Euroopan patenttivirasto
Euroopan patenttivirasto (lyh. EPO, European Patent Office) on Euroopan Patenttijärjestön toimielin jonka tehtävänä on eurooppapatenttien myöntäminen Euroopan patenttisopimuksen mukaisesti. Virasto on Euroopan unionista erillinen järjestö ja EU:hun kuulumattomista maista mm. Sveitsi, Norja sekä Turkki ovat sen jäsenmaita[1]. Sopimusmaita kutsutaan yleisesti EPC-valtioiksi tai Euroopan patenttijärjestön (European Patent Organisation) jäsenmaiksi[2].
Muita samankaltaisia keskitettyjä alueellisia patenttiorganisaatioita ovat Euraasian patenttiorganisaatio (EAPO), Afrikan alueellinen teollisoikeusorganisaatio (ARIPO) sekä Afrikan henkisen omaisuuden järjestö (OAPI).
Hallinto muokkaa
EPO toimii Euroopan patenttijärjestön toimeenpanevana elimenä ja sen pääkonttori sijaitsee Münchenissä, sivuvirasto Haagissa, alavirasto Berliinissä ja patentti-informaatioyksikkö Wienissä. Virastoa johtaa presidentti ja sen toimintaa valvoo Euroopan patenttijärjestön hallintoneuvosto joka koostuu EPC-jäsenmaiden edustajista. Suomea hallintoneuvostossa edustaa Patentti- ja rekisterihallituksen pääjohtaja[3].
Toiminta muokkaa
Viraston myöntämiä patentteja kutsutaan eurooppapatenteiksi. Eurooppapatenttihakemuksella (EP-hakemus) voi saada patentin valtioihin, jotka ovat liittyneet Euroopan patenttisopimukseen. EPOn myöntämä eurooppapatentti voidaan myös ulottaa koskemaan valtioita jotka ovat solmineet erillissopimuksen Euroopan patenttiviraston kanssa. Tähän ryhmään kuuluvat EPOn laajennusvaltiot eli ns. extension-valtiot Bosnia ja Hertsegovina (1.12.2004) ja Montenegro (1.3.2010) sekä ns. validointi-valtiot Marokko ja Moldova. [4][5]
Eurooppapatentti on myönnetty, kun Euroopan patenttivirasto EPO on kuuluttanut patentin myöntämisestä kuulutusjulkaisussaan (European Patent Bulletin). Jotta patentti tulee voimaan kohdemaassa, patentinhaltijan on suoritettava vielä kansallinen rekisteröinti[6]. Se tapahtuu toimittamalla käännös kohdemaan hyväksymällä kielellä kansalliseen patenttivirastoon ja maksamalla mahdollisesti tarvittava julkaisumaksu. Eurooppapatentilla on myöntämisensä jälkeen yhdeksän kuukauden vasteaika. Ellei vasteajan puitteissa esitetä vastaväitteitä, saa eurooppapatentti kohdemaassaan lainvoimaisen patentin arvon ja on siten samassa lainopillisessa asemassa kuin kansallisen patenttiviraston myöntämä lainvoimainen patentti.
Suomessa EPO-patentin kansallinen rekisteröinti suoritetaan Patentti- ja rekisterihallitukseen (PRH). Kaikkiin EPC-sopimukseen liittyneihin maihin voi tehdä keksinnöstä myös suoran kansallisen patenttihakemuksen, joten EPO on rinnakkainen ja vaihtoehtoinen tapa hakea keksintöön patenttia EPC-maissa. Jos keksintöön halutaan useampia patentteja eri EPC-maihin, niin EPO on yleensä hakijan kannalta edullisempi vaihtoehto suoriin kansallisiin hakemuksiin verrattuna.
Rahoitus muokkaa
EPO rahoittaa toimintansa hakemusmaksuilla, julkaisumaksulla ja patenttihakemusten vuosimaksuilla. Eurooppapatentin hakija joutuu maksamaan vuosittain vuosimaksun EPOlle, jos haluaa pitää hakemuksensa patentointiprosessin vireillä EPOssa. Vuosimaksun maksaminen loppuu sellaisessa tapauksessa, jossa EPO on hylännyt patenttihakemuksen. Jos eurooppapatentti on myönnetty, tulee vuosimaksu suorittaa niiden maiden kansallisille virastoille, joihin myönnetty eurooppapatentti on rekisteröity ja joissa se halutaan pitää patentti voimassa. Vuosimaksun maksamatta jättäminen lakkauttaa patentin voimassaolon siinä maassa, jossa vuosimaksua ei ole maksettu.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Member states of the European Patent Organisation www.epo.org. Viitattu 21.4.2016. (englanniksi)
- ↑ PRH – Eurooppapatentti www.prh.fi. Viitattu 21.4.2016.
- ↑ Representatives www.epo.org. Viitattu 21.4.2016. (englanniksi)
- ↑ Extension states www.epo.org. Viitattu 21.4.2016. (englanniksi)
- ↑ Validation agreements 15.8.2016. European Patent Office.
- ↑ PRH - Validointi Suomessa www.prh.fi. Viitattu 21.4.2016.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Euroopan patenttivirasto Wikimedia Commonsissa
