Eunapios (m.kreik. Εὐνάπιος, lat. Eunapius; s. 347) oli antiikin kreikkalainen sofisti ja historioitsija. Hän oli kotoisin Sardeesta.[1]

Eunapios opiskeli sukulaisensa sofisti Khrysanthioksen alaisuudessa. Hän muutti jo nuorena Ateenaan, ja hänestä tuli siellä reetori Prohairesioksen suosikkioppilas. Hänellä oli laajat tiedot lääketieteestä. Hän vaikuttaa eläneen myös myöhemmällä iällään Ateenassa opettaen retoriikkaa. Eleusiin mysteereihin vihkiytyneenä hänet hyväksyttiin eumolpidien pappissukuun ja hänestä tuli hierofantti. Hänen tiedetään eläneen edelleen Theodosius II:n hallitessa.

Eunapios tunnetaan ennen kaikkea kahdesta teoksesta. Ensimmäinen oli vuonna 405 kirjoitettu Filosofien ja sofistien elämä (Βίοι φιλοσόφων καὶ σοφιστῶν, Bioi filosofon kai sofiston; lat. Vitae philosophorum et sophistarum), joka on säilynyt. Se sisältää kahdenkymmenenviiden vanhemman ja tuon ajan filosofin ja sofistin elämäkerrat, ja se on arvokas ainoana lähteenä tuon ajan uusplatonismin historiaan. Toinen teos oli Deksippoksen historiateoksen jatko-osa (Μετὰ Δέξιππον χρονικὴ ἱστορία, Meta Deksippon khronikē historia). Siitä on säilynyt vain katkelmia, mutta siinä olleet tiedot ovat enimmäkseen säilyneet Zosimoksen teoksessa. Se käsitteli tapahtumia vuosien 270 ja 404 välillä.

Kumpaakin teosta sävyttää kristinuskon vastaisuus. Fotioksella (cod. 77) oli käytössään historiateoksen ”uusi painos”, josta kaikkein kristinuskon vastaisimmat kohdat oli jätetty pois.

Lähteet muokkaa

  • Eunapius. Encyclopaedia Britannica, 1911.

Viitteet muokkaa

  1. Yleisen kirjallisuuden historia. Toinen osa, Keskiaika, varhaisrenessanssi / kirjoittanut Eino Railo., s. 174. WSOY, 1934. Kansalliskirjasto (viitattu 19.07.2019).

Aiheesta muualla muokkaa