Ernst Happel
Ernst Happel (29. marraskuuta 1925 – 14. marraskuuta 1992) oli itävaltalainen jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja. Hän valmensi Alankomaiden jalkapallomaajoukkueen hopealle vuoden 1978 MM-kisoissa.[1]
| ||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Koko nimi | Ernst Franz Hermann Happel | |
| Syntymäaika | 29. marraskuuta 1925 | |
| Syntymäpaikka | Wien, Itävalta | |
| Kuolinaika | 14. marraskuuta 1992 (66 vuotta) | |
| Kuolinpaikka | Innsbruck, Itävalta | |
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1942–1954 1954–1956 1956–1959 |
 Rapid Wien Racing Club de Paris Rapid Wien
|
177 (8) 42 (9) 63 (17) |
| Maajoukkue | ||
| 1947–1958 | Itävallan maajoukkue
|
51 (5) |
| Valmennusura | ||
| 1962–1969 1969–1973 1973–1975 1975–1978 1978 1979–1981 1981–1987 1987–1991 1991–1992 |
 ADO Den Haag Feyenoord Rotterdam Real Betis Balompié Club Brugge Alankomaiden maajoukkue Standard Liège Hamburger SV FC Swarovski Tirol Itävallan maajoukkue
| |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | ||
Pelaajana muokkaa
Ernst Happel pelasi 14 vuotta (1943–54 ja 1956–59) SK Rapid Wienin joukkueessa voittaen 6 Itävallan Bundesliigan mestaruutta, neljä hopeaa ja kaksi pronssia, sekä yhden Itävallan Cupin. Joissain lähteissä Happelin mestaruuksien määräksi sanotaan 7, mutta kauden 1944–45 mestaruus ei ole virallinen, koska kausi jäi kesken. Välillä hän kävi pelaamassa kaksi kautta (1954–56) Ligue 1:ssä Racing Club de Paris:n joukkueessa. Ernst Happel pelasi Itävallan jalkapallomaajoukkueessa 51 maaottelua ja voitti pronssia maailmanmestaruuskisoissa vuonna 1954 Sveitsissä. Hän oli maajoukkueessa myös vuoden 1958 MM-kisoissa jolloin Itävalta pääsi 16 parhaan joukkoon.
Saavutukset pelaajana muokkaa
- Maailmanmestaruuspronssi: 1954[1]
- Itävallan mestaruus (6): 1945–46, 1947–48, 1950–51, 1951–52, 1953–54, 1956–57
- Itävallan Cup: 1945–46
Valmentajana muokkaa
Ernst Happel aloitti valmentajan uransa vuonna 1962 Eredivisien ADO Den Haagin peräsimessä, jonka hän johdatti kahdesti sarjan kolmanneksi ja Hollannin Cupin voittoon vuonna 1968.[1] Sen jälkeen hän siirtyi Feyenoordin valmentajaksi. Happel johdatti Feyenoordin kahteen Hollannin mestaruuteen ja kolmesti toiseksi. Feyenoord voitti myös yhden Hollannin cupin Happelin alaisuudessa. Vuonna 1970 Happel valmensi Feyenoordin sekä Euroopan Cupin että Intercontinental Cupin voittoon. Feyenoordista hän siirtyi Espanjan Segunda Divisióniin Real Betisin peräsimeen kaudeksi ja nosti Real Betisin Primera Divisióniin. Espanjasta matka jatkui Belgian liigaan Club Bruggeen, jonka Happel johdatti kolmeen mestaruuteen ja kahteen cup-voittoon.
Vuonna 1978 Ernst Happel astui Alankomaiden jalkapallomaajoukkueen peräsimeen. Hän johdatti Hollannin MM-kisoissa finaaliin asti, mutta lopulta Argentiina oli vahvempi ja Hollanti sai MM-hopeaa.[1]
Maajoukkuepestin jälkeen Happel siirtyi valmentamaan KRC Harelbekea Belgian 2. divisioonaan. Sieltä hän siirtyi takaisin Belgian pääsarjaan nyt Standard Liègen päävalmentajaksi. Standard Liège sijoittui Happelin johdattamana sarjassa toiseksi ja kolmanneksi. Belgiasta Happel siirtyi Bundesligaan Hamburger SV:n peräsimeen. Hänen johdollaan Hamburger SV voitti kaksi Saksan mestaruutta ja yhden Saksan Cupin. Vuonna 1983 Ernst Happel johdatti Hamburger SV:n Euroopan Cupin mestaruuteen ja samalla hän teki historiaa. Ernst Happel ja Ottmar Hitzfeld ovat ainoat valmentajat, jotka ovat johdattaneet kaksi eri seuraa Euroopan Cupin tai Mestarien liigan voittoon. Vuonna 1987 hän palasi kotimaahansa FC Swarovski Tirolin valmentajaksi. Happel voitti joukkueen kanssa kaksi Itävallan mestaruutta ja yhden Itävallan Cupin.
Vuonna 1992 Ernst Happel palasi maajoukkuevalmentajaksi, kun hänestä tuli Itävallan maajoukkueen päävalmentaja.[1] Hän kuoli samana vuonna syöpään 66 vuoden ikäisenä. Wienissä sijaitseva Praterstadion nimettiin Happelin kunniaksi Ernst-Happel-Stadioniksi.
Meriitit valmentajana muokkaa
- Maailmanmestaruushopea 1978
- Euroopan Cup: 1969–70, 1982–83
- Intercontinental Cup: 1970
- Hollannin mestaruus: 1968–69, 1970–71
- Hollannin Cup: 1967–68, 1968–69
- Belgian mestaruus: 1975–76, 1976–77, 1977–78
- Belgian Cup: 1976–77, 1980–81
- Saksan mestaruus: 1981–82, 1982–83
- Saksan Cup: 1986–87
- Itävallan mestaruus: 1959–60, 1988–89, 1989–90
- Itävallan Cup: 1960–61, 1988–89
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Ernst Happel: The 'Weird Man' Who Conquered European Football and Helped Shape the Modern Game Soccer. 8.8.2019. Sports Illustrated. Viitattu 11.7.2021. (englanniksi)
| Edeltäjä: Nereo Rocco Tony Barton |
Euroopan cupin voittanut valmentaja 1970 1983 |
Seuraaja: Rinus Michels Joe Fagan |
| Edeltäjä: Jan Zwartkruis |
Alankomaiden maajoukkueen päävalmentaja 1978 |
Seuraaja: Jan Zwartkruis |
| Edeltäjä: Robert Waseige |
Standard de Liègen päävalmentaja 1979–1981 |
Seuraaja: Raymond Goethals |
| Edeltäjä: Aleksandar Ristić |
Hamburger SV:n päävalmentaja 1981–1987 |
Seuraaja: Josip Skoblar |
| Edeltäjä: Dietmar Constantini |
Itävallan maajoukkueen päävalmentaja 1991–1992 |
Seuraaja: Dietmar Constantini |
1 Schrijvers | 2 Poortvliet | 3 Schoenaker | 4 van Kraay | 5 Krol | 6 Jansen | 7 Wildschut | 8 Jongbloed | 9 Haan | 10 R. van de Kerkhof | 11 W. van de Kerkhof | 12 Rensenbrink | 13 Neeskens | 14 Boskamp | 15 Hovenkamp | 16 Rep | 17 Rijsbergen | 18 Nanninga | 19 Doesburg | 20 Suurbier | 21 Lubse | 22 Brandts | Valmentaja Happel