Ensimmäinen apologia
Ensimmäinen apologia eli Pyhän Justinoksen apologia kristittyjen puolesta Antoninus Piukselle (m.kreik. Ἀπολογὶα πρώτη ὑπὲρ Χριστιανῶν πρὸς Ἀντωνίνον τον Ἐυσεβή, Apologia prōtē hyper Khristianōn pros Antōninon ton Eusebē; lat. Sancti Justini Philosophi et Martyris Apologia prima pro Christianis ad Antonium Pium) on Justinos Marttyyrin kirjoittama apologia kristinuskon puolustukseksi.
| Ensimmäinen apologia | |
|---|---|
| Ἀπολογὶα πρώτη ὑπὲρ Χριστιανῶν | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Justinos Marttyyri |
| Kieli | muinaiskreikka |
| Genre | teologia |
| Julkaistu | noin 150–154 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Matti Myllykoski ja Outi Lehtipuu |
| Kustantaja | Gaudeamus |
| Julkaistu | 2008 |
| ISBN | 978-952-495-035-0 |
| Seuraava | Toinen apologia |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Historia muokkaa
Justinos eli ja kirjoitti toisella vuosisadalla ajanlaskun alun jälkeen, ja hän oli näin ensimmäisiä kristillisiä apologeetteja eli kristinuskoa filosofis-teologisesti puolustaneita kirjailijoita. Ensimmäinen apologia on ajoitettu noin vuosille 150–154. Myöhemmin Justinos kirjoitti kristinuskon puolustukseksi myös lyhyemmän Toisen apologian. Justinos on saanut apologioihinsa innoitusta Platonin kirjoittamasta Sokrateen puolustuspuheesta.[1]
Ensimmäisen apologian tarkoituksena on todistaa keisarille, tämän lähipiirille ja muille roomalaisille, että kristinusko on merkittävä uskonto ja pakanuuden yläpuolella, ja että kristityt eivät ole pahantekijöitä, vaan moraalisia ja lojaaleja Roomaa kohtaan. Näin Justinos pyrkii kumoamaan kristittyjä vastaan tuohon aikaan usein esitettyjä syytöksiä.[1] Teoksen taustana vaikuttaa olevan Vähä-Aasialainen ympäristö.[2]
Teksti on säilynyt nykyaikaan yhdessä keskiaikaisessa käsikirjoituksessa, niin kutsutussa Pariisin käsikirjoituksessa (Codex Parisinus Graecus 450) vuodelta 1364.[1]
Sisältö muokkaa
Justinoksen teos koostuu 68 luvusta. Kirjoittaja osoittaa teoksensa sen alussa keisari Titus Aelius Hadrianus Pius Augustukselle sekä tämän pojille filosofeille Verissimus ja Lucius, sekä Rooman senaatille ja kansalle.[3]
Teoksen alussa Justinos käsittelee pakanoiden kristinuskoa kohtaan esittämiä syytteitä. Hän pyrkii osoittamaan, että kristittyjä vastaan esitetyt syytökset ovat vääriä ja epäoikeudenmukaisia. Justinos korostaa, että kristityt eivät ole ateisteja eivätkä pahantekijöitä, vaan palvovat elävää Jumalaa, joka on kaiken luoja ja oikeudenmukainen tuomari. Justinoksen mukaan Jeesuksen opetukset osoittavat kristinuskon moraalisen voiman.[4]
Justinos pyrkii myös osoittamaan, että pakanoiden myytitkin tukevat kristinuskon opetusta ikuisesta rangaistuksesta ja jumalallisesta Sanasta. Justinos argumentoi myös sen puolesta, että pakanuus on pahojen henkien aiheuttamaa, ja katsoo kristinuskon olevan pakanuuden yläpuolella. Hänen mukaansa myös profeettojen toteutuneet ennustukset osoittavat, että Jeesus on Kristus ja Jumalan Poika.[5]
Seuraavaksi Justinos käsittelee ihmisten pelastumista ja lopussa tulevaa rangaistusta. Hän argumentoi, että jokainen ihminen voi vapaasti päättää, valitseeko pelastuksen vai rangaistuksen. Aikojen lopussa Kristus on kaikkien ja kaikkina aikoina eläneiden ihmisten tuomari.[6]
Tämän jälkeen Justinos käsittelee kristinuskon suhdetta pakanalliseen ajatteluun, sekä kristinuskon ja pakanallisen uskonnon yhtymäkohtia. Justinoksen mukaan pahat henget ovat saaneet pakanat matkimaan Kristusta ja vääristelemään tämän sanomaa. Justinos argumentoi myös sen puolesta, että Platonkin käytti Moosesta lähteenään.[7]
Lopuksi Justinos pyrkii vielä osoittamaan, että kristittyjen kultti on myös sopusoinnussa heidän nuhteettoman elämänsä kanssa. Teoksen viimeinen luku koostuu päätössanoista.[8]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Myllykoski, Martti: Justinos Marttyyrin maailma. Teoksessa Justinos Marttyyri 2008, s. 16–22.
- ↑ Justin (Martyr, Saint.); Barnard, Leslie William (toim.): ”Introduction”, The First and Second Apologies, s. 10–12. Ancient Christian writers: the works of the Fathers in translation, 56. Paulist Press, 1997. ISBN 0809104725.
- ↑ Justinos Marttyyri: Ensimmäinen apologia 1.
- ↑ Justinos Marttyyri: Ensimmäinen apologia 2–17.
- ↑ Justinos Marttyyri: Ensimmäinen apologia 18–42.
- ↑ Justinos Marttyyri: Ensimmäinen apologia 43–53.
- ↑ Justinos Marttyyri: Ensimmäinen apologia 54–60.
- ↑ Justinos Marttyyri: Ensimmäinen apologia 61–68.
Kirjallisuutta muokkaa
Suomennos muokkaa
- Justinos Marttyyri: Ensimmäinen apologia. Teoksessa Justinos Marttyyri: Apologiat & Dialogi Tryfonin kanssa. Suomentanut Matti Myllykoski ja Outi Lehtipuu, toimittanut Matti Myllykoski. Helsinki: Gaudeamus, 2008. ISBN 978-952-495-035-0.
Muita käännöksiä ja alkutekstien laitoksia muokkaa
- Barnard, Leslie William (toim.): Justin: The First and Second Apologies. Ancient Christian writers: the works of the Fathers in translation, 56. Paulist Press, 1997. ISBN 0809104725.
- Migne, Jacques-Paul (toim.): Patrologia Graeca 6.327–440.
Muuta kirjallisuutta muokkaa
- Bobichon, Philippe: Justin Martyr : étude stylistique du Dialogue avec Tryphon suivie d’une comparaison avec l’Apologie et le De resurrectione. Recherches augustiniennes et patristiques, 2005, 34. vsk, s. 1–61. Artikkelin verkkoversio.
Aiheesta muualla muokkaa
Teos muokkaa
- Justinos Marttyyri: Ensimmäinen apologia. Suomennos Martti Myllykoski. Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta.
- Iustinus: Apologia Prima. Documenta Catholica Omnia. (muinaiskreikaksi) (latinaksi)
- Justin Martyr: The First Apology. New Advent. (englanniksi)
- Justin Martyr: The First Apology. Christian Classics Ethereal Library. (englanniksi)
Muuta muokkaa
- Myllykoski, Matti: Ensimmäisen apologian kommentaari. Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta.