Europium(III)kloridi
Europium(III)kloridi (EuCl3) on europium- ja kloridi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä.
| Europium(III)kloridi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | EuCl3 |
| Moolimassa | 258,3 |
| Ulkomuoto | Keltainen kiteinen aine, kidevedellisenä väritöntä |
| Sulamispiste | 623 °C[1] |
| Tiheys | 4,89 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Liukenee veteen, reagoi |
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö muokkaa
Huoneenlämpötilassa europium(III)kloridi on vaaleankeltaista ja hygroskooppista kiteistä ainetta. Kidevedettömän yhdisteen lisäksi tunnetaan myös kidevedellinen heksahydraatti (EuCl3·6H2O), joka on ulkomuodoltaan väritöntä kiteistä ainetta. Aine liukenee veteen, mutta hydrolysoituu europiumoksikloridiksi. Lisäksi europium(III)kloridi liukenee eräisiin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin ja asetoniin. Europium(III)kloridi voidaan pelkistää europium(II)kloridiksi vedyttämällä. Yhdiste on Lewis-happo.[2][3]
Europium(III)kloridia voidaan valmistaa klooraamalla europium(III)oksidia esimerkiksi hiilitetrakloridilla.[2] Yhdistettä käytetään orgaanisen kemian synteeseissä katalyyttinä muun muassa hapetuksissa, pelkistyksissä ja Michael-additioissa.[2][4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–63. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.11.2020). (englanniksi)
- ↑ a b c John R. Long: Europium(III) Chloride, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2001. Teoksen verkkoversio Viitattu 6.11.2020.
- ↑ Perry, Dale L.: Handbook of Inorganic Compounds, s. 167. 2. painos. CRC Press, 2016. ISBN 9781439814628. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.11.2020). (englanniksi)
- ↑ Francesco Bonadies, Alessandra Lattanzi, Liliana R.Orelli, Silvia Pesci & Arrigo Scettri: Lanthanides in organic synthesis: Eu+3-catalyzed Michael addition of 1,3- dicarbonyl compounds. Tetrahedron Letters, 1993, 34. vsk, nro 47, s. 7649–7650. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.11.2020. (englanniksi)