Erkki Rannikko
Erkki Ensio Valdemar Rannikko (2. tammikuuta 1933 Hämeenlinna[1] – 1. huhtikuuta 2010 Hämeenlinna[2]) oli suomalainen kenraaliluutnantti.
Rannikon vanhemmat olivat vääpeli Valde Herman Rannikko ja Salli Susanna Korpela. Hän oli vuodesta 1955 naimisissa Maija Helena Kulovuoren kanssa.[1] Heidän vanhin poikansa (s. 1955) on vara-amiraali Juha Rannikko, joka toimi Pääesikunnan päällikkönä ja sitä aiemmin merivoimien komentajana. Nuorempi poika Kari-Pekka Rannikko (s. 1960) on niin ikään upseeri ja palvellut muun muassa toimistoupseerina, Kaartin Jääkärirykmentissä ja Maanpuolustuskorkeakoulussa. Rannikko suoritti Kadettikoulun 1955 ja Sotakorkeakoulun 1965, ylemmän päällystön kurssin 1972, maanpuolustuskurssin 1977 ja ylimmän johdon kurssin 1981. Hän toimi uransa aikana mm. opetusupseerina Hämeen Jääkäripataljoonassa sekä Panssariprikaatissa. Rannikkojääkäripataljoonan komentajana hän toimi vuosina 1972–1975 ja Taistelukoulun johtajana 1980-luvulla. Tätä edelsi esiupseerin tehtäviä Pääsesikunnassa, jonka komentopäälliköksi hänet nimitettiin 1982, samalla kun hänet ylennettiin kenraalimajuriksi. Uransa päätteeksi Rannikko komensi Etelä-Suomen sotilaslääniä kenraaliluutnantiksi ylennettynä vuodet 1988–1993. Vänrikiksi Rannikko oli ylennetty 1952, luutnantiksi 1955, yliluutnantiksi 1958, kapteeniksi 1961, majuriksi 1966, everstiluutnantiksi 1972 ja everstiksi 1978.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Irja Hämäläinen, Risto Rantala, Hannakatri Hollmén (toim.): Kuka kukin on. Who's who in Finland. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1994, s. 769. Rannikko, Erkki. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-12833-7.
- ↑ Olli Heiskanen: Muistot: Erkki Rannikko HS.fi. Viitattu 22.10.2016.