Endurance
Endurance oli brittiläisen tutkimusmatkailija Ernest Shackletonin höyrykonein varustettu parkkilaiva.
Suunnittelu ja rakentaminen muokkaa
Endurance rakennettiin Norjassa Sandefjordissa kuuluisan arktisten alueiden laivanrakentajan Lars Christensenin telakalla Framnæs Mekaniske Værksted. Aluksen suunnitteli Ole Aandrerad Larsson. Aluksen mitat olivat pituus 43,9 m, leveys 7,6 m, paino 350 tonnia ja nopeus höyrykoneella 10,2 solmua. Aluksen rakennustöistä vastasi Christian Jacobsen. Alus valmistui 17. joulukuuta 1912. Rakenteissa käytettiin mäntyä, tammea sekä erittäin kovaa trooppista puulajia ”greenheartia