Kuninkaallista laivastoa karkuun.
Vuonna 1943 Swordfishejä alettiin käyttää enemmän sukellusveneentorjuntaan, jolloin niiden torpedot korvattiin raketeilla tai syvyyspommeilla. Koneet sijoitettiin rahtilaivoista muunnettuihin kömpelöihin saattuetukialuksiin. Hitaan nopeutensa takia Swordfish sopi tähän hyvin: sen sakkausnopeus oli pieni, jolloin se pystyi nousemaan ilmaan pienemmällä lähtökiihdytyksellä kuin kehittyneemmät koneet.Myöhemmin Mk III -tyypin koneisiin asennettiin ASV.Mk X -ilmasta pintaan etsintätutka, jonka kupu oli alatason alla edessä.[2]
Tekniset tiedot muokkaa
Lähde: https://www.militaryfactory.com/aircraft/detail.asp?aircraft_id=571 Viitattu 30.3.2019.
Yleiset ominaisuudet
- Pituus: 11,07 m
- Kärkiväli: 13,87 m
- Korkeus: 4,11 m
- Tyhjäpaino: 2 359 kg (Mk. II ja Mk. III -malleilla 2 132 kg)
- Voimalaite: 1 × Bristol Pegasus IIIM3 yhdeksänsylinterinen tähtimoottori; 578 kW (775 hv)
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 220 km/h
- Lentomatka: 1 657 km
Aseistus
- 2 × 7,7 mm konekivääriä
- Ulkoinen pommikuorma max. 726 kg
- 8 × 76 mm ilmasta pintaan -raketteja, tai
- 1 × 457 mm torpedo
Lähteet muokkaa
- Chant, Chris: II Maailmansodan lentokoneet, Karisto, 2008, Hämeenlinna (suom. Petri Kortesuo) Alkuteos: Amber Books, 1999 ISBN 978-951-23-5025-4
