Ericus Schroderus
Ericus Johannis Schroderus (viimeistään 1609 Uppsala – 14. tammikuuta 1639 Tukholma)[1] oli ruotsalainen leksikografi. Hänen vuonna 1637 julkaisemansa nelikielinen sanakirja Lexicon Latino-Scondicum oli ensimmäinen suomen kieltä sisältänyt sanakirja.[2]
Elämänvaiheet muokkaa
Schroderus oli luultavasti uppsalalaisen porvarin poika ja hän opiskeli lääketiedettä Uppsalan yliopistossa vuosina 1625–1635. Pian maisteriksi valmistumisensa jälkeen hänet lähetettiin marraskuussa 1635 Ouluun hankkimaan kuninkaalliselle kanslialle tietoja Johannes Messeniuksen historiateoksesta Scondia illustrata. Kuningatar Kristiinan holhoojahallitus halusi tietää kiistanalaisen teoksen sisällön ennen julkaisuluvan antamista. Schroderus asui Messeniuksen luona tammikuusta marraskuuhun 1636, jolloin Messenius kuoli, ja palasi sen jälkeen Tukholmaan jättämään raporttinsa.[1]
Schroderus kuoli tapaturmaisesti tammikuussa 1639 pudottuaan Tukholmassa Norrström-virtaan, jossa myllyn vesiratas ruhjoi hänet kuoliaaksi.[1]
Työt muokkaa
Schroderus valmisteli jo Uppsalassa latina-ruotsi-sanakirjaa. Hän lisäsi siihen mukaan latinankielisten sanojen käännökset myös suomeksi, koska tajusi Oulussa asuessaan ettei yhtään suomen kielen sanakirjaa ollut vielä olemassa, ja saksaksi, mahdollisesti saksalaisen kirjanpainajan toiveesta.[1] Schroderus ei osannut suomea, mutta Oulun kappalainen Marcus Pauli Björneburgensis (Sadelerus) antoi hänelle suomenkieliset sanavastineet noin 2 400 sanaan.[2] Vuonna 1637 julkaistu Lexicon Latino-Scondicum oli Schroderuksen töistä ainoa hänen elinaikanaan ilmestynyt.[1] Teoksesta otettiin näköispainos 1941.[2]
Kuollessaan Schroderus jätti jälkeensä käsikirjoituksen myös toiseen suureen nelikieliseen sanakirjaan Dictionarium quadrilingue, joka sisälsi käännöksiä ruotsin kielen sanoista saksaksi, latinaksi ja kreikaksi. Käsikirjoitus jäi tuntemattomaksi, kunnes kielitieteilijä Bengt Hesselman julkaisi sen vuonna 1929. Sen on sanottu olleen ensimmäinen nykyaikaisen ruotsin kielen sanakirja, sillä muista saman ajan ruotsalaisista sanakirjantekijöistä poiketen Schroderus oli kiinnostuneempi aidosta puhekielestä kuin ikivanhoista sanoista.[1]
Schroderus käänsi latinasta ruotsiksi Johan Amos Comeniuksen teoksen Janua linguarum reserata aurea. Käännös ilmestyi postuumisti vuonna 1640.[1]