Ensimmäinen näky

Ensimmäinen näky on MAP-kirkon mukaan ensimmäinen ilmestys, joka aloitti Joseph Smith nuoremman, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon perustajan, taivaalliset ilmestykset. Se on hyvin tärkeä osa MAP-kirkon nykypäivän opetuksia. Ensimmäisessä näyssä MAP-kirkon opin mukaan Isä Jumala ja hänen poikansa Jeesus Kristus ilmestyivät Joseph Smithille hänen rukoiltuaan vastausta kysymykseen, mihin kirkkoon hänen pitäisi liittyä. Ensimmäinen kirjoitettu versio tästä näystä on vuodelta 1832, 12 vuotta varsinaisen tapahtuman jälkeen. Tällä hetkellä tiedossa olevia ensimmäisessä persoonassa olevia kuvauksia profeetalta itseltään on kahdeksan ja viisi senaikaista raporttia muilta, jotka kuulivat hänen kertovan kokemuksestaan ja kirjasivat mitä hän sanoi kolmannessa persoonassa.

Lasimaalaus joka kuvaa Joseph Smith nuoremman ensimmäistä näkyä. Se on valmistunut 1913. (Museum of Church History and Art).

Herätyskokoukset

Seuratakseen äitinsä sekä monien monien muiden aikalaistensa esimerkkiä, Joseph Smith nuorempi halusi myös kokea uskonnollisen herätyksen. ”Hän halusi saada uskonnon myös, halusi tuntea ja huutaa niin kuin muutkin, mutta ei tuntenut mitään”. Joseph Smithin vuoden 1832 ainoa omakätisesti kirjoittama ja samalla ensimmäinen kirjoitettu versio näystä mainitsee:

”Ollessani noin kahdentoista vuoden ikäinen mieleeni vaikuttivat suuresti kaikki tärkeät kuolemattoman sieluni hyvinvointiin liittyvät asiat, ja tämä johti minut tutkimaan kirjoituksia, uskoen niin kuin minulle oli opetettu, että ne sisälsivät Jumalan sanan ... Täten mietin kaksitoistavuotiaasta viisitoistavuotiaaseen monia asioita sydämessäni liittyen maailman tilanteeseen, ihmiskuntaan, ja kiistoihin, juopiin, jumalattomuuteen, kauhistuksiin ja pimeyteen joka levisi ihmiskunnan mieleen.”

Vuoden 1838 Joseph Smithin historiassa mainitaan, että ”jolloinkin toisena vuotena Manchesteriin muuttomme jälkeen asuinpaikkakunnallamme ilmeni tavatonta kuohuntaa uskonnon merkeissä.” Palmyrassa on dokumentoitu herätyskokouksia Smithin ”etsikkoaikana”.

»”Herätyskokouksia ilmaantui aika ajoin vuodesta 1799 eteenpäin, koskien ensin yhtä kaupunkia ja sitten toista... Sata ihmistä liittyi baptistikirkkoon Palmyran herätyskokouksessa vuonna 1808, tehden välttämättömäksi ja mahdolliseksi kokoushuoneiden rakentamisen. Kuusi vuotta aiemmin vain seitsemänkymmentä ihmistä muodostivat seurakunnan. Vuoden 1816 ja 1817 suuri herätyskokous Palmyrassa tuplasi presbyteerialaisien määrän ja johti uuden seurakunnan muodostamiseen.” Joseph Smithin etsikkoaika vuoden 1832 version mukaan alkoi hieman tämän suuren herätyskokouksen jälkeen. Myös ”heinäkuussa 1819 Genesee konferenssin metodistit tapasivat viikon ajan Viennassa, kylä kolmetoista mailia kaakkoon Smithien maatilasta... noin 110 saarnaajaa ... tapasivat piispa R. R. Robertin johdolla...”. ”Samana vuonna Manchesterin baptistit lisäsivät jäsenmääräänsä 25 prosentilla ja Genevan presbyteerit, joihin kuului kirkot Josephin välittömässä läheisyydessä, raportoivat vuoden 1820 helmikuussa, ’kuluneen viime vuoden aikana enemmän on vastaanotettu kirkkojen yhteisöön kuin ehkäpä yhtenäkään aikaisempana vuonna.’ Metodistit eivät pitäneet kirjaa yksittäisistä seurakunnista, mutta vuonna 1821 he rakensivat uuden kokoontumishuoneen kaupunkiin.”»

Näky

Josephin pulmana oli löytää kirkko mihin liittyä. Hän luki Raamattua sekä osallistui eri uskonlahkojen kokouksiin pyrkien löytämään sen yhteisön, joka olisi Jumalalle mieleen. Hän tunsi halua liittyä metodisteihin, mutta hänen isänsä pyrkimykset pysyä erossa kaikista kirkoista ja toisaalta äitinsä tarmokkuus saada lapset etsimään oman sielunsa pelastusta sekä ristiriitaisuudet eri uskonlahkojen esittämissä opeissa loivat ristiriidan, jonka vuoksi hän ei liittynyt mihinkään niistä. Smith kertoo, että ”kamppaillessani äärettömissä vaikeuksissa, jotka nämä uskonkiihkoilijoiden ryhmäkunnat olivat riitelyllään saaneet aikaan, luin eräänä päivänä Jaakobin kirjettä, ensimmäistä lukua ja viidettä jaetta, jossa lukee: Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta.” Tämä kohta vaikutti suuresti Smithiin ja sitä noudattaen hän vetäytyi Smithien maatilalta lähimetsään rukoilemaan. Smithin omakätisesti kirjoittama vuoden 1832 versio näystä, kuvaa tapahtuneen näin:

”Herra kuuli rukoukseni erämaassa ja kuudennellatoista ikävuodellani ollessani rukoilemassa Herraa, keskipäivän aurinkoa kirkkaampi valopatsas tuli alas korkeuksista ja lepäsi päälläni. Ja minä täytyin Jumalan Hengellä, ja Herra avasi taivaat minulle, ja minä näin Herran, ja hän puhui minulle sanoen ”Joseph, poikani, sinun syntisi on annettu sinulle anteeksi. Mene ja vaella säädösteni mukaan ja pidä käskyni. Katso, minä olen kirkkauden Herra, minut ristiinnaulittiin maailman hyväksi, jotta kaikki ne, jotka uskovat nimeeni, saisivat iankaikkisen elämän. Katso, maailma on synnissä tällä hetkellä eikä kukaan, ei yksikään, tee hyvää. He ovat kääntyneet pois evankeliumista eivätkä pidä käskyjäni. He tulevat lähelleni huulillaan samalla kun heidän sydämensä ovat kaukana minusta. Minun vihani on syttymässä maan asukkaita kohtaan, vieraillakseni heidän luonaan tämän jumalattomuuden vaatimalla tavalla ja toteuttamalla sen, mikä on puhuttu profeettojen ja apostolien kautta. Katso, minä tulen nopeasti, kuten minusta on kirjoitettu, pilvessä Isäni kirkkauteen puettuna.”

Ensimmäinen näky muistutti siten kääntymyskokemusta ja Smith on mahdollisesti aluksi tulkinnutkin sen sellaiseksi, niin kuin näyn ensimmäiset versiot voivat antaa ymmärtää. Myöhemmissä kuvauksissa kääntymykselliset piirteet jäävät takaa-alalle. Kriitikot ovat päätelleet, että myöhemmin ilmoitetut yksityiskohdat näystä olisivat Joseph Smithin keksimiä ja toimisivat pohjana perustetulle kirkolle.

Vuoden 1838 versio on MAP-kirkon kaanonissa ja siihen viitataan useimmiten. Siinä mainitaan, että Smithin saavuttua lehtoon, jonka oli valinnut aiemmin mielessään ja huomatessaan olevansa yksin ”aloin esittää sydämeni toiveita Jumalalle. Olin tuskin tehnyt niin, kun minuun kävi heti käsiksi jokin voima, joka valtasi minut kokonaan ja jolla oli sellainen hämmästyttävä vaikutus minuun, että se kahlitsi kieleni, niin etten voinut puhua.” Hetkellä jona Smith oli luovuttamassa pimeyden voima, joka oli vallannut hänet hellitti ja

”tämän suuren hädän hetkellä minä näin valopatsaan aivan pääni yläpuolella, aurinkoa kirkkaamman, ja se laskeutui vähitellen, kunnes se lankesi minuun. Heti sen ilmestyessä havaitsin itseni vapautetuksi minua kahlinneesta vihollisesta. Valon levätessä päälläni näin kahden Persoonan, joiden hohdetta ja kirkkautta on mahdoton kuvata, seisovan yläpuolellani ilmassa. Toinen heistä puhui minulle kutsuen minua nimeltä ja sanoi osoittaen toista: Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä.”

Smith sai vastauksen häntä vaivanneeseen kysymykseen:

"Minulle vastattiin, etten saanut liittyä yhteenkään niistä, sillä ne olivat kaikki väärässä; ja minulle puhuva Persoona sanoi, että kaikki niiden uskontunnustukset olivat iljettäviä hänen silmissään, että nämä julistajat olivat kaikki turmeltuneita, että 'he lähestyvät minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; he opettavat oppeina ihmiskäskyjä, ja he ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman'. "

Joseph sai myös muuta opetusta taivaallisilta olennoilta ja hänelle luvattiin että Jumalan työ pian alkaisi maan päällä ja että hänellä olisi osa siinä.^lähde? Näky jätti Josephille sanomattoman rauhan ja levollisuuden tunteen - ero oli suuri hänen aikaisemmin tuntemaansa levottomaan huoleensa oikean kirkon löytämisestä.

Kritiikki näkyä kohtaan

Ensimmäiseen näkyyn kohdistettua kritiikkiä on esimerkiksi:

• Koska Smith kirjoitti näystään vasta 12 vuotta tapahtuman jälkeen, sen luotettavuus on kyseenalainen. Miksi hän olisi odottanut niin kauan aikaa ottaen huomioon näyn merkityksellisyyden.
• Vuoden 1832 versiossa ensimmäisessä näyssä mainitaan vain yksi persoona, ”Herra”, kun taas muissa mainitaan kaksi persoonaa.
• Näyn ajankohta ei ole joka versiossa sama. Riippuen versiosta Smith on joko 14 tai 15–vuotias.
• Historiallisten asiakirjojen mukaan vuonna 1820 ei ollut minkäänlaista herätysliikettä Palmyran kaupungissa tai sen ympäristössä.
• Näystä saamien tietojen mukaan mikään kirkko ei ollut oikeassa, mutta silti neljä hänen perheensä jäsentä liittyi presbyteeriseen kirkkoon ja Joseph itse osallistui 1828 metodistikirkon opetusluokkaan.
• Smithin kertoman mukaan hän sai osakseen huomattavaa vastustusta ja huomiota kertoessaan näystä muille. Tätä vastustuksesta ei ole kuitenkaan löytynyt mitään dokumentoitua todistetta.
• 1832 kirjaamassaan versiossa Joseph Smith toteaa tulleensa itse johtopäätökseen kuinka kaikki kirkot ovat väärässä, mutta 1838 versiossa hän väittää ettei kyseinen ajatus ollut koskaan edes käynyt hänen mielessään.

Kirjallisuutta

• Joseph Smith's First Vision: Confirming Evidences and Contemporary Accounts Milton V. Backman, 2. laitos (Salt Lake City: Bookcraft, 1980)
• An Analysis of the Accounts Relating Joseph Smith's Early Visions Paul R. Cheesman (Brigham Young University, 1965)
• Opening the Heavens, Accounts of Divine Manifestations 1820-.1844 John W. Welch (toim.), Brigham Young University, Provo, Utah, 2005
• Joseph Smith´s First Vision: The First Vision in Its Historical Context Milton V. Backman, Salt Lake City, Bookcraft, Inc. 1971
• Joseph Smith and the Beginnings of Mormonism Richard L. Bushman, Urbana and Chicago: University of Illinois Press, 1984
• Awakenings in the Burned-Over District: New Light on the Historical Setting of the First Vision Milton V. Backman, BYU Studies 9 (spring 1969): 301-20.
• Circumstantial Confirmation of the First Vision Through Reminiscences Richard Lloyd Anderson, BYU Studies 9 (Spring 1969) : 373-404

Aiheesta muualla

• Ensimmäinen näky (YouTube) (englanniksi)