Etiopian historia ulottuu miljoonien vuosien takaa nykypäivään.

Esihistoria muokkaa

Etiopia on varsin hyvin tunnettu vanhoista esi-ihmisten ja nykyihmisen fossiileistaan. Etiopiasta on löydetty esimerkiksi varhaisimmat ja parhaimmin säilyneet Australopithecus afarensis -ihmisapinan fossiilit. Lucyksi nimetty fossiili on täysikasvuinen naaras ja noin 3,2 miljoonaa vuotta vanha, kun Selam on noin 3-vuotiaan tytön 3,35 miljoonaa vuotta vanha fossiili. Nämä kohtalaisen hyvin säilyneet A. afarensis -ihmisapinoiden fossiilit ovat tärkeitä ihmisen evoluution tutkimuksen kannalta, sillä nykykäsityksen mukaan Homo-suku (johon nykyihminen Homo sapiens kuuluu) kehittyi heistä, mutta uudemmat löydöt Tšadista (Sahelantrophus tchadensis) ja Keniasta (Orrorin tugenensis) ovat antaneet syytä olettaa, ettei Australopithecus afarensis olisi suora ihmisten edeltäjä, vaan vain yksi ihmisen kehityksen erillinen haarauma. Etiopiasta on löydetty myös vieläkin varhaisempien hominidien luita. Näihin kuuluu Ardipithecus ramidus, jonka varhaisimmat luut ovat noin 5,8 miljoonan vuoden ikäisiä. A. ramidus -ihmisapinan varvasrakenteesta on päätelty, että se käveli pystyasennossa.[1]

Varhaisimmat nykyihmisen (H. sapiens) fossiilit ovat löytyneet Etiopian Omojoen laaksosta. Jo vuonna 1967 löytyneet fossiilit todettiin aluksi 130 000 vuotta vanhoiksi, mutta vuonna 2005 uusien ajoitusmenetelmien ansiosta fossiilien todettiin olevan paljon aiemmin luultua vanhempia. Niiden uudeksi iäksi todettiin 195 000 vuotta. Nämä vanhimmat fossiilit on nimetty Omo I:ksi ja Omo II:ksi, aiemmin vanhimpana nykyihmisen fossiilina pidetty Herto löydettiin niin ikään Etiopiasta.[2]

 
Noin 700–600-luvulla eaa. rakennettu Yehan kivitemppeli.

Jääkauden jälkeen noin 5000 eaa. etiopialaiset keräilijä-metsästäjät alkoivat perustaa yhteisöasutusta. On löydetty todisteita, että etiopialaiset siirtyivät metsästys- ja keräilykulttuurista maanviljelyyn ja karjanhoitoon ennen vuotta 2000 eaa. maan luoteisosassa.[3] Tähän aikaan osa nykyisestä Etiopiasta kuului Puntmaahan, jonka tarkasta sijainnista ei ole täyttä varmuutta. Se oli tärkeä kauppakumppani antiikin Egyptille, joka toi alueelta paljon mausteita, kultaa, norsunluuta, mirhamia, villieläimiä ja orjia. Puntmaahan muutti paljon väestöä ympäröiviltä alueilta ja pohjoisrannikolla oli hyvät yhteydet Punaisen meren toisella puolella eläviin arabeihin, Jemenin sabaelaisiin. Kulttuurien kanssakäyminen oli niin voimakasta, että historioitsijat ajattelivat tämän Dʿmtin kuningaskunnan muodostuneen arabien ympärille, sillä heillä oli käsissään sellaista teknologiaa ja kädentaitoja, joita ei pidetty muutoin mahdollisina. Heillä oli toimiva keinokastelujärjestelmä, kyntöauroja, kasvattivat hirssiä ja valmistivat työkaluja ja aseita raudasta. Nykyisin kuitenkin ajatellaan, että kulttuuri muodostui nimenomaisesti afrikkalaisväestön ympärille. Aikakaudesta muistuttaa muun muassa Yehan kivinen temppeli. Arabien ja afrikkalaisten vuorovaikutus synnytti afro-aasialaisia kieliä, kuten ge’ezin, johon amharan kieli pohjautuu. Dʿmt romahti noin 600 eaa., mutta se miten tämä vaikutti tulevan Aksumin kuningaskunnan kehittymiseen tai muodostivatko dʿmtiläiset esiaksumilaisen kulttuurin pohjan, on epäselvää.lähde?

Nimen alkuperä muokkaa

Nimi Etiopia on peräisin kreikan kielestä ja tarkoittaa paahtokasvoisia. Antiikin kreikkalaiset jo Homeroksen ajoista saakka käyttivät tätä nimeä Egyptin ja nykyisen Sudanin välisestä raja-alueesta, joka tunnetaan myös nimellä Nubia. Nykyisen Etiopian valtion nimenä oli 1900-luvulle saakka Abessinia.[4]

Aksumin kuningaskunta muokkaa

Ensimmäinen voimakas etiopialainen kuningaskunta oli Aksum, jonka olemassaolosta kertoo ensimmäisen kerran Periplus Maris Erythraei (1. vuosisata eaa.). Ottaen huomioon valtakunnan suuren koon, on se ilmeisesti selvästi vanhempi. Arkeologiset todisteet viittaavat siihen, että kuningaskunta muodostui jo 400-luvulla eaa. Aksum vei runsaasti eläintuotteita, kuten luita ja nahkaa, sekä eläviäkin eläimiä. Valtakunnan länsiraja sijaitsi alueella, jossa oli rikkaat kultaesiintymät. Muualta maailmasta Aksumiin tuotiin rautaa, vaatteita, sekä ylellisyystuotteita, kuten italialaista ja syyrialaista viiniä ja oliiviöljyä. Aksumilaisilla oli teknistä taitoa, jota he käyttivät patojen ja kaivojen rakentamiseen viljelymaiden kastelua varten. Valtakunta oli myös taiteellisesti ja taloudellisesti vauras. Taiteellisuudesta kielii 200–500-luvuilla jaa., jolloin Aksum laajeni voimakkaasti Sudaniin ja Jemeniin, rakennetut suuret monumentit ja arvometalleista valmistetut kolikot.[5]

Aksumin valtakunta on Etiopian historian kannalta tärkeä siinäkin mielessä, että se otti kristinuskon valtionuskonnoksi 300-luvulla, toisena maana koko maailmassa. Kristinuskon toi maahan syyrialainen apostoli Frumentius Tyroslainen, joka joutui kollegansa kanssa etiopialaisten vangeiksi noin vuonna 340. Kuningas Eznan palvelijana hän onnistui käännyttämään tämän kristityksi. Laajemmalle kristinuskoa levitti Bysantista monofysitismin kannattamisen vuoksi karkotetut yhdeksän pyhimystä. He rakennuttivat luostareita ja käänsivät Raamatun kreikasta ge’eziksi. Etiopialaiset eivät omaksuneet uutta uskontoa suoraan, vaan sovelsivat bysanttilaista ortodoksilaisuutta Egyptin koptilaisuuden kautta omaan kulttuuriin. Juutalaisuuskin lisääntyi alueella vuosisata myöhemmin. Islam alkoi levitä Arabian valtakunnasta mahdollisesti 800-luvulla. Ibn Hishamin Muhammed-elämäkerrassa 800-luvulta kerrotaan tarina, jonka mukaan 83 mekkalaista muslimimiestä olisi saanut turvapaikan Etiopiasta kuningas Neguksen suojissa. [6]

Uskontojen vuorovaikutus säilyi hyvänä aina kuningas Armahin kuolemaan saakka, jonka jälkeen Etiopian kristityt jäivät islamilaisen maailman saartamaksi ja eristetyksi Euroopasta. Se myös tarkoitti Aksumin valtakunnan kaupan alamäkeä. Aksumin romahtaminen 700-luvulla tarkoitti neljän vuosisadan mittaista pimeätä ajanjaksoa, jolta ei juuri kirjallisia lähteitä ole jäänyt.[7]

900-luvulta lähtien arabiekspansion seurauksena alueelle alkoi syntyä Punaisenmeren kauppaa hyödyntäviä islamilaisia yhteisöjä. Punaisenmeren päätepisteenä toimi Zeila, josta kauppiaat loivat kauppareittejä länteen ja etelään norsunluun, kullan ja orjien hankkimiseksi. Samalla kauppiaat tekivät käännytystyötä. Alueelle syntyi useita pikkuvaltiota, jotka kilpailivat kaupasta. Samaan aikaan keski- ja pohjoisosien kristityt jatkoivat lähetystyötä etelässä.[8]

Zagwe-dynastia ja keskiaika muokkaa

Vuosina 1137–1270 maata hallitsi Zagwe-dynastia.[9] Muslimien käyttämät etelän kauppareitit siirtyivät dynastian hallintaan. Kauppareitin pohjoispää siirtyi Niilin varteen ja Eritrean rannikolle. Dynastia loi hyvät suhteet Egyptin aijubideihin ja myöhemmin mamelukeihin yhteisten kauppaetujen nimissä. Yhteydet egyptin koptilaiseen kirkkoon palautettiin.[10]

Kuuluisat Etiopian kalliokirkot rakennettiin Lalibelaan tämän dynastian aikana. Hallinto kaatui ilmeisesti erimielisyyksiin paikallisten pappien kanssa ja hallinnon sisäisiin ristiriitoihin.[9]

Aksumin kuningaskunnan hallitsijat väittivät olleensa kuningas Salomon ja Saban kuningattaren jälkeläisiä. Raamatun mukaan Saban kuningatar vieraili Salomon luona 900-luvulla eaa. Jerusalemissa.[11][12] Kuningatar kääntyi juutalaiseksi ja rakastui Salomoon. Etiopialaisen legendan mukaan kuningatar synnytti Etiopiaan palattuaan pojan nimeltä Menelik I, josta tuli maan kuningas. Tästä kertoo Etiopian keskiajalta peräisin oleva kansalliseepos Kebra Negast. Vuonna 1270 Yekuno Amlak nousi uudeksi hallitsijaksi. Hän katsoi kuuluvansa Menelik I:stä polveutuvaan salomonilaiseen dynastiaan. Uuden monarkian alla rahan painaminen lopetettiin ja talous nojasi vaihtokauppaan.[9][10]

Kanssakäyminen Euroopan kristityihin alkoi uudelleen vahvistua, mutta välit paikallisen muslimiväestön kanssa alkoivat vuorostaan kiristyä. Eurooppalaiset ymmärsivät Etiopian strategisen sijainnin lähes ainoana Euroopan ulkopuolisena kristillisenä alueena ja toivoivat maasta olevan hyötyä Jerusalemin valtaamisessa saraseeneilta kristityille. Somaliassa vaikuttanut Mahfuz ajoi muslimit ja Etiopian kristityt pyhään sotaan 1400–1500-lukujen vaihteessa, minkä kohteeksi erityisesti Shewan autonominen kuningaskunta joutui. Ahmad Ibn Ibrahim al-Ghazi jatkoi Mahfuzin aloittamaa pyhää sotaa, ja maaliskuussa 1529 hän kukisti keisari Lebna Dengelin. Se ei saanut häntä kuitenkaan lopettamaan, vaan hän halusi tuhota koko kristillisen Etiopian. Tässä hän onnistui hyvin, sillä hän sai aseellista tukea ottomaaneilta ja Punaisen meren takana eläviltä arabeilta. Lebna Dengel vetosi hädissään portugalilaisiin vuonna 1535, jotka toivat 400 musketein aseistettua sotilasta kristittyjen tueksi. Portugalilaissotilaita johti Cristóvão da Gama, joka oli kuulun merenkävijän Vasco da Gaman poika. Kristittyjen ja muslimien verinen sota pitkittyi, eikä se loppunut ennen kuin 1560. Sota vaati tuhansia ihmishenkiä ja useita arvokkaita rakennuksia ja asiakirjoja tuhoutui, mutta kristinusko ei hävinnyt.[13]

Etiopian keisarikunta joutui nopeasti uuden konfliktin eteen kun edellisen sodan jäljiltä syntynyt valtatyhjiö sai Kenian seudun oromot muuttokannalle. Keisarikunta ja oromot taistelivat lähes 200 vuoden ajan, mutta oromot kävivät taisteluita myös lähialueen muslimivaltioiden kanssa. Oromoille menetettyjen alueiden lisäksi keisarikunta menetti tärkeitä verotuloja. Taisteluiden tukahduttamiseksi Etiopian keisari haki tukea portugalilaisilta jesuiitoilta, joiden vaikutus näkyi esimerkiksi Etiopian keisareiden Za-Dengelin ja Susenyosin kääntymisellä katolilaisiksi. Brutaalimpi vaikutus näkyi, kun keisareiden valta päättyi, sillä Za-Dengel syöstiin vallasta ja Susenyosin katolilaistamispyrkimykset saivat aikaan verisen sisällissodan, jossa surmansa sai arviolta 32 000 maanviljelijää. Ortodoksi-kristinusko palautettiin Susenyosin vallan päätyttyä, jesuiitat häädettiin ja ulkomaalaisia kiellettiin tulemasta maahan. Pääkaupungin siirtäminen Gonderiin ajoi maan epävakauteen, jonka keisari Bakaffa onnistui lopettamaan 1720-luvulla. Se oli kuitenkin vain väliaikaista, kun maa ajautui uudelleen sisällissotaan ja poliittinen valta hajaantui kulissien takana hääränneille maanomistajille. Aikakautta onkin Etiopiassa kutsuttu termillä Zamana masafint eli tuomareiden aikakausi, mikä sisältää rinnastuksen Raamatun Tuomarien kirjaan (Siihen aikaan Israelissa ei vielä ollut kuningasta, ja jokainen toimi niin kuin itse hyväksi näki., Tuom. 21:25).[14]

Taistelu itsenäisyydestä muokkaa

Maan yhtenäisti keräämällään voimakkaalla armeijallaan Lij Kassa Haylu, joka vuonna 1855 kruunattiin keisari Teodorokseksi (Tewodro). Hän sai surmansa Britannian sotaretken aikana vuonna 1868. Italialaiset käyttivät tilannetta hyväkseen valloittamalla Asebin (1869) ja Mits’iwan (1885). Italialaisilla oli pyrkimys alistaa koko Etiopia hallintaan, sillä italialaiset tukivat Menelik II:sta Etiopian keisariksi. Etiopian kanssa italialaiset allekirjoittivat myös Wuchalen sopimuksen, jolla Italia tunnusti Etiopian suvereniteetin ja nykyinen Eritrea siirtyi Italian siirtomaaksi. Jälkikäteen sopimuksesta tuli erimielisyyttä, koska italiankielinen ja amharankielinen sopimus poikkesivat toisistaan. Italia päätti ratkaista asian sodan keinoin. Hajanaiseksi uskottu Etiopia kuitenkin löi Italian Adowan taistelussa, joka takasi lopulta Etiopian itsenäisyyden. Taistelu on erityinen Afrikan historiassa, siksi harvoin afrikkalaiset olivat pystyneet voittamaan taistelussa merkittävästi modernimmalla aseistuksella varustautuneet siirtomaavalloittajien ammattiarmeijat.[15]

Sodan jälkeen Menelik II aloitti laajamittaisen modernisointihankkeen, johon kuului teiden, rautateiden, viestintäyhteyksien, koulujen ja sähköverkon rakentaminen. Hän myös siirsi pääkaupungin Addis Abebaan, josta rakennettiin rautatie Djiboutiin. Uudistushankkeita jatkoi Menelikin kuoltua hänen lapsenlapsensa Iyasu. Hän rakennutti niin moskeijoita kuin kirkkoja, mutta ylimystö pakotti hänet luopumaan vallasta syytettyään häntä kristin­uskon hylkäämisestä. Valtaan nousivat Menelikin serkun poika Ras Tafari ja Menelikin oma tytär Zewditu. Ras Tafari kielsi orjuuden ja perusti maahan nykyaikaisen lehdistön. Haile Selassien valtakaudella 1930-luvulla kirjoitettiin ensimmäistä kertaa Etiopialle perustuslaki, joka teki hänestä pyhän ja takasi yksinvaltiuden. Politiikkaa ohjaili myös kaksikamarinen parlamentti, jonka nimitti keisari. Perustuslain ansiosta Etiopian valtiot tulivat virallisesti yhdistettyä.[16]

Ennen toista maailmansotaa Mussolini aloitti toisen Italian–Etiopian sodan hyökkäämällä suvereeniin Kansainliiton jäsenvaltioon vuonna 1935. Haile Selassie siirtyi väliaikaisesti maanpakoon 1936. Hän vetosi Kansainliittoon, jotta italialaiset ajettaisiin maasta. Britannian sotilasavulla Italian joukot karkotettiin ja keisarivalta palautettiin 1941. Tätä viisivuotista miehitystä lukuun ottamatta Etiopia säilytti itsenäisyyden koko kolonialismin aikakauden ajan.[17]

Etiopian pääasialliseksi liittolaiseksi nousi Yhdysvallat 1960-luvulta alkaen. Ulkopoliittisista ansioistaan huolimatta Selassie ei onnistunut kehittämään Etiopian feodaalista talousjärjestelmää nykyaikaisemmaksi. Myös toimet koulutuksen kehittämiseksi jäivät riittämättömiksi. Vuonna 1973 satoja tuhansia kuoli nälkään Wollon maakunnassa kuivuuden tuhottua sadon, mikä paljastui vasta BBC:n tehtyä dokumentin aiheesta. Helmikuussa 1974 maassa levisi levottomuuksia, ja ikääntynyt Selassie joutui luovuttamaan valtansa sotilasvallankaappauksen jälkeen asevoimien muodostamalle sosialistiselle neuvostolle (Derg) 12. syyskuuta 1974. Keisarikunta lakkautettiin nopeasti vallan siirtymisen jälkeen. Derg tapatti 59 keisarin perheenjäsentä, ministeriä ja kenraalia. Keisari lukittiin hänen palatsinsa kellariin, josta hänet löydettiin kuolleena elokuussa 1975. Kuoleman syyt ovat jääneet epäselviksi.[18][19]

