Etelämantereen keittiö
Etelämantereen keittiö tarkoittaa Etelämantereella väliaikaisesti asuvien noin 4 000 tutkijan ja tukihenkilöstön sekä kymmenien tuhansien vuosittaisten turistien ruokakulttuuria.[1]
Ruokahuolto Etelämantereella on aina ollut haasteellista. Etelämantereella ei voi viljellä maata, kasveja ei ole ja eläinlajeja on vähän, ruokaa on vaikea valmistaa ainaisessa kovassa pakkasessa ja ilman polttopuita, ja juomakelpoisen veden valmistus jäästä on vaivalloista. Entisaikojen naparetkeilijät olivat riippuvaisia hylkeiden lihasta, ja joskus syötiin myös pingviinejä, kihuja ja pahimmassa hädässä rekikoiria. Kuivalihasta, rasvasta ja marjoista valmistettua pemmikaania tuotiin mukana. Hylkeen rasvapitoisesta lihasta saatiin ruokaöljyä sekä paljon arvokasta energiaa ympäristössä, jossa retkeilijän energiantarve on kaksinkertainen normaaliin verrattuna. Vaarana olivat ruoan riittämättömyyden lisäksi C-vitamiinin puutteesta aiheutuva keripukki sekä liiasta maksansyönnistä aiheutuva A-vitamiinimyrkytys.[1]
Nykyisin metsästys on Etelämantereella rajoitettua, ja ruoka tuodaan muualta. Ruokalähetyksiä saapuu kerran vuodessa, ja ruoan pitää riittää tutkimusasemalle koko vuodeksi. Tämän vuoksi kokeilta vaaditaan kykyä selviytyä niukalla valikoimalla usein vanhentunutta ruokaa. Esimerkiksi munista ja hedelmistä joudutaan kuukausien kuluessa heittämään mädäntyneet pois, eikä pakastettu lihakaan säily ikuisesti. Ruokalähetyksiin kuuluu perusruoka-aineiden lisäksi myös herkkuja, kuten viiniä, viiriäistä, laadukasta juustoa ja espressokahvia. Hydroviljelyn avulla on saatu tuotettua hiukan tuoreita kasviksia, mutta sen vaarana on vierasmikrobien tuominen mantereelle.[1]
Ruokaa valmistetaan Etelämantereella samoin menetelmin kuin muuallakin, tosin lähinnä vain sisätiloissa. Polttoainetta käytetään mahdollisimman säästeliäästi. Kullakin tutkimusasemalla noudatetaan yleensä aseman hallinnoiman maan omaa ruokakulttuuria. Tutkijat ovat kutsuneet tutkimusasemilla saatavaa ruokaa laadukkaaksi laitosruoaksi, samankaltaiseksi kuin yliopistokahviloiden ruoka. Kaloreita tutkijat nauttivat tarpeen mukaan. Koska tutkimusasemien työ tehdään lähinnä sisätiloissa, energiantarve ei ole yhtä suuri kuin entisaikoina.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Deutsch, Jonathan (toim. Albala, Ken): ”Antarctica”, Food Cultures of the World Encyclopedia: Asia and Oceania, s. 285–290. Greenwood, 2011. ISBN 978-0-313-37626-9.