Enrico Panzacchi
Enrico Panzacchi (1840–1904) oli italialainen kirjailija. Hän oli estetiikan ja taidehistorian professorina Bolognassa. Hän oli Giosuè Carduccin yhteistyökumppani ja neuvonantaja.[1]
| Enrico Panzacchi | |
|---|---|
 Enrico Panzacchi |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1840 |
| Kuollut | 1904 (63–64 vuotta) |
| Ammatti | kirjailija, kriitikko, professori |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | italia |
| Tuotannon kieli | italia |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Panzacchi oli etevä lyyrikko, novellisti, kriitikko ja toimittaja. Hänen merkittävimpiä teoksiaan ovat Lyrica, romanze e canzone (1877), Racconti e liriche (18S2), I miei racconti (1889), Poesie (1894), Rime novelle (1898), L’arte nel secolo XIX (1901), Cor sincerum, nuove liriche (1902).[1] Hän kokeili myös näytelmäkirjailijana mutta jäi vaille menestystä.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Panzacchi, Enrico. Tietosanakirja osa 7, palsta 205. Artikkeli sisältää tekstiä, joka on tuotu tästä tekijänoikeusvapaasta lähteestä. Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1915. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Panzacchi, Enrico, Nordisk familjebok, Uggleupplagan. 20. palsta 1475–1476. Nordisk familjeboks förlags 1914 (ruotsiksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Enrico Panzacchi Wikimedia Commonsissa
Lisää luettavaa aiheesta Enrico Panzacchi on Wikiaineistossa (italiaksi)
