Epätäydellinen avioliitto
Epätäydellinen avioliitto oli Ruotsin ja Suomen vuoden 1734 lain naimiskaaren mukainen miehen ja naisen yhteiselämän muoto, joka syntyi tuomioistuimen päätöksellä eikä vihkimisellä kuten tavanomainen avioliitto. Suomen nykyisen avioliittolain mukaan epätäydellisiä avioliittoja ei voi syntyä. Avioliittolaki tuli voimaan vuoden 1930 alussa. Aikoinaan tuomioistuin saattoi julistaa miehen ja naisen aviopuolisoiksi kahdessa tapauksessa. Ensiksi jos mies oli maannut morsiamensa ja jompikumpi karttoi vihkimistä. Toiseksi jos mies makasi naisen antamalla avioliittolupauksen, mutta ei suostunutkaan vihille. Naisen vaatimuksesta tuomioistuin voi tällöin julistaa hänet miehen vaimoksi.[1][2] Epätäydellinen avioliitto esti muun avioliiton solmimisen ja se voi purkautua vain tavanomaisen eli täydellisen avioliiton tavoin (avioero). Epätäydellisessä avioliitossa syntyneiden lasten asema vastasi aviolapsen asemaa.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Otavan iso tietosanakirja. Osa 2, palstat 1014–1015, hakusana epätäydellinen avioliitto. Helsinki: Otava, 1962.
- ↑ Vuoden 1734 lain naimiskaaren 3 luku 9 ja 10 pykälät.
- ↑ Spectrum, WSOY 1976–1983, ISBN 951-0-07239-7, hakusana avioliittolainsäädäntö, osa 1, sivu 588.