Wikipedia

Eric Brewer

kanadalainen jääkiekkoilija

Tämä artikkeli käsittelee jääkiekkoilijaa. Eric Brewer on myös tietokonetieteilijä ja entinen miljardööri.

Eric Charles Brewer (s. 17. huhtikuuta 1979 Vernon, Brittiläinen Kolumbia) on kanadalainen uransa lopettanut ammattilaisjääkiekkoilija, joka pelasi urallaan New York Islandersissa, Edmonton Oilersissa, St. Louis Bluesissa, Tampa Bay Lightningissa ja Toronto Maple Leafsissa.[1]

Eric Brewer
Henkilötiedot
Syntynyt17. huhtikuuta 1979 (ikä 45)
Vernon, Brittiläinen Kolumbia
Kansalaisuus  Kanada
Jääkiekkoilija
Pelipaikka puolustaja
Maila vasen
Pituus 191 cm
Paino 101 kg
Pelinumero 2
Pelaajaura
Pääsarjaura 1998–2015
Seurat New York Islanders
Edmonton Oilers
St. Louis Blues
Tampa Bay Lightning
Anaheim Ducks
Toronto Maple Leafs
NHL-varaus 5. varaus, 1997
New York Islanders

Brewer nimettiin juniorisarja Western Hockey Leaguen (WHL) tähdistökentälliseen ja läntisen konferenssin joukkueeseen WHL:n vuoden 1998 tähdistöpeliin, mutta hän jätti pelin väliin vamman takia. New York Islanders varasi Brewerin ensimmäisellä kierroksella viidennellä vuorolla NHL:n varaustilaisuudessa 1997.[2] NHL-uransa lisäksi Brewer on pelannut myös WHL:n Prince George Cougarsissa ja AHL:n Lowell Lock Monstersissa.

Brewer on edustanut Kanadaa kahdeksassa kansainvälisessä arvoturnauksessa. Hänellä on yhteensä kolme jääkiekon maailmanmestaruutta ja yksi World Cupin kultamitali.[3] Hän oli myös voittamassa olympiakultaa vuoden 2002 Salt Lake Cityn talviolympialaisissa, minkä ansiosta hänet valittiin BC Sports Hall of Fameen.[4]

Nuoruus ja junioriura muokkaa

Brewerin vanhemmat ovat Anna ja Frank Brewer. Hän kasvoi Ashcroftissa, Brittiläisessä Kolumbiassa ja pelasi jääkiekkoa Ashcroft Minor Hockey -seurassa.[5][6][7] 14 vuoden ikäisenä Brewer muutti perheensä kanssa Kamloopsiin, jossa hän kävi high schoolin.[5] Brewer pelasi BCAHA:n Kamloops Bantam AAA Jardine Blazersissa.[7] Vuonna 1995 Brewer siirtyi BCAHA Best Ever -projektiin, jonka tarkoituksena oli etsiä ja valmistaa pelaajia sekä valmentajia kansainvälisiin kilpailuihin.[8]

WHL-juniorisarjan Prince George Cougars varasi Brewerin vuoden 1994 varaustilaisuudessa kuudennella kierroksella, vuorolla 81.[9]Varauksen jälkeen Brewer pelasi vielä yhden kauden Jardine Blazersissa ja teki 38 tehopistettä neljässäkymmenessä ottelussa.[3] Sykyllä 1995 vuonna Brewer aloitti WHL-uransa Cougarsin paidassa. Hän pelasi 63 peliä kaudella 1995–96 ja teki 14 tehopistettä. Kauden päätteeksi hänet valittiin Cougarsin vuoden tulokkaaksi.[10]

Toisella kaudellaan Breweristä tuli Cougarsin puolustuspelinjohtaja. Hänet valittiin 1997 CHL Top Prospects Game -pelin Team Orriin helmikuussa 1997.[11] Brewer pelasi kaudella yhteensä 71 ottelua, joissa hän teki 29 pistettä.[12]

Ennen vuoden 1997 NHL:n varaustilaisuutta Brewer arvostettiin varattavista pohjoisamerikkalaisista pelaajista parhaaksi puolustajaksi ja kuudenneksi parhaaksi kenttäpelaajaksi.[13] Varaustilaisuudessa hänet varasi New York Islanders viidennellä vuorolla kesäkuussa 1997.[2]

Brewerin viimeinen kausi 1997–98 Prince Georgessa oli hänen parhaansa WHL:ssä. Hänet valittiin WHL:n tähdistöpelin läntisen konferenssin joukkueeseen. Hän ei kuitenkaan pystynyt osallistumaan turnaukseen loukkaantumisen vuoksi. Häneltä jäi väliin myös osa kaudesta. Brewer edusti Kanadaa vuoden 1998 jääkiekon nuorten maailmanmestaruuskilpailussa.[3][14] Brewer teki kauden aikana 33 tehopistettä, ja kauden päätteeksi hänet valittiin WHL:n toiseen tähdistökentälliseen.[3]

Ammattilaisura muokkaa

New York Islanders muokkaa

Brewer allekirjoitti ensimmäisen ammattilaissopimuksensa New York Islandersin kanssa elokuussa 1998. Brewerin arvioitiin olevan mahdollinen Norris Trophyn voittaja tulevaisuudessa, ja hänen sopimuksensa oli suurin mahdollinen tulokkaalle annettava sopimus. Se oli kolmivuotinen ja yhteensä 2,775 miljoonan dollarin arvoinen.[15][16][17] Brewer pelasi ensimmäisen NHL-pelinsä 10. lokakuuta 1998 Pittsburgh Penguinsia vastaan ja teki ensimmäisen maalinsa Carolina Hurricanesin Trevor Kiddiä vastaan.[3] Vaikka kausi oli Brewerin ensimmäinen NHL:ssä, häntä kuvailtiin jo oleelliseksi osaksi Islandersin puolustusta Zdeno Cháran, Kenny Jönssonin ja maalivahti Roberto Luongon rinnalla. Brewer teki kauden aikana yksitoista pistettä 63 pelissä.[18]

NHL:n kaudella 1999–2000 Brewer ehti pelata vain kolme peliä Islandersissa, kunnes hänet siirrettiin Islandersin AHL:ssa pelaavaan farmijoukkue Lowell Lock Monstersiin.[19] Siirron syyksi spekuloitiin Brewerin laiskuutta. Islandersin päävalmentaja Butch Goring oli aiemmin tiputtanut Brewerin pois pelaavasta kokoonpanosta ottelussa New York Rangersia vastaan, kun Brewer oli hävinnyt Mike Knublelle kaksinkamppailun kiekosta.[20] Brewer oli ottanut ottelussa myös tyhmän rangaistuksen pelin alussa, minkä seurauksena Islanders joutui kahden miehen alivoimalle.[20] Kahden viikon jälkeen Brewer kutsuttiin takaisin Islandersiin. Hän ehti pelata viisi peliä Lowellissa.[21] Brewer pelasi Islandersissa 26 peliä ja sai kasaan vain kaksi syöttöpistettä, ja hänet lähetettiin 8. tammikuuta 2000 takaisin Lowelliin, jossa hän pelasi kauden loppuun.[22] Pian Lowelliin liittymisen jälkeen Brewer kärsi polvivammasta, ja häneltä jäivät väliin seuraavat kaksi ja puoli kuukautta.[23] Brewer pelasi Lowellissa yhteensä 25 peliä ja teki neljä tehopistettä. Hän pelasi pudotuspeleissä, joissa Lowell voitti Saint John Flamesin kolmessa pelissä pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Joukkue hävisi kuitenkin neljässä pelissä itäisen konferenssin välierissä Providence Bruinsille.[24]

Edmonton Oilers muokkaa

Vuoden 2000 NHL:n varaustilaisuudessa Islanders myi Brewerin, Josh Greenin ja toisen kierroksen varausoikeuden Edmonton Oilersiin, josta vaihdossa seura sai Roman Hamrlíkin.[3] Brewer yllättyi siirrosta, mutta oli innostunut mahdollisuudesta pelata Edmontonissa, jossa hänet nähtiin joukkueen neljän parhaan puolustajan joukkoon kuuluvana.[25][26] Brewerin ura Edmontonissa alkoi kuitenkin huonosti, sillä hän loukkasi vasemman lonkkansa ja häntäluunsa ensimmäisessä ottelussa.[27] Brewer oli sivussa neljä ottelua.[28] Brewer teki ensimmäisen maalinsa Edmontonissa 7. marraskuuta 2000 New York Rangersia vastaan.[29] Brewer oli tuloksella +15 Edmontonin paras pelaaja +/– -tilastossa.[10] Hän pääsi myös ensimmäistä kertaa NHL-urallaan pudotuspeleihin, kun Edmonton kohtasi Dallas Starsin puolivälierissä.[30] Dallas voitti ottelusarjan ja Brewer teki pudotuspeleissä kuusi pistettä.[31]

Edmonton teki elokuussa 2001 Brewerin kanssa vuoden jatkosopimuksen, jonka arvo oli 907 500 dollaria.[32][33] Brewerin toisella kaudella Edmontonissa (2001–02) valmentaja Craig MacTavish antoi hänelle tehtäväksi pelata vastustajan parhaita hyökkääjiä vastaan.[34] Brewer sai enemmän peliaikaa ja olikin pelattujen minuuttien tilastossa NHL:n kärkipäässä.[34] Brewerillä oli nyt parempi rooli joukkueessa. Hän teki jälleen uudet syöttö- ja piste-ennätyksensä. Brewer odotti vuoden sopimuksensa päättymisen jälkeen tuntuvaa palkankorotusta, sillä hänellä oli tärkeä rooli joukkueessa.[32]

Brewer allekirjoitti syyskuussa 2002 pitkien sopimusneuvotteluiden jälkeen Edmontonin kanssa kaksivuotisen sopimuksen, jonka arvo oli 4 miljoonaa dollaria.[32] NHL-kauden 2002–03 puolessavälissä Brewer nimettiin pelaamaan NHL:n tähdistöotteluun Läntisen konferenssin joukkueeseen.[35] Brewer teki kaudella 29 pistettä, joka oli jälleen uusi piste-ennätys. Edmonton pelasi pudotuspeleissä konferenssin neljännesfinaaleissa Dallas Starsia vastaan ja hävisi ottelusarjan taas.[36]

Neljännellä kaudellaan (2003–04) Brewer jatkoi Edmontonin parhaana puolustajana. Brewer pelasi 22. lokakuuta 2003 joukkueensa kanssa historiallisessa ulkona pelatussa Heritage Classic -ottelussa Montreal Canadiensiä vastaan Commonwealth Stadiumilla Edmontonissa. Ottelua oli seuraamassa ennätykselliset 57 167 ihmistä.[37]Myöhemmin kyseisellä kaudella 29. tammikuuta 2004 pelatussa ottelussa Chicago Blackhawksia vastaan Brewer teki uransa sadannen pisteen.[10] Edmonton peluutti Breweriä usein vastustajan parhaita pelaajia vastaan, ja tämän vuoksi hänen peliaikansa jäällä ottelua kohden oli 24 minuuttia 39 sekuntia, jolla hän oli NHL:n peliaikatilaston neljästoista.[10]

Edmonton ei suostunut tarjoamaan uusissa sopimusneuvotteluissa Brewerille tämän pyytämää summaa, joten hän päätti mennä palkkasovitteluun saadakseen uuden sopimuksen. Brewer allekirjoitti 4. elokuuta 2004 Edmontonin kanssa vuoden sopimuksen, jonka arvo oli 2,65 miljoonaa dollaria.[38] Brewer oli kykenemätön pelaamaan sopimuksensa vuoksi NHL:n työsulun 2004–05 takia.[39] Kaudella 2004–05 ei NHL:ssä pelattu lainkaan työsulun vuoksi.

St. Louis Blues muokkaa

 
Brewer suojelemassa St. Louis Bluesin maalia San Jose Sharksia vastaan pelatussa ottelussa.

Edmonton myi työsulun jälkeen elokuussa 2005 Brewerin, Jeff Woywitkan ja Doug Lynchin St. Louis Bluesiin, josta se sai vaihdossa Chris Prongerin.[3] Kaupan aikoihin Breweristä tuli rajoitettu vapaa pelaaja. Brewer allekirjoitti 15. elokuuta 2005 vuoden sopimuksen (kaksi miljoonaa dollaria) St. Louisin kanssa.[40] Brewerin ensimmäinen kausi (2005–06) Brewer loukkasi olkapäänsä 16. marraskuuta 2005 ottelussa Columbus Blue Jacketsia vastaan.[41] Breweriltä jäi väliin kymmenen peliä ja hän palasi St. Louisin kokoonpanoon 20. joulukuuta Phoenix Coyotesia vastaan.[42][43] Alle kuukausi tämän jälkeen pelissä Atlanta Thrashersia vastaan 13. tammikuuta 2006 Brewer törmäsi Atlantan keskushyökkääjä Karl Stewartiin. Törmäyksessä Brewerin vasen olkapää meni sijoiltaan, ja hänen kautensa päättyi.[44] Brewer pelasi kaudella vain 32 pelissä. Vähäisestä pelimäärästä huolimatta St. Louis teki Brewerin kanssa vuoden ja 2,014 miljoonan dollarin sopimuksen kaudeksi 2006–07.[45][46]

Brewerin toinen kausi St. Louisissa (2006–07) alkoi heikosti. Joulukuun puoleen väliin mennessä Brewer oli tehnyt vain kuusi pistettä ja +/– -tilastossa hänen saldonsa oli –11. Media ja St. Louisin fanit kutsuivat häntä "huonoimmaksi pelaajaksi jäällä".[47][48] Brewer oli huonojen otteidensa ja seuraavana kesänä loppuvan sopimuksensa vuoksi useiden myyntihuhujen kohteena.[49] Brewer uskoi itse, että syy heikkoon tasoon oli siinä, että hän oli pelannut vain 32 ottelua kauden 2003–04 jälkeen.[48] St. Louis erotti päävalmentaja Mike Kitchenin 11. joulukuuta ja Brewer alkoi pelata paremmin uuden valmentajan Andy Murrayn alaisuudessa.[50] Seuraavissa 19 pelissä Brewerin +/– -tilasto parani –11:stä +2:een ja hänestä tuli St. Louisin puolustuksen tärkeimpiä pelaajia.[48] Brewer allekirjoitti kauden jälkeen neljän vuoden sopimuksen St. Louisin kanssa.[51]

 
Eric Brewer ja Marcel Goc taistelevat kiekosta 28. marraskuuta 2006 käydyssä ottelussa.

Brewer jatkoi kolmannella St. Louisin kaudellaan (2007–08) Andy Murrayn alaisena. Breweristä oli kehittynyt yksi NHL:n parhaimpia kahden suunnan puolustajia. Häntä verrattiin usein Ottawa Senatorsin Chris Phillipsiin.[52] Brewerin pelaamis- ja johtamistaidot tunnustettiin 8. helmikuuta 2008, jolloin hänet nimettiin St. Louis historian 19. kapteeniksi. Hän korvasi seuran entisen kapteenin Dallas Draken.[1] 17. helmikuuta 2008 Columbus Blue Jacketsia vastaan pelatussa pelissä Brewer teki yhden ottelun piste-ennätyksensä antamalla neljä maalisyöttöä. Hänen entinen ennätyksensä oli kolme pistettä 16. tammikuuta 2007 pelatussa pelissä.[47][53] Brewer viimeisteli kauden aikana vain yhden maalin, mutta antoi 22 maaliin johtanutta syöttöä. Kauden lopulla Brewerin olkapäähän tehtiin korjausleikkaus. Hänen olkapäänsä oli vaurioitunut jo kauden avauspelissä 4. lokakuuta 2007 tappelussa.[54]

Kaudella 2008–2009 Brewer kärsi selkävaivoista, ja hänen kautensa päättyi jo 11. joulukuuta. Brewerin selkäongelmia epäiltiin uhkaavan jopa hänen uran jatkoa. Hänen iskiashermoansa korjattiin kahdella leikkauksella. Brewer palasi St. Louisin kokoonpanoon vasta kaudella 2009–2010, lokakuun lopulla 2009.[55] Hän edusti St. Louisia kauteen 2010–2011, jolloin hänet kaupattiin Tampa Bay Lightningiin vaihdossa Brock Beaukeboomiin ja kolmannen kierroksen vuoroon varaustilaisuudessa 2011.[56]

Tampa Bay Lightning muokkaa

 
Brewer Tampa Bay Lightningin paidassa vuonna 2014.

Brewer pelasi kauppaamisensa jälkeen kauden 2010-2011 aikana vielä 22 ottelussa Tampa Bayn paidassa. Hän teki otteluissa yhden maalin ja syötti yhden. Brewer oli Tampa Bayn keskimäärin eniten jääaikaa kerännyt pelaaja 21:34 minuutilla. Yhteensä kaudella 2010-2011 Brewer teki uransa maaliennätyksen iskemällä yhdeksän osumaa. Lisäksi hän istui 81 jäähyminuuttia, joka on hänen uransa toiseksi korkein lukema. Pudotuspeleissä Brewer esiintyi 18 ottelussa, joissa teki yhden maalin ja saalisti kuusi maalisyöttöä. Lightning eteni kauden päätteeksi aina Stanley Cup -finaaleihin asti neljän vuoden tauon jälkeen. Brewer teki ennätyksensä tekemällä itäisen konferenssin puolivärierien toisessa ottelussa kolme pistettä Pittsburgh Penguinsia vastaan. Hän oli pudotuspelien kolmanneksi eniten laukauksia torjunut kenttäpelaaja 51 blokkauksellaan. 24. kesäkuuta 2011 Brewer ja Lightning solmivat neljän vuoden 15,4 miljoonan dollarin arvoisen jatkosopimuksen.lähde?

Anaheim Ducks ja Toronto Maple Leafs muokkaa

Brewer aloitti sopimuksensa viimeisen kauden Lightningissa, mutta hänet vaihdettiin sieltä 17 pelatun ottelun jälkeen Anaheim Ducksin kolmannen kierroksen varausvuoroon vuodelle 2015. Kausi oli Brewerille viides Lightningissa. Hän syötti pelaamissaan otteluissa neljä maalia. Yhteensä hän pelasi Lightningissa 246 ottelua, joissa teki kymmenen maalia ja yhteensä 56 pistettä. Rangaistusminuutteja hänelle kertyi 180.[57] Joulukuussa 2014 Anaheim ilmoitti Brewerin murtaneensa jalkansa blokatessaan laukausta ja olevan sen vuoksi 4–6 viikkoa sivussa.[58]

Brewer palasi pelaavaan kokoonpanoon helmikuussa.[59] Pelaajakauppojen takarajalla maaliskuun alussa Brewer kaupattiin Toronto Maple Leafsiin Anaheimin varausvuoron kanssa vaihdossa puolustaja Korbinian Holzeriin. Brewer ehti pelata Anaheimissa yhdeksän ottelua.[60]

Brewer pelasi kauden loppuun Torontossa tehden 18 ottelussa kaksi maalia ja kolme syöttöpistettä. Toronto ei halunnut tarjota hänelle jatkosopimusta, eikä muutkaan seurat olleet kiinnostuneita hänestä, joten hän hetkellisesti pohti uran jatkamista Euroopassa, mutta päätti sen sijaan lopettaa ammattilaisuransa.[61]

Maajoukkueura muokkaa

Mitalit
 
Eric Brewer Kanadan paidassa vuonna 2007.
Maa:   Kanada
Miesten jääkiekko
  Olympialaiset
  Kultaa Salt Lake City 2002 jääkiekko
MM-kilpailut
  Kultaa Helsinki 2003 jääkiekko
  Kultaa Praha 2004 jääkiekko
  Kultaa Moskova 2007 jääkiekko
Maailmancup
  Kultaa Toronto 2004 jääkiekko

Brewer on edustanut Kanadaa useissa kansainvälisissä jääkiekkoturnauksissa. Ensimmäiseksi hän pelasi kansainvälisesti Team Pacific Canadan jäsenenä vuonna 1995 järjestetyssä alle 17-vuotiaiden maajoukkueturnauksessa Monctonissa, New Brunswickissa.[62] Kolme vuotta myöhemmin Brewer pelasi maajoukkueessa nuorten maailmanmestaruuskilpailussa 1998. Hän oli joukkueen varakapteeni.[63] Turnaus oli Kanadan historian huonoin nuorten kisoissa, kun se jäi kahdeksanneksi. Kanada hävisi turnauksessa mm. Kazakstanille.[64] Vaikka Brewer oli kelvollinen osallistumaan vuoden 1999 nuorten MM-kilpailuun, hän jätti turnauksen väliin, sillä hän pelasi jo NHL:ssä New York Islandersissa.[65]

Brewer teki debyyttinsä Kanadan miesten jääkiekkomaajoukkueessa 24. huhtikuuta 2001 jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa Saksassa.[66] Samana vuonna 24. heinäkuuta Brewer kutsuttiin Kanadan jääkiekkomaajoukkueen leirille, joka edelsi Salt Lake Cityssä järjestettäviä vuoden 2002 talviolympialaisia.[67] Viisi kuukautta myöhemmin 12. joulukuuta 2001 Brewer nimettiin Kanadan olympiajoukkueen kokoonpanoon.[68] Olympiaturnauksen avauspelissä Ruotsia vastaan Brewer teki joukkueensa toisen maalin, mutta Kanada hävisi lopulta 5–2. Välierissä Brewer teki voittomaalin Kanadan voittaessa 7–1 Valko-Venäjän. Kanada eteni Yhdysvaltoja vastaan loppuotteluun,[69][70] jonka se voitti 5–2. Tämä oli Kanadan ensimmäinen olympiakulta viiteenkymmeneen vuoteen.[71]

Samana keväänä 2002 Brewer pelasi Kanadan joukkueessa jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa.[72] Brewer edusti Kanadaa maailmanmestaruuskilpailuissa myös keväällä 2003.[73] Turnauksen puolivälierissä Saksaa vastaan Brewer teki voittomaalin vain 37 sekuntia ennen ottelun siirtymistä jatkoajalle.[74] Kanada sai ensimmäisen maailmanmestaruutensa sitten vuoden 1997, kun se voitti Ruotsin loppuottelussa 3–2.[75] Brewer edusti Kanadaa taas jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa 2004. Siellä hän auttoi Kanadaa ottamaan toisen peräkkäisen loppuotteluvoiton Ruotsista maalein 5–3.[76][77]

Brewer nimettiin 15. toukokuuta 2004 Kanadan kokoonpanoon jääkiekon maailmancupiin 2004.[78] Turnauksen välierissä Brewer teki Kanadan ensimmäisen maalin Tšekkiä vastaan. Kanada voitti ottelun jatkoerässä 4–3.[79] Kanada selvisi Torontossa pelattavaan loppuotteluun Suomea vastaan. Kanada voitti loppuottelun 3–2.[80] Brewer osallistui elokuussa 2005 Torinon talviolympialaisiin valmistavalle maajoukkueleirille.[81] Leirin jälkeen 18. lokakuuta Brewer valittiin niiden 81:n pelaajan joukkoon, josta Kanadan lopullinen kokoonpanoon nimettäisiin.[82] Brewer ei kuitenkaan päässyt 21. joulukuuta 2005 julkaistuun lopulliseen 26:n pelaajan kokoonpanoon.[83] Seuraavan kerran Brewer valittiin edustamaan maataan 3. huhtikuuta 2007, kun hänet nimettiin viiden ensimmäisen pelaajan mukana Kanadan jääkiekon maailmanmestaruuskilpailujen joukkueeseen.[84] Turnausta varten Brewer nimettiin joukkueen ainoaksi pysyväksi varakapteeniksi. Kanada voitti turnauksessa kolmannen kultamitalinsa viimeisten viiden vuoden aikana.[85]

Yksityiselämä muokkaa

Vuonna 2004 Brewer meni naimisiin Rebecca Flannin kanssa. Brewer oli tavannut hänet pelatessaan jääkiekkoa Prince George Cougarsin juniorijoukkueessa. Pari asuu Vancouverissa.[86][87][10] Brewerin sisko Kristy pelaa UBC Thunderbirdsin naisten joukkueessa.[7]

Brewer on toiminut lukuisissa hyväntekeväisyysjärjestöissä. NHL:n kauden 2004–05 työsulun aikana Brewer osallistui useisiin hyväntekeväisyysotteluihin. Hän pelasi neljä peliä Ryan Smyth and Friends All-Star Charity Tourin (suom. Ryan Smythin ja ystävien tähdistön hyväntekeväisyyskiertue) kiertueella, kolme peliä Brad May and Friends Hockey Challenge -tapahtumassa (suom. Brad Mayn ja ystävien jääkiekkohaaste) ja myös turnauksessa Our Game to Give (suom. Meidän pelimme antaa), joka järjestettiin Ivor Wynne -stadionilla Ontariossa.[88][89][90][91] Brewer on myös ollut mukana monissa hyväntekeväisyysgolfturnauksissa, kuten Burn Fund Golf Tournamentissa Prince Georgessa ja Recchi-Doan Charity Classic -tapahtumassa.[92]

Nuorena pelaajana Brewer piti NHL-tähtiä Scott Niedermayeria ja Jeremy Roenickia esikuvinaan.[6]

Saavutukset muokkaa

Siirrot muokkaa

Tilastot muokkaa

 
Diagrammi Brewerin tehoista NHL:ssä.
    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1995–96 Prince George Cougars WHL 63 4 10 14 25
1996–97 Prince George Cougars WHL 71 5 24 29 81 15 2 4 6 16
1997–98 Prince George Cougars WHL 34 5 28 33 45 11 4 2 6 19   JMM 7 0 2 2 8
1998–99 New York Islanders NHL 63 5 6 11 32
1999–00 Lowell Lock Monsters AHL 25 2 2 4 26 7 0 0 0 0
1999–00 New York Islanders NHL 26 0 2 2 20
2000–01 Edmonton Oilers NHL 77 7 14 21 53 6 1 5 6 2 MM 7 0 2 2 6
2001–02 Edmonton Oilers NHL 81 7 18 25 45 OK
MM 		6
7 		2
2 		0
3 		2
5 		0
4
2002–03 Edmonton Oilers NHL 80 8 21 29 45 6 1 3 4 6 MM 9 1 2 3 8
2003–04 Edmonton Oilers NHL 77 7 18 25 67 MM 9 1 1 2 6
2004–05 ei pelannut/työsulku MC 6 1 3 4 6
2005–06 St. Louis Blues NHL 32 6 3 9 45
2006–07 St. Louis Blues NHL 82 6 23 29 69 MM 9 1 3 4 6
2007–08 St. Louis Blues NHL 77 1 21 22 91
2008–09 St. Louis Blues NHL 28 1 5 6 24
2009–10 St. Louis Blues NHL 59 8 7 15 46
2010–11 St. Louis Blues NHL 54 8 6 14 57
Tampa Bay Lightning NHL 22 1 1 2 24 18 1 6 7 14
2011–12 Tampa Bay Lightning NHL 82 1 20 21 49
2012–13 Tampa Bay Lightning NHL 48 4 8 12 30
2013–14 Tampa Bay Lightning NHL 77 4 13 17 59 4 0 0 0 0
2014–15 Tampa Bay Lightning NHL 17 0 4 4 18 – – – – –
Anaheim Ducks NHL 9 1 1 2 6 – – – – –
Toronto Maple Leafs NHL 18 2 3 5 12 – – – – –
NHL yhteensä 1009 77 194 271 792 34 3 14 17 22 aikuisten arvokisat 53 8 14 22 36

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b St. Louis Blues (1967–prsent) sportsecyclopedia.com. Sports Ecyclopedia. Viitattu 13.6.2009. (englanniksi)
  2. ↑ a b 1997 NHL Entry Draft First Round Selections National Hockey League. Viitattu 8.4.2007. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g Eric Brewer Legends of Hockey. Hockey Hall of Fame and Museum. Viitattu 13.6.2009. (englanniksi)
  4. ↑ a b Premier joins five-time Olympian Charmaine Crooks gov.bc.ca. 5.6.2003. Province of British Columbia. Viitattu 14.6.2010. (englanniksi)
  5. ↑ a b Melissa McAfee: Hockey hero Eric Brewer remains a home-town boy The Digital Times. 25.3.2002. Viitattu 12.10.2007. (englanniksi)
  6. ↑ a b Jim Jamieson: A case for the defence: WHL Cougars' Brewer claws atop draft list. The Province, 19.6.1997, s. 64. (englanniksi)
  7. ↑ a b c Angela Macisaac: City parents stayed calm as son played for Canada. Kamloops Daily News, 2.3.2002. (englanniksi)
  8. ↑ BC Best Ever program represented well at the 2002 Olympic Winter Games (PDF) British Columbia Amateur Hockey Association. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  9. ↑ 1994 WHL Bantam Draft List shaw.ca. Viitattu 14.6.2010. (englanniksi)
  10. ↑ a b c d e Eric Brewer #4 St. Louis Blues. Viitattu 10.4.2007. (englanniksi)
  11. ↑ Prospects game rosters. Toronto Star, 11.2.1997. (englanniksi)
  12. ↑ Glen Dufresne: The Spring of '97, oh what a time to be a Cougars fan. Prince George Citizen, 8.4.2000, s. 8. (englanniksi)
  13. ↑ Grant Kerr: Big day fast approaching for hopefuls. The Daily News, 17.6.1997, s. 46. (englanniksi)
  14. ↑ Portland, Spokane dominate all-star team. The Vancouver Sun, 6.1.1998, s. D3. (englanniksi)
  15. ↑ Gary Mason: Canucks rally around injured Clipper. The Vancouver Sun, 17.10.1998, s. E1. (englanniksi)
  16. ↑ Cougs' Brewer NHL's newest millionaire. The Vancouver Sun, 19.8.1998. (englanniksi)
  17. ↑ The NHL's new deal 21.7.2005. CBC. Viitattu 17.2.2008. (englanniksi)
  18. ↑ Alan Adams: Trade winds whisper Wendel. National Post, 22.12.1999, s. B4. (englanniksi)
  19. ↑ Brewer sent to minors. Prince George Citizen, 13.10.1999, s. 8. (englanniksi)
  20. ↑ a b Jim Swanson: Former Cougar called 'lazy' by New York newspaper. Prince George Citizen, 19.10.1999, s. 8. (englanniksi)
  21. ↑ Jim Swanson: Big-league frustration. Prince George Citizen, 23.12.1999, s. 8. (englanniksi)
  22. ↑ Milbury challenges Luongo The New York Times. 10.1.2000. Viitattu 17.2.2008. (englanniksi)
  23. ↑ Brewer free to leave the Island. Prince George Citizen, 26.6.2000, s. 12. (englanniksi)
  24. ↑ 1999–00 AHL Playpff results hockeydb.com. The Internet Hockey Database. Viitattu 14.6.2010. (englanniksi)
  25. ↑ Robin Brownlee: Big trade a shock to Hamrlik, Brewer. Edmonton Journal, 25.6.2000, s. D2. (englanniksi)
  26. ↑ Brewer's socks fake out team brass. Edmonton Journal, 4.9.2000, s. D4. (englanniksi)
  27. ↑ Robin Brownlee: Salo sensational in opener: Oiler goalie makes 33 saves for victory. Edmonton Journal, 7.10.2000, s. D1. (englanniksi)
  28. ↑ Jim Matheson: Gage's chance to shine. Edmonton Journal, 15.10.2000, s. D4. (englanniksi)
  29. ↑ Leetch reaches milestone. Prince George Citizen, 8.11.2000, s. 12. (englanniksi)
  30. ↑ Joanne Ireland: Burning the opposition at both ends: Solid defenceman Eric Brewer is also taking it to the net. Edmonton Journal, 30.3.2001, s. D3. (englanniksi)
  31. ↑ Dan Barnes: Oilers not quite there yet. Edmonton Journal, 22.4.2001, s. D1. (englanniksi)
  32. ↑ a b c Joanne Ireland: Brew back with Oiler crew: Blue-liner signs two-year, $4M deal at last second. Edmonton Journal, 13.9.2002, s. D1. (englanniksi)
  33. ↑ Hockey: Brewer, Suter get new deals. National Post, 16.8.2001, s. B10. (englanniksi)
  34. ↑ a b Jim Matheson: Brewer slowing up big wheels. Edmonton Journal, 28.1.2002, s. D3. (englanniksi)
