Enmerkar oli muinainen sumerilainen sankari ja myyttinen Urukin kuningas. Hänen uskotaan eläneen 3000-luvulla eaa. Enmerkar on Lugalbandan ja Gilgamešin ohella merkittävimpiä hahmoja säilyneissä sumerilaisissa taruissa. Enmerkar esiintyy kolmessa eepoksessa.[1]

Eepoksessa Enmerkar ja Arattan herra kerrotaan, että Enmerkar on auringon jumala Utun poika. Enmerkar kadehtii Arattan kaupungin metalli- ja kivivarantoja, sillä hän haluaisi rakentaa niistä useita temppeleitä, etenkin temppelin Enki-jumalalle. Enmerkar pyytää apuun sisarataan, jumalatar Inannaa. Inannan neuvosta Enmerkar lähettää Arattan herralle uhkaavan vaatimuksen metallista ja kivistä. Arattan herra kuitenkin vaatii, että Enmerkar lähettäisi ensin Arattaan suuren määrän viljaa. Enmerkar täyttää vaatimuksen, mutta Arattan herra ei täytä omaa osaansa vaihtokaupasta. Loppuosa tekstistä ei ole säilynyt kokonaan, mutta Enmerkar on ilmeisesti lopulta voittoisa.[1]

Eepoksessa Enmerkar ja Ensuhkeshdanna kerrotaan Arattan tuhosta. Arattan hallitsija Ensuhkeshdanna vaatii, että Enmerkar tulisi hänen vasallikseen. Enmerkar kieltäytyy ja julistaa olevansa jumalten suosikki ja että Ensuhkeshdannan pitäisi sen sijaan alistua Enmerkarille. Eräs pappi lupaa Ensuhkeshdannalle, että Aratta pystyy alistamaan Urukin valtansa alle. Mutta kun pappi saapuu Urukiin, vanha viisas nainen Sagburru ja kaksi jumalatar Nidaban poikaa surmaavat tämän. Kuultuaan papin kohtalosta Ensuhkeshdanna taipuu Enmerkarin vaatimuksiin.[1]

Eepos Lugalbanda ja Enmerkar kertoo Lugalbandan sankarillisesta matkasta Arattaan. Eepoksen mukaan seemiläiset paimentolaiset olivat hyökänneet Urukiin. Pelastaakseen valtakuntansa Enmerkar tarvitsi Arattassa olevan Inannan apua. Enmerkar pyysi vapaaehtoisia hakemaan Inannaa, ja ainoastaan Lugalbanda suostui vaaralliselle matkalle. Lugalbanda saa Inannalta viestin välitettäväksi Enmerkarille, ja sen mukaan Enmerkarin tuli valmistaa erityisiä vesiastioita ja pyydystää outo kala eräästä joesta.[1]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b c d Enmerkar Britannica Academic, Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica Inc. Viitattu 25.1.2018. (englanniksi)