Sotilashallinto muokkaa

Pääartikkeli: Derg

Varsin nopeasti vallan hankki Mengistu Haile Mariam sen jälkeen, kun hänen edeltäjänsä Aman Andom kuoli. Mengistu hallitsi Etiopiaa seuraavat 17 vuotta. Hän siirsi maan sosialismin tielle 21. joulukuuta 1974. Seuraavana vuonna hän kansallisti rahalaitokset ja tehtaat. Maaliskuussa 1975 maaomaisuus kansallistettiin, mikä aiheutti vakavia häiriöitä maataloudelle kuivuuden lisäksi. Etiopiaan liitetyt alueet kuten Eritrea ja Ogaden kapinoivat, mutta Derg taisteli Somalian joukkojen avustamia separatisteja vastaan. Dergiä avustivat Neuvostoliitto ja sen satelliittivaltiot, myös Kuuba. Keisarikunnan aikainen Yhdysvaltain tuki lakkautettiin. Noustuaan johtoon Mengistu käynnisti 1977–1979 ”punaisen terrorin” (Qey Shibir) vastavallankumouksellisia ja uskottuja vihollisiaan vastaan. Amnesty Internationalin arvioiden mukaan terrorin aikana surmansa sai noin 500 000 ihmistä,[20] minkä lisäksi useita ihmisiä kidutettiin.[21] Maa omaksui kommunismin viralliseksi doktriiniksi 1970–1980-lukujen vaihteessa kun maahan perustettiin neuvostoliittomainen politbyroo ja ainoa laillinen puolue, Etiopian työväenpuolue.

Neuvostoliitto uhkasi lopettaa apunsa Somalialle, ja neuvostoliittolaisten ja kuubalaisten joukkojen avulla taistelut Ogadenissa päätettiin. Eritrea ja sen naapuri Tigré jatkoivat itsenäisyystaisteluaan. Sotaa sekoitti kolmen vuoden sateeton kausi Eritreassa. Länsiavun lisäksi Etiopia pyrki siirtämään väestöä maasta hedelmällisempään etelään. Vuoteen 1986 mennessä puolisen miljoonaa ihmistä pakkosiirrettiin. Tuolloin maan hallinto oli solminut normaalit suhteet naapurimaihinsa, ja vuoden 1987 perustuslain mukaan Mengistu Haile Mariamista tuli maan presidentti. Seuranneen kuivuuden aikana sissit häiritsivät yrityksiä jakaa ruoka-apua. Eritrean kansanvapautusrintama ja Tigrén kansanvapautusrintama (TPLF) valtasivat Tigrén helmikuussa 1989, mikä oli hallituksen ensimmäinen merkittävä tappio. Toukokuussa 1989 Mengistua vastaan tehtiin vallankaappausyritys, jonka jälkeen asevoimien korkein johto puhdistettiin. Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carterin välityksellä aloitettiin rauhanneuvottelut elokuussa 1989.[22]

Tämän jälkeen Mengistu yritti vielä pitäytyä vallassa julistamalla yleisen asevelvollisuuden sekä vahvistamalla taloutta liberaaleilla uudistuksilla. Neuvostoliiton neuvonantajat vetäytyivät maasta maaliskuussa 1990. Kuivuuden aiheuttama nälänhätä hankaloitti Kapinallisten paine kasvoi koko vuoden 1991 ja Mengistu pakeni lopulta Zimbabween 21. toukokuuta 1991. Etiopian kansanvallankumouksellinen demokraattinen rintama (EPRDF) valloitti maan pääkaupungin Addis Abeban ja Eritrean kansanvapautusrintama sai haltuunsa koko Eritrean ja sen pääkaupungin Asmaran 30 vuoden taistelun jälkeen. Yhdysvallat on myöntänyt osallisuutensa auttaa Mengistua pakenemaan.[20] Vuonna 2008 Etiopian korkein oikeus syytti Mengistua kansanmurhasta ja langetti hänelle kuolemantuomion.[19]

Liittovaltion synty muokkaa

Meles Zenawi vallassa 1991-2012 muokkaa

Heinäkuussa 1991 poliittiset ja etniset ryhmät tapasivat ja perustettiin 87-henkinen edustajainneuvosto (väliaikaishallitus), joka hoiti valtion toimintaa ja luonnosteli tulevan perustuslain. Aiemmin toukokuussa samana vuonna Isaias Afwerkin johtama Eritrean kansan vapautusrintama (EPLF) kokoontui päättämään Eritreaa koskevista asioista omalla väliaikaishallituksella. EPRDF:n johtaja Meles Zenawi valittiin maan valtionpäämieheksi 21. heinäkuuta 1991. Huhtikuun 1993 kansanäänestyksessä eritrealaiset äänestivät ylivoimaisesti itsenäisyyden puolesta, minkä etiopialaiset tunnustivat. Yhdysvallat tunnusti Eritrean itsenäiseksi välittömästi. Kesällä 1994 Etiopiassa valittiin vaalein 547-henkinen perustuslain laativa neuvosto ja joulukuussa maalle hyväksyttiin uusi perustuslaki, joka tuli voimaan seuraavana vuonna, ja jossa maan määriteltiin liittotasavallaksi. Perustuslain ensimmäisenä voimassaolovuotena pidettiin myös ensimmäiset vapaat monipuoluevaalit, joissa äänestettiin maalle ensimmäinen parlamentti. EPRDF voitti suurimman osan paikoista, kun suurin osa oppositiopuolueista boikotoi vaaleja, ja Negasso Gidada valittiin presidentiksi ja Meles Zenawi pääministeriksi.[21]