  35. ↑ Neil Stevens: NHL's biggest and newest names get first all-star nod. Sudbury Star, 18.1.2003, s. B2. (englanniksi)
  36. ↑ Allan Maki: Big-money Stars too fast for Edmonton's playoff road. The Globe and Mail, 21.4.2003, s. S1. (englanniksi)
  37. ↑ NHL Winter Classic – 2010, 2009, 2008, 2003 statshockey.homestead.com. 1.1.2010. StatsHockey.net. Viitattu 14.6.2010. (englanniksi)
  38. ↑ Brewer, Oilers avoid arbitration 5.8.2004. CBC. Viitattu 8.4.2007. (englanniksi)
  39. ↑ Lockout over salary cap shuts down NHL 16.2.2005. ESPN. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  40. ↑ Jeremy Rutherford: Brewer signs for one year; Mayers OKs two-year deal St. Louis Post-Dispatch. 16.8.2005. Viitattu 8.4.2007. (englanniksi)
  41. ↑ Blues defenseman suffers shoulder separation 17.10.2005. ESPN. Viitattu 11.2.2008. (englanniksi)
  42. ↑ Tkachuk, Drake, Sanford on IR for Blues 18.12.2005. ESPN. Viitattu 12.2.2008. (englanniksi)
  43. ↑ Game boxscore: Coyotes @ Blues nhl.com. 20.12.2005. the National Hockey League. Viitattu 14.6.2010. (englanniksi)
  44. ↑ Blues' Brewer could miss season following surgery 23.1.2006. ESPN. Viitattu 8.4.2007. (englanniksi)
  45. ↑ Herb Zurkowsky: Free agents not flocking to Montreal. National Post, 12.7.2006, s. B10. (englanniksi)
  46. ↑ Monday's sports transactions. Pittsburgh Tribune-Review, 18.7.2006. (englanniksi)
  47. ↑ a b Eric Brewer game log – 2006–07 Yahoo!. Viitattu 16.2.2008. (englanniksi)
  48. ↑ a b c Jeremy Rutherford: The evolution of Eric Brewer. Edmonton Journal, 23.9.2007, s. C2. (englanniksi)
  49. ↑ Deals could be brewing for Brewer. Edmonton Journal, 12.11.2006, s. C3. (englanniksi)
  50. ↑ Slumping Blues make change at top, fire coach. The Washington Post, 12.12.2006. (englanniksi)
  51. ↑ Blues sign Brewer and Legace to contract extension hockeyfights.com. 24.2.2007. hockeyfights.com. Viitattu 14.6.2010. (englanniksi)
  52. ↑ Jim Matheson: Brewer becomes defensive stalwart. Edmonton Journal, 8.12.2007, s. D3. (englanniksi)
  53. ↑ Blues PP too much for Blue Jackets 17.2.2008. TSN. Viitattu 17.2.2008. (englanniksi)
  54. ↑ Jeremy Rutherford: Surgery for two Blues St. Louis Post-Dispatch. 9.4.2008. Viitattu 14.6.2010. (englanniksi)
  55. ↑ Blues captain Brewer makes surprise early return to lineup tsn.ca. 29.10.2009. Viitattu 21.2.2011. (englanniksi)
  56. ↑ Bolts acquire Brewer from Blues NHL.com. 18.2.2011. National Hockey League. Viitattu 21.2.2011. (englanniksi)
  57. ↑ VICTOR HEDMAN PROBABLE TO RETURN TO LINEUP TONIGHT VERSUS SENS 29.11.2014. Tampa Bay Lightning. Viitattu 14.12.2014.
  58. ↑ Bryzgalov joins Ducks on tryout; LaBarbera out 3.12.2014. NHL.com. Viitattu 15.12.2014.
  59. ↑ Getzlaf scores in OT and Ducks rally past Hurricanes, 5-4 Daily Herald. Viitattu 26.7.2019. (englanniksi)
  60. ↑ Maple Leafs acquire Brewer and draft pick from Anaheim nhl.com. Viitattu 26.7.2019. (englanniksi)
  61. ↑ Ted Clarke: NHL dream comes to an end Prince George Citizen. Viitattu 26.7.2019. (englanniksi)
  62. ↑ Ed Mills: Pressure on Cougar from Ardrossan. Edmonton Journal, 27.8.1995, s. C1. (englanniksi)
  63. ↑ Holden lifts Canadians into win column, finally. The Province, 29.12.1997. (englanniksi)
  64. ↑ Juniors get warm homecoming. SLAM! Sports, 5.1.1998. (englanniksi)
  65. ↑ Donna Spencer: With more junior-aged NHLers, could Canada have won the gold?. Star-Phoenix, 7.1.1999. (englanniksi)
  66. ↑ Jim Matheson: Oilers' Brew joins Canada's crew. Edmonton Journal, 24.4.2001, s. D3. (englanniksi)
  67. ↑ Canada's men's Olympic team invites 34 players to orientation session in September 24.7.2001. Hockey Canada. Viitattu 14.6.2010. (englanniksi)
  68. ↑ Gretzky rounds out Canada's Olympic roster 14.12.2001. CBC. Viitattu 13.12.2007. (englanniksi)
  69. ↑ Sweden scores four in second to pull away for 5–2 win 15.2.2002. CNN Sports Illustrated. Viitattu 13.12.2007. (englanniksi)
  70. ↑ Canada crush Belarus 22.2.2002. BBC News. Viitattu 13.12.2007. (englanniksi)
  71. ↑ Canada captures first hockey gold medal in 50 years 24.2.2002. CNN Sports Illustrated. Viitattu 14.12.2007. (englanniksi)
  72. ↑ 11 players added to Men's World Hockey Championship roster 16.4.2002. Hockey Canada. Viitattu 14.6.2010. (englanniksi)
  73. ↑ Four Edmonton Oilers named to Team Canada's Men's Worlds roster 22.4.2003. Hockey Canada. Viitattu 14.6.2010. (englanniksi)
  74. ↑ Sweden makes a sensational comeback Taipei Times. 9.5.2003. Viitattu 17.12.2007. (englanniksi)
  75. ↑ Canada wins world hockey gold 11.5.2003. CBC. Viitattu 17.12.2007. (englanniksi)
  76. ↑ Five additional NHL players named to Team Canada's roster for 2004 IIHF Men's World Hockey Championship 5.4.2004. Hockey Canada. Viitattu 17.12.2007. (englanniksi)
  77. ↑ Jan Velinger: Canada strikes gold at the 68th Ice Hockey World Championship in Prague 10.5.2004. Cesky rozhlas. Viitattu 4.12.2007. (englanniksi)
  78. ↑ Gretzky announces World Cup roster 15.5.2004. CBC. Viitattu 17.12.2007. (englanniksi)
  79. ↑ Lecavalier lifts Canada into World Cup final 11.9.2004. CBC. Viitattu 17.12.2007. (englanniksi)
  80. ↑ Kevin Allen: Hockey joy in Canada, but for how long? USA Today. 14.9.2004. Viitattu 17.12.2007. (englanniksi)
  81. ↑ Kevin Allen: Team Canada invites 36 to camp USA Today. 30.6.2005. Viitattu 12.1.2008. (englanniksi)
  82. ↑ Team Canada submits 'potentials' list for Olympics 19.10.2005. ESPN. Viitattu 12.1.2008-01. (englanniksi)
  83. ↑ Hockey Canada announces Canada's 2006 Men's Olympic hockey team roster 21.12.2005. Hockey Canada. Viitattu 12.1.2008. (englanniksi)
  84. ↑ Five players named to Team Canada for 2007 IIHF World Men's Hockey Championship 3.4.2007. Hockey Canada. Viitattu 14.6.2010. (englanniksi)
  85. ↑ Doan smiling as Canada wins world hockey title 13.5.2007. CTV. Viitattu 4.12.2007. (englanniksi)
  86. ↑ Jim Swanson: Brewer glad to be back in junior hockey home. Prince George Citizen, 15.12.2004, s. 7. (englanniksi)
  87. ↑ Jim Swanson: Brewer's intent to keep Cats in P.G.. Prince George Citizen, 27.9.2006, s. 8. (englanniksi)
  88. ↑ Locked-out NHLers to play games for local charities. Western Hockey League, 11.3.2005. (englanniksi)
  89. ↑ Robin Brownlee: Where are they now? What the locked-out Oilers are up to Edmonton Sun. 16.1.2005. Viitattu 21.11.2007. (englanniksi)
  90. ↑ Bell Canada Enterprises: Iginla, Modano, Sydor and others lace up for Brad May and Friends Hockey Challenge 1.12.2004. Bell Canada Enterprises. Viitattu 21.11.2007. (englanniksi)
  91. ↑ Rain doesn't halt outdoor charity game 2.4.2005. CBC. Viitattu 21.11.2007. (englanniksi)
  92. ↑ Recchi-Doan Charity Classic Charity History. Viitattu 14.6.2010. (englanniksi)
  93. ↑ Eric Brewer – St. Louis Blues tsn.ca. CTVglobemedia. Viitattu 14.6.2010. (englanniksi)
  94. ↑ 2003 NHL All-Star game rosters sportsillustrated.cnn.com. CNN/Sports Illustrated. Viitattu 14.6.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa


Edeltäjä:
Dallas Drake 		St. Louis Bluesin kapteeni
2008–2011 		Seuraaja:
David Backes
New York Islandersin ensimmäisen kierroksen varausvalinnat

Harris • Potvin • Gillies • Price • McKendry • Bossy • Tambellini • D. Sutter • B. Sutter • Boutilier • Flatley • LaFontaine • Diduck • MacPherson • Dalgarno • King • Fitzgerald • Chynoweth • Cheveldayoff • Chyzowski • Scissons • Lachance • Kasparaitis • Bertuzzi • Lindros • Redden • Dumont • Luongo • Brewer • Rupp • Connolly • Pyatt • Mezei • Kudroč • DiPietro • Torres • Bergenheim • Nilsson • Nokelainen • O’Marra • Okposo • Bailey • Tavares • de Haan • Niederreiter • Nelson • Strome • Reinhart

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eric_Brewer&oldid=20195146”