Erakkopuhkoja

lintulaji

Erakkopuhkoja (Diglossa lafresnayii) on Etelä-Amerikassa tavattava tangaroihin kuuluva varpuslintu.

Erakkopuhkoja
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Tangarat Thraupidae
Suku: Puhkojat Diglossa
Laji: lafresnayii
Kaksiosainen nimi

Diglossa lafresnayii
(Boissonneau, 1840)

Katso myös

  Erakkopuhkoja Wikispeciesissä
  Erakkopuhkoja Commonsissa

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Kooltaan erakkopuhkoja on noin 15 cm. Väritykseltään lintu on kokonaan kiiltävän musta, lukuun ottamatta sinertävän harmaata laikkua siivessä. Lajin nokka on pitkä, ylöspäin kaartunut ja koukkupäinen. Poikaset ovat väriltään harmaita. Erakkopuhkoja muistuttaa ulkonäöltään mustapuhkojaa (Diglossa humeraalis), jolta kuitenkin puuttuu siiven sinertävä laikku. Erakkopuhkoja on myös hieman kookkaampi kuin mustapuhkoja.[2][3]

Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa

Erakkopuhkojaa tavataan Andeilta Venezuelasta, Kolumbiasta, Ecuadorista ja Perun luoteiskärjestä. Lajin elinympäristöä ovat kosteat metsät, metsänreunojen pensaikot, pensaikkoiset suot ja puutarhat. Lintu elää usein lähellä puurajaa. Erakkopuhkojan elinympäristöt sijaitsevat useimmiten 2 000–3 700 metrin korkeudella merenpinnasta.[2][3]

Elintavat muokkaa

Erakkopuhkojat liikkuvat yksin tai pareittain. Laji laulaa pensaiden latvoissa, mutta viettää muuten varsin piileskelevää elämää. Pesimäkausi kestää helmikuulta heinäkuulle.[2][3]

Erakkopuhkojat käyttävät ravinnokseen kukkien mettä. Ne lävistävät teriön ja imevät meden pölyttämättä kukkia. Linnun on havaittu myös tekevän nokallaan viiltoja puun kuoreen ja syövän viillosta valuvaa mahlaa. Meden ja mahlan lisäksi erakkopuhkojat syövät myös hyönteisiä, joita ne pyydystävät kasvien lehdiltä tai ilmasta.[2][3][4]

Lähteet muokkaa

  1. BirdLife International: Diglossa lafresnayii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 18.2.2014. (englanniksi)
  2. a b c d Robert S. Ridgely, Guy Tudor: Field Guide to the Songbirds of South America, s. 375. University of Texas Press, 2009. ISBN 978-0-292-71748-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.6.2010). (englanniksi)
  3. a b c d Steven L. Hilty, Bill Brown, William L. Brown: A guide to the birds of Colombia, s. 593. Princeton University Press, 1986. ISBN 978-0691083728. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.6.2010). (englanniksi)
  4. Paul R. Martin, Frances Bonier & Ignacio T. Moore: First Observation of Sap Well Use and Maintenance by the Glossy Flowerpiercer (Diglossa lafresnayii) (Thraupidae). The Wilson Journal of Ornithology, 2009, 121. vsk, nro 1, s. 213–215. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.6.2010. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)