Toukokuussa 1998 alkoi Etiopian ja Eritrean välillä rajasota kiistellystä alueesta, ns. Badmen kolmiosta. Taistelu alkoivat uudelleen helmikuussa 1999 ja laajenivat kaksivuotiseksi täysimittaiseksi sodaksi. Etiopia valtasi myös Somalian Baiodoan, jota hallitsi Eritrean tukema sotaherra Hussein Aideed. Pienen tauon jälkeen taistelut alkoivat uudelleen kesäkuussa, jolloin Etiopia sanoi surmanneensa 8 000 eritrealaista ja Eritrea 1 850 etiopialaista. Afrikan yhtenäisyysjärjestö yritti sovitella maiden välejä, mutta epäonnistui Etiopian hylättyä sen rauhansuunnitelman. Rauha saatiin solmittua 12. joulukuuta 2000. Rajalle perustettiin 25 kilometriä leveä turvallisuusalue ja YK aloitti rauhanvalvonnan UNMEE-rauhanturvaajien voimin. Maiden välistä rajaa alkoi suunnitella puolueeton EEBC-komissio, jonka panostukset osoittautuivat kuitenkin turhiksi, kun Etiopia kieltäytyi hyväksymästä uutta rajaehdotusta. Koska maat eivät olleet halukkaita sopimaan rajoista, YK veti UNMEE-joukot pois vuoden 2008 puolivälissä. Sota maksoi yhteensä 100 000 ihmisen hengen.[21]

Vuonna 2000 Etiopiaan iski kuivuus, joka johti 16 miljoonan ihmisen nälänhädän uhkaan. Samaan aikaan etelässä palot tuhosivat suuria alueita. Vuoden 2008 keväällä maata koetteli jälleen ennätysmäinen kuiva kausi, jonka seurauksena 126 000 lasta kärsi aliravitsemuksesta ja jopa kuusi miljoonaa lasta uhkasi nälkiintyä.[23] Kun taistelut Eritrean kanssa jatkuivat toukokuussa 2000, YK uhkasi avun keskeyttämisellä. Ainakin 20 000 osoitti mieltään länsimaita vastaan Addis Abebassa ja kivitti USA:n ja Britannian lähetystöjä. Toukokuun 2000 hyökkäys pakotti Eritrean puolustuskannalle ja kesäkuussa hyväksyttiin rauhansopimus ja maihin tuli YK:n rauhanturvaajia. Joulukuussa 2000 maat solmivat rauhansopimuksen Algeriassa ja Etiopia veti joukkonsa pois helmikuussa 2001. Kansainvälisen rajakomission ehdottama Etiopian ja Eritrean välinen raja on Etiopian hyväksyntää vailla, Eritrea on esityksen hyväksynyt.[19]

Maaliskuussa 2001 pääministeri Meles Zenawi selviytyi Tigren kansanvapautusrintaman yrityksestä poistaa hänet vallasta ja määräsi iskusta korruptiota ja TPLF:n hallitsemia yrityksiä vastaan. Parlamentti valitsi lokakuussa 2001 Girma Wolde-Giorgisin presidentiksi. Tammi–helmikuussa 2004 ainakin 200 tapettiin etnisissä väkivaltaisuuksissa Gambellan alueella ja kymmenettuhannet ihmiset pakenivat alueelta. Human Rights Watch syytti armeijaa murhista, raiskauksista ja kidutuksesta anuak-kansaa vastaan.[24] Toukokuussa 2005 järjestettiin kolmannet monipuoluevaalit, jotka Meles Zenawin EPRDF voitti jälleen. Opposition protesteissa vaalivilppiä vastaan ainakin 36 sai surmansa. Elo–syyskuussa järjestetyllä toisella kierroksella sama toistui. Vaalien jälkeisissä levottomuuksissa ja mielenosoituksissa poliisi surmasi lähes 200 protestoijaa ja 30 000 pidätettiin.[25][26]

Syyskuussa 2006 Etiopia kielsi, että sen joukkoja olisi Somaliassa sotimassa tunnustetun väliaikaishallituksen puolella Somalian islamisteja vastaan. Sittemmin molemmat osapuolet julistivat olevansa ”teknisesti” sodassa toistensa kanssa. Joulukuun raporttien mukaan Etiopia oli siirtänyt Somaliaan ainakin 50 panssarivaunua ja sen ilmavoimat pommittivat jouluaattona kahta lentokenttää. Etiopia ryhtyi taisteluihin Somaliaa hallitsevan Islamilaisten oikeusliiton kanssa ilmeisesti Yhdysvaltain kannustuksesta ja Pohjois-Koreasta hankkimiensa aseiden avulla.[27]

