Erityisnosto-oikeus

Erityisnosto-oikeus (engl. Special Drawing Right, lyhenne SDR) on Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) luoma varantoväline ja reservivaluutta. IMF käyttää niitä kirjanpidossaan ja jakaa niitä jäsenmailleen.^[1]^[2] Se on kirjanpidollinen yksikkö, jonka arvo määräytyy maailman keskeisten valuuttojen muodostaman valuuttakorin perusteella.^[3] Valuuttakori koostuu Yhdysvaltain dollarista, eurosta, Japanin jenistä, Englannin punnasta ja Kiinan renminbistä. Euro on korvannut valuuttakoreissa aikaisemmin mukana olleet Saksan markan ja Ranskan frangin. Valuuttakorin koostumus määrätään viiden vuoden välein. Erityisten nosto-oikeuksien valuuttakoodi on XDR.

Erityisnosto-oikeus otettiin käyttöön vuonna 1970. Tavoitteena on korvata valtiollisten valuuttojen ja kullan käyttöä kansainvälisissä maksusuorituksissa.^[1] Kiinan renminbi päätettiin lisätä Kansainvälisen valuuttarahaston valuuttakoriin marraskuussa 2015, ja muutos tuli voimaan lokakuussa 2016.^[4]

Valuuttakorin koostumus muokkaa

Ajanjakso	Yhdysvaltain dollari	Saksan markka	Ranskan frangi	Japanin jeni	Englannin punta
1981–1985	0,540 (42 %)	0,460 (19 %)	0,740 (13 %)	34,0 (13 %)	0,0710 (13 %)
1986–1990	0,452 (42 %)	0,527 (19 %)	1,020 (12 %)	33,4 (15 %)	0,0893 (12 %)
1991–1995	0,572 (40 %)	0,453 (21 %)	0,800 (11 %)	31,8 (17 %)	0,0812 (11 %)
1996–1998	0,582 (39 %)	0,446 (21 %)	0,813 (11 %)	27,2 (18 %)	0,1050 (11 %)
Ajanjakso	Yhdysvaltain dollari	Euro		Japanin jeni	Englannin punta
1999–2000	0,5820 (39 %)	0,3519 (32 %)		27,2 (18 %)	0,1050 (11 %)
2001–2005	0,5770 (45 %)	0,4260 (29 %)		21,0 (15 %)	0,0984 (11 %)
2006–2010	0,6320 (44 %)	0,4100 (34 %)		18,4 (11 %)	0,0903 (11 %)
2011–2015	0,6600 (41,9 %)	0,4230 (37,4 %)		12,1000 (9,4 %)	0,1110 (11,3 %)
Ajanjakso	Yhdysvaltain dollari	Euro	Kiinan renminbi	Japanin jeni	Englannin punta
2016–2020	(41,73 %)	(30,93 %)	(10,92 %)	(8,33 %)	(8,09 %)