Ezzard Charles
Ezzard Mack Charles (7. heinäkuuta 1921 – 28. toukokuuta 1975) oli yhdysvaltalainen nyrkkeilijä ja ammattilaisten raskaansarjan maailmanmestari. Charles tunnettiin älykkäänä mutta myös hieman värittömänä nyrkkeilijänä, joka melko harvoin tyrmäsi vastustajansa. Osittain tämän johdosta hän ei saavuttanut suurta yleisön suosiota edes maailmanmestarina.
Ezzard Charles  |
|
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Ezzard Mack Charles |
| Syntynyt | 7. heinäkuuta 1921 Lawrenceville, Georgia, Yhdysvallat |
| Kuollut | 28. toukokuuta 1975 (53 vuotta) Chicago, Illinois, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Nyrkkeilijä | |
| Lempinimi | Cincinnati Cobra |
| Pituus | 183 cm |
| Painoluokka | raskassarja |
| Kätisyys | oikeakätinen |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 115 |
| Voitot | 89 |
| – tyrmäysvoitot | 50 |
| Tappiot | 25 |
| Ratkaisemattomat | 1 |
Huolimatta siitä, että Charles voitti urallaan raskaansarjan maailmanmestaruuden, oli hänen painonsa suurimmillaankin 90 kilogramman tietämillä. Amatöörinä hän ottelu väli- ja keskisarjassa yhteensä 42 ottelua, joista voitti kaikki. Vuonna 1939 hän voitti keskisarjassa Amerikan amatööriurheiluliiton mestaruuden.
Ammattilaiseksi Charles ryhtyi vuonna 1940. Hän voitti 20 ensimmäistä ammattilaisotteluaan, kunnes hävisi 10-eräisen kamppailun kaikin tuomariäänin entistä keskisarjan mestaria Ken Overlinia vastaan. Vuosina 1944–1945 hän oli sodassa ja sieltä palattuaan ryhtyi ottelemaan raskaassa keskisarjassa. Siirtyminen painoluokkaa ylemmäs oli onnistunut ratkaisu. Charles muun muassa kohtasi kolmesti Archie Mooren ja voitti joka kerta. Kolmen vuoden kuluttua hän siirtyi raskaaseen sarjaan. Joe Louisin lopetettua uransa Charles otteli Chicagossa 22. kesäkuuta 1949 Jersey Joe Walcottia vastaan ottelussa NBA-liiton tunnustamasta avoimeksi jääneestä raskaan sarjan maailmanmestaruudesta ja voitti 15-eräisen kamppailun kaikin tuomariäänin. Hän puolusti mestaruuttaan Gus Lesnevichiä, Pat Valentinoa ja Freddie Beshorea vastaan.
Sittemmin Joe Louis teki paluun nyrkkeilykehiin, ja 27. syyskuuta 1950 kohtasi Charlesin raskaan sarjan maailmanmestaruusottelussa. Charles voitti New Yorkin Bronxin Yankee Stadiumilla käydyn 15-eräisen ottelun kaikin tuomariäänin. Voittonsa myötä hänestä tuli yleisesti tunnustettu raskaansarjan maailmanmestari. Hän puolusti titteliään Nick Baronea, Lee Omaa, Walcottia ja Joey Maximia vastaan kunnes 18. heinäkuuta vuonna 1951 kolmannessa kohtaamisessaan Walcottia vastaan joutui tyrmätyksi seitsemännessä erässä. Walcott puolusti Charlesia vastaan mestaruuttaan Philadelphiassa 5. kesäkuuta seuraavana vuonna. Tällä kertaa ottelu kesti täydet 15 erää mutta mestaruus pysyi Walcottilla kaikin tuomariäänin.
Sittemmin Walcott menetti mestaruutensa Rocky Marcianolle, ja 17. kesäkuuta vuonna 1954 Charles pääsi haastamaan Marcianon mestaruusotteluun. Marciano voitti 15-eräisen ottelun kaikin tuomariäänin. Miehet kohtasivat vielä uudelleen 17. syyskuuta, tällä kertaa mestaruus pysyi Marcianolla seitsemännen erän tyrmäyksellä, vaikka ottelu oltiin jo vähällä joutui keskeyttämään aiemmin Marcianon nenään tulleen haavan vuoksi.
Marcianolle kärsittyjen tappioiden jälkeen Charles jatkoi uraansa vielä vuoteen 1959 saakka, mutta varsin heikolla menestyksellä: 22:sta tuona aikana käydystä ottelusta hän hävisi 13.
Charles valittiin nyrkkeilyn Hall of Fameen vuonna 1990
Lähteet muokkaa
- Ammattilaistilastot BoxRec-tietokannassa
- http://www.hickoksports.com/biograph/charleez.shtml (Arkistoitu – Internet Archive)
- IBHOF / Ezzard Charles
| Edeltäjä: Joe Louis (lopetti voittamattomana) |
Nyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestari 1949 - 1951 |
Seuraaja: Jersey Joe Walcott |