Kesällä 2007 hallitus aloitti laajan kampanjan maan itäosassa Somalian rajalla siellä toimivaa Ogadenin kansallista vapautusrintamaa (ONLF) vastaan sen hyökättyä huhtikuussa kiinalaisia öljynetsijöitä vastaan surmaten 74 työntekijää. Sotaretkestä kehittyi parissa kuukaudessa humanitaarinen kriisi kun kansainvälisiä järjestöjä kiellettiin toimimasta alueella. Armeija hyökkäsi taisteluhelikopterein kyliä vastaan ja kapinalliset väittivät toimien johtavan nälänhätään alueella, minkä maan hallitus kielsi.[28][29][30]

Huhtikuussa 2008 järjestetyissä vaaleissa 97 % äänestäjistä tuki Zenawin EPRDF-puoluetta äänestysprosentin ollessa 93.[31] Vuoden 2010 vaaleissa pääministerin tukijat saivat jälleen 545/547 parlamentin paikoista, eli 99,5 %.[32]

Elokuussa 2012 pääministeri Meles Zenawi kuoli sairaalahoidossa Belgiassa vakavaan sairauteen.[33] Hän oli toiminut väliaikaisena presidenttinä sotilasjuntan kukistumisesta vuodesta 1991 vuoteen 1995 ja sen jälkeen pääministerinä kuolemaansa saakka. Pääministeri on ollut Etiopissa korkein poliittisen vallan käyttäjä vuodesta 1995 lähtien ja presidentti on muodollinen ja seremoniallinen valtionpäämies. Zenawi oli siis ollut Etiopian johdossa Mengistun sotilasdiktatuurin päättymisestä vuonna 1991 kuolemaansa saakka.[33]

Etiopia Meles Zenawin jälkeen muokkaa

Zenewin kuoleman jälkeen vuonna 2012 Etiopian uudeksi pääministeriksi valittiin Hailemariam Desalegn. Hän on koulutukseltaan Suomessa Tampereella opiskellut diplomi-insinööri.[34]

Hailemariam Desalegn ilmoitti helmikuussa 2018 eroavansa pääministerin tehtävistä rauhoittaakseen Etiopian tilannetta maassa puhjenneiden laajojen mielenosoitusten takia. Hänen seuraajakseen uudeksi pääministeriksi valittiin Abiy Ahmed, joka oli ensimmäinen maan suurinta etnistä ryhmää oromo-kansaa edustava pääministeri[35].

Uusi pääministeri Abiy Ahmed tapasi vuonna 2018 Eritrean pitkäaikaisen ja itsevaltaisen presidentin Isaias Afewerkin ensimmäisenä Etiopian johtajana kahteen vuosikymmeneen, jonka seurauksena Etiopian ja Eritrean välillä vuodesta 1998 jatkunut sotatila lopetettiin. Saavutuksistaan Abiya Ahmedille myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto lokakuussa 2019[36]. Suomen presidentti Sauli Niinistö tapasi Abiy Ahmedin presidenttikautensa ensimmäisellä Afrikan-vierailulla hyvin pian palkinnon myöntämisen jälkeen.[37] Abiy Ahmed vastaanotti palkinnon joulukuussa 2019 Oslossa ja palkinto myönnettiin tunnustuksena Etiopian ja Eritrean välille solmitusta rauhansopimuksesta.[38] Ahmedia on kuitenkin myös kritisoitu ja Etiopiassa välit maan lukuisten etnisten ryhmien välillä ovat kiristyneet ja sisäisen konfliktin vaaran on pelätty lisääntyneen.[39]

Tigrayn maakunnassa oli tyytymättömyyttä keskushallintoa vastaan. Sieltä tulleet hallitsiijat olivat hallinneet Etiopiaa vuoteen 2018. Nyt valta oli riistetty pois. Marraskuussa 2020 Tigrayn kapinalliset valtasivat alueellaan olleen sotilastukikohdan.[40] Etiopian armeija käynnisti sotilasoperaation Tigrayn maakuntaa vastaan. [41]

Lähteet muokkaa

  • Matt Phillips: Ethiopia & Eritrea. Lonely Planet, 2006. ISBN 978-1741-044-362.
  • Kaikkonen, Olli & Rytkönen, Seppo & Sivonen, Seppo: Afrikan historia. Helsinki: Gaudeamus, 1989. ISBN 951-662-382-4.

Viitteet muokkaa

  1. New Fossil hominids of Ardipithecus ramidus from Gona, Afar, Ethiopia Stone Age Institute. Arkistoitu 24.6.2008. Viitattu 14.7.2009. (englanniksi)
  2. Hillary Mayell: Oldest Human Fossils Identified National Geographic. Viitattu 10.7.2009. (englanniksi)
  3. Early Populations and Neighboring States Ethiopia: A Country Study. Library of Congress, 1991.
  4. Otavan iso Fokus, 2. osa (Em-Io): {{{Nimike}}}, s. 740, art. Etiopia. Otava, 1973. ISBN 951-1-00272-4.
  5. Ethiopia & Eritrea, s. 27
  6. Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta. (Sirat rasul Allah, 800-luku.) Suomentanut ja esipuheen kirjoittanut Jaakko Hämeen-Anttila., s. 104–105. Basam Books, 1999. ISBN 952-9842-27-9.
  7. Ethiopia & Eritrea, s. 28
  8. Afrikan historia, s. 59–60
  9. a b c Ethiopia & Eritrea, s. 28–29
  10. a b Afrikan historia, s. 60
  11. 1. Kun. 10:1–13
  12. 2. Aik. 9:1–12
  13. Ethiopia & Eritrea, s. 29–30
  14. Ethiopia & Eritrea, s. 30–31
  15. Ethiopia & Eritrea, s. 32
  16. Ethiopia & Eritrea, s. 34–35
  17. Mussolini's Invasion and the Italian Occupation, Ethiopia in World War II Ethiopia: A Country Study. Library of Congress, 1991.
  18. Haile Selassie of Ethiopia Dies at 83 NY Times Obituary
  19. a b c Timeline: Ethiopia BBC. Viitattu 23.7.2009. (englanniksi)
  20. a b US admits helping Mengistu escape BBC. Viitattu 27.7.2009.
  21. a b c Etiopia US Department of the State. Viitattu 12.8.2009. (englanniksi)
  22. Carter to Bring Together Ethiopian Foes NY Times 1989
  23. HS:Kuusi miljoonaa lasta nälkiintymässä Etiopiassa (Arkistoitu – Internet Archive)
  24. Targeting the Anuak: Human Rights Violations and Crimes against Humanity in Ethiopia’s Gambella Region 2005. Human Rights Watch. (englanniksi)
  25. CHRONOLOGY-Ethiopians on trial over 2005 protests Reuters AlertNet. Viitattu 13.01.2008. [vanhentunut linkki]
  26. Ethiopian protesters 'massacred' BBC. Viitattu 13.01.2008.
  27. Ethiopia Denies Shipment From Korea Violated Ban The New York Times. Viitattu 12.06.2007.
  28. Ethiopia's dirty war HRW. Viitattu 13.01.2008.
  29. Ethiopia 'bombs' Ogaden villages BBC. Viitattu 13.01.2008.
  30. Ethiopia assures no Ogaden famine BBC. Viitattu 13.01.2008.
  31. Etiopiassa hallitseva puolue murskavoittoon kiistellyissä vaaleissa YLE. Viitattu 9.8.2008. [vanhentunut linkki]
  32. Législatives: victoire écrasante du parti du Premier ministre Meles Zenawi Rfi.fr.
  33. a b Etiopian pääministeri kuollut Yle Uutiset. Viitattu 16.12.2019.
  34. Yle: Etiopian uusi pääministeri opiskellut Suomessa mtvuutiset.fi. 21.8.2012. Viitattu 16.12.2019.
  35. Etiopialle uusi pääministeri – sovittaako ensimmäinen oromo-johtaja ristiriidat? Yle Uutiset. Viitattu 16.12.2019.
  36. N. Osara: Polttoaineiden ja puutalouden säännöstely Suomessa toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen.. Silva Fennica, 1969, nro 4. doi:10.14214/sf.a14597. ISSN 2242-4075. Artikkelin verkkoversio.
  37. Niinistö tapasi tuoreen rauhannobelistin ensimmäisellä virallisella vierailullaan Afrikkaan – "Euroopan unionin rooli ei ole täällä, mitä sen soisi olevan" Yle Uutiset. Viitattu 16.12.2019.
  38. Tunteita herättänyttä Nobelin rauhanpalkinnon saajaa juhlitaan kuninkaallisessa loisteessa Yle Uutiset. Viitattu 16.12.2019.
  39. Maailmalla ylistetään rauhannobelisti Abiy Ahmedia, mutta kotimaassa Etiopiassa kytee kapina – "Jos mikään ei muutu, tästä tulee vielä verilöyly" Yle Uutiset. Viitattu 16.12.2019.
  40. Tigray crisis: Ethiopia orders military response after army base seized BBC News. 4.11.2020. Viitattu 9.11.2020. (englanniksi)
  41. Etiopia | Etiopian hävittäjät pommittavat Tigrayn osavaltiota, Nobelilla palkittu pääministeri kiisti maan olevan sisällissodan partaalla Helsingin Sanomat. 9.11.2020. Viitattu 9.11.2020.

Aiheesta muualla muokkaa