Wikipedia

Evonne Goolagong

australialainen tennispelaaja

Evonne Fay Goolagong Cawley, MBE (s. 31. heinäkuuta 1951 Griffith, Uusi Etelä-Wales) on entinen australialainen naistennispelaaja ja WTA-tenniksen maailmanlistan ykkönen[3]. Hän oli 1970-luvulla ja 1980-luvun alkuvuosina yksi maailman johtavista tennispelaajista. Goolagong voitti kaikkiaan 14 Grand Slam -mestaruutta. Niistä seitsemän tuli kaksinpelistä (neljä Australian avoimista, kaksi Wimbledonista ja yksi Ranskan avoimista), kuusi naisten nelinpelistä ja yksi sekanelinpelistä.[4]

Evonne Goolagong
Henkilötiedot
Syntynyt [1]
Griffith [2]
Tennispelaaja
Pituus 168 cm
Paino 59 kg
Kätisyys oikeakätisyys, yhden käden rysty
Palkintorahat 1 399 431 USD
Kaksinpeli
Paras sijoitus 1 ()
Voitot/tappiot 704–165
Nelinpeli
Paras sijoitus
Voitot/tappiot 18–16
Aiheesta muualla
ITF
WTA
Evonne Goolagong voittajana Alankomaissa vuonna 1971.

Elämä muokkaa

 
Evonne Goolagong Park, Barellan.

Evonne Goolagong (mentyään naimisiin Roger Cawleyn kanssa 1975 hänet tunnettiin nimellä Evonne Goolagong Cawley[4]) syntyi vuonna 1951 perheeseen, joka kuului Australian aboriginaaleihin. Hän varttui Uudessa Etelä-Walesissa sijaitsevassa Barellanin pikkukaupungissa. Hänen isänsä Kenny Goolagong oli kiertävä lampaankeritsijä.[5] Vaikka aboriginaalit joutuivat tuohon aikaan laajamittaisen syrjinnän kohteeksi Australian maaseudulla, Evonne saattoi harrastaa tennistä Barellanissa lapsuudestaan saakka ystävällisen paikallisasukkaan, Bill Kurtzmanin ansiosta, joka näki hänet katselemassa aidanraosta alueen kentillä ja rohkaisi häntä tulemaan sisään pelaamaan. Vuonna 1967 sydneyläisen tenniskoulun omistaja, Vic Edwards, matkasi alueelle katsastaakseen nuoren Evonnen pelitaidot ja havaitsi välittömästi hänen kykynsä. Edwards sai Evonnen vanhemmat vakuutettua siitä, että tytön kannattaisi muuttaa Sydneyyn. Sydneyssä Goolagong opiskeli Willoughby Girls High Schoolissa, josta hän sai päättötodistuksen 1968. Samaan aikaan hän sai valmennusta Edwardsilta ja asui hänen perheensä kanssa.[6]

Tennisura muokkaa

Harjoiteltuaan Edwardsin kanssa kaksi vuotta Sydneyssä Goolagong pelasi ensimmäisen kerran Wimbledonissa 1970 ollessaan 18-vuotias. Seuraavana vuonna hän voitti naisten kaksinpelin sekä Ranskan avoimessa tennisturnauksessa että Wimbledonissa,[6] ja hänestä tuli välittömästi Australiassa ja ympäri maailmaa julkisuuden henkilö. Wimbledonin loppuottelussa hän voitti Margaret Courtin, joka oli hänen ohellaan ainoa tittelin voittanut australialaisnainen. Goolagongista tuli ensimmäinen naispuolinen Australian aboriginaali, joka saavutti kansainvälistä mainetta urheilussa. Associated Press valitsi hänet vuoden naisurheilijaksi 1971,[7] ja seuraavana vuonna hänet nimettiin vuoden australialaiseksi.[8]

1970-luvulla Goolagong voitti naisten kaksinpelin mestaruuden Australian avoimissa neljä kertaa. Lisäksi hän sijoittui kolme kertaa Wimbledonissa toiseksi. Yhdysvaltain avoimissa hän hävisi loppuottelun neljänä peräkkäisenä vuotena (1973–1976) eikä saavuttanut siellä yhtään mestaruutta.[4]

Goolagongin viimeinen Grand Slam -titteli tuli Wimbledonista 1980, jolloin hän oli 29-vuotias äiti ja yllätti koko tennismaailman lyömällä Tracy Austinin välierässä ja Chris Evertin loppuottelussa voittaen näin toisen Wimbledon- ja seitsemännen Grand Slam -kaksinpelimestaruutensa.[9] Hän oli ensimmäinen Wimbledonin kaksinpelin voittoon yltänyt äiti 66 vuoteen. Edellisen kerran vastaavaan saavutukseen oli yltänyt englantilainen Dorothea Lambert-Chambers vuonna 1914.[4]

Goolagong oli myös Australian Fed Cup -joukkueen jäsen sen voittaessa kilpailun vuosina 1971, 1973 ja 1974.[4] Muita uran kohokohtia olivat WTA Tour Championshipsin voitto vuosina 1974 ja 1976 sekä Italian avointen mestaruus 1973.

Goolagongilla oli tennistä ajatellen erinomaiset fyysiset ominaisuudet. Hän oli nopea, kevyt ja pitkäraajainen, ja hänellä oli äärimmäisen nopeat refleksit sekä kyky peittää kenttä poikkeuksellisella ketteryydellä.[8] Toisinaan häntä kuitenkin vaivasivat keskittymisongelmat, minkä vuoksi hän menetti useita mestaruuksia.

Goolagong lopetti tennisuransa virallisesti 1983.[10] Uransa aikana hän voitti 43 kaksinpeli- ja 9 nelinpelimestaruutta. Palkintorahoja hän keräsi yhteensä 1 399 431 Yhdysvaltain dollarin edestä. [4]

Tennisuran jälkeen muokkaa

Avioiduttuaan Roger Cawleyn kanssa 1975 Goolagong muutti Yhdysvaltoihin. Vuonna 1991 pari kuitenkin osti talon Noosa Headsista, Queenslandista, ja he muuttivat sinne kahden lapsensa kanssa. Heidän tyttärensä Kelly syntyi 1977 ja poikansa Morgan 1981.[6]

Goolagong valittiin International Tennis Hall of Famen jäseneksi 1988.[4] Vuonna 1972 hänelle myönnettiin arvonimi Brittiläisen imperiumin jäsen, ja Order of Australia -tunnustuksen hän sai 1982. Goolagong oli Australian urheilukomission hallituksen jäsen 1995–1997, ja vuodesta 1997 lähtien hän on toiminut komission urheilulähettiläänä[8].

Grand Slam -finaalit kaksinpelissä muokkaa

Voitot (7) muokkaa

Vuosi Turnaus Vastustaja loppuottelussa Loppuottelun tulos [11][12][13]
1971 Ranskan avoimet   Helen Gourlay Cawley 6–3, 7–5
1971 Wimbledon   Margaret Court 6–4, 6–1
1974 Australian avoimet   Chris Evert 7–6, 4–6, 6–0
1975 Australian avoimet (2)   Martina Navrátilová 6–3, 6–2
1976 Australian avoimet (3)   Renáta Tomanová 6–2, 6–2
1977 Australian avoimet (joulukuu) (4)   Helen Gourlay Cawley 6–3, 6–0
1980 Wimbledon (2)   Chris Evert 6–1, 7–6

Loppuotteluhäviöt (11) muokkaa

Vuosi Turnaus Vastustaja loppuottelussa Loppuottelun tulos [12][13][14][15]
1971 Australian avoimet   Margaret Court 2–6, 7–6, 7–5
1972 Australian avoimet   Virginia Wade 6–4, 6–4
1972 Ranskan avoimet   Billie Jean King 6–3, 6–3
1972 Wimbledon   Billie Jean King 6–3, 6–3
1973 Australian avoimet   Margaret Court 6–4, 7–5
1973 Yhdysvaltain avoimet   Margaret Court 7–6, 5–7, 6–2
1974 Yhdysvaltain avoimet   Billie Jean King 3–6, 6–3, 7–5
1975 Wimbledon   Billie Jean King 6–0, 6–1
1975 Yhdysvaltain avoimet   Chris Evert 5–7, 6–4, 6–2
1976 Wimbledon   Chris Evert 6–3, 4–6, 8–6
1976 Yhdysvaltain avoimet   Chris Evert 6–3, 6–0

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Lance Tingay, 100 years of Wimbledon, Enfield, Guinness Superlatives, , s. 209  . Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. ↑ Bud Collins, The Bud Collins History of Tennis, New York, New Chapter Press, , 2e painos (ISBN 978-0-942257-70-0, OCLC 456175786), s. 582  . Tieto on haettu Wikidatasta.
  3. ↑ Evonne Goolagong nousi tennisykköseksi, vaikka ura loppui 22 vuotta sitten 27.12.2007. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 30.12.2007. Viitattu 25.1.2008.
  4. ↑ a b c d e f g Evonne Fay Goolagong Cawley 2006. International Tennis Hall of Fame. Viitattu 25.1.2008. (englanniksi)
  5. ↑ 40 Greatest Players of the Tennis Era (21–24) TENNIS.com. 17.5.2006. TENNIS Magazine. Viitattu 25.1.2008. (englanniksi)
  6. ↑ a b c Cawley, Evonne Fay Goolagong 17.12.2007. National Foundation for Australian Women. Viitattu 25.1.2008. (englanniksi)
  7. ↑ AP Female Athlete of the Year 2008. USA TODAY. Viitattu 25.1.2008. (englanniksi)
  8. ↑ a b c Evonne Goolagong Cawley (PDF) (sivu 6) 2004. Australian Sports Commission. Viitattu 25.1.2008. (englanniksi)
  9. ↑ Pearlman, Jeff: Catching Up With... Evonne Goolagong, tennis champion 25.5.1998. CNN/SI. Viitattu 25.1.2008. (englanniksi)
  10. ↑ Career Highlights Sony Ericsson WTA Tour. Viitattu 26.8.2012. (englanniksi)
  11. ↑ 1925–2006 Past Winners (Women / 1971) Roland-Garros. Arkistoitu 8.8.2007. Viitattu 25.1.2008. (englanniksi)
  12. ↑ a b Ladies’ Singles Finals The Championships, Wimbledon 2007 – Official Site. Viitattu 25.1.2008. (englanniksi)
  13. ↑ a b Previous Winners (Australian Open) 12.6.2007. Telegraph. Viitattu 25.1.2008. (englanniksi)
  14. ↑ 1925–2006 Past Winners (Women / 1972) Roland-Garros. Arkistoitu 8.8.2007. Viitattu 25.1.2008. (englanniksi)
  15. ↑ History & Records: Champions (Women’s Singles) The US Open 2006 – Grand Slam Tennis – Official Site. Arkistoitu 13.7.2007. Viitattu 25.1.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Evonne_Goolagong&oldid=21004256”