Entelekheia
Entelekheia (m.kreik. ἐντελέχεια)[1] on antiikin filosofian termi, joka tarkoittaa aktuaalisuutta täydellisenä toteutuneisuutena, aktualisoituneena muotona.[2][3] Termi on peräisin Aristoteleen teoksista. Uudemmassa filosofiassa sitä on käytetty elämänvoimasta, joka liikuttaa ja ohjaa organismia kohti sen itsetoteutumista.
Aristoteles muokkaa
Aristoteleen kehittämän termin entelekheia osat en (”-ssa”), telos (”päämäärä” tai ”tarkoitus”) ja ekhein (”omistaa”) viittaavat jonkin tilaan, jossa sen olemus tai tarkoitus on täysin toteutunut,[4] eli sen olemuksellinen potentiaalisuus on aktualisoitunut täysin. Entelekheia käännetään joskus ”aktuaalisuudeksi”, joskus ”aktualisoituneeksi muodoksi” tai ”toteutuneisuudeksi”.
Aristoteleen Metafysiikassa entelekheia erotetaan ensimmäiseksi aktuaalisuudeksi energeiasta, toisesta aktuaalisuudesta. Entelekheia on nähty aktualisoitumisen täyteytenä, joka vaatii jatkuvaa panostusta, jotta se säilyisi — päinvastoin kuin energeia, joka on aktualisoitumisen toimintaa, joka ei välttämättä ole vielä täyttynyt. Aristoteleen hylemorfismissa entelekheia yhdistetään usein muotoon;[5] esimerkiksi sielun sanotaan olevan ”substanssi sellaisen luonnollisen kappaleen muotona, joka kykenee elämään” ja täten ”tällaisen luonnollisen kappaleen aktuaalisuus (entelekheia)”.[6] Potentiaalisuus sen sijaan yhdistyy aineeseen,[7] jolla tämä muoto on potentiaalisesti. Ensimmäinen entelekheia tarkoittaa sitä, että jokin on täydessä käyttökunnossa; toinen entelekheia (eli energeia) tarkoittaa sitä, että jokin on käytössä tai toiminnassa.
Vaikka entelekheia ja energeia ovatkin asetettavissa vastakkain, niiden käyttöalue on kuitenkin usein sama. Jokin, esimerkiksi puu, on itsessään jo aktuaalinen, täydellinen ja muotoutunut. Tällöin se on puu (ensimmäisenä) entelekheiana. Samalla se voi olla potentiaalisesti jotain muuta; se voi olla potentiaalisesti esimerkiksi talo, koska sitä voidaan käyttää talon rakentamiseen. Tämän tilan (”potentiaalinen olemaan rakennettu”) toinen entelekheia eli energeia on rakentamisprosessi; se, että puusta rakennetaan talo. Liike tai muutos on potentiaalisuuden entelekheia potentiaalisuutena, eli silloin kun se vielä on potentiaalisuutta. Kun rakennettavissa ollut talo on valmis, rakennettavissa oleva ei enää ole rakennettavissa.[8]
Tomismi muokkaa
Tuomas Akvinolainen tukeutui keskiajalla Aristoteleen entelekheian käsitteeseen määritellessään Jumalan ilmaisulla actus purus, ”puhdasta aktuaalisuutta”. Tämä johti erimielisyyksiin itäisen ortodoksisen kirkon kanssa, jossa uskottiin ei-luotuihin olemuksiin. Lännessä sen sijaan katsottiin, että aktuaalisuudet ja olemukset ovat samaa substanssia ja että ne olivat aina luotuja.
Uuden ajan filosofia muokkaa
Saksalaisessa idealismissa entelekheia tarkoitti joskus voimaa, joka saa jonkun liikkumaan kohti itsensä toteutumista. Käsite oli tullut keskeiseksi Gottfried Leibnizin metafysiikassa, ja liittyi läheisesti hänen monadologiaansa siinä, että jokainen aistiva olio pitää koko kaikkeutensa sisällään. Leibniz käytti entelekheiaa monadi-termin rinnalla nimityksenä yksinkertaisesta substanssista, jolla ei ole korkeampia perseptioita.[3][9] G. W. F. Hegel viittasi entelekheiaan teoksessaan Hengen fenomenologia (1807).
Hans Driesch omaksui entelekheian käsitteen omaan biologiseen vitalismiinsa. Hän katsoi, että elävät olennot kehittyvät entelekheian, yhteisen tarkoitusta luovan ja organisoivan periaatteen, kautta. Vitalistit katsoivat, ettei biologian ongelmia voida ratkaista, mikäli organismit nähdään vain koneina ilman jotain tällaista periaatetta.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: ἐντελέχεια A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
- ↑ Knuuttila, Simo: Selitykset teokseen Aristoteles: Metafysiikka, s. 307. Teokset 6. Helsinki: Gaudeamus, 1990. ISBN 951-662-492-8.
- ↑ a b Roinila, Markku & Siukonen, Jyrki: Gottfried Wilhelm Leibniz : Mietiskelyjä tiedosta, totuudesta ja ideoista. Niin & näin, 1999, nro 2. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Sachs, Joe: Aristotle: Motion and its Place in Nature The Internet Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 31.8.2009. (englanniksi)
- ↑ Aristoteles: Sielusta 414a15-19.
- ↑ Aristoteles: Sielusta 412a20-22.
- ↑ Aristoteles: Sielusta 414a15-19; Aristoteles: Metafysiikka 1050a15.
- ↑ Aristoteles: Fysiikka III.1.
- ↑ Leibniz, Gottfried: Monadologia §§ 14, 18, 19.
Kirjallisuutta muokkaa
- Blair, George Alfred: Energeia and Entelecheia: "act" in Aristotle. University of Ottawa Press, 1992. ISBN 978-0776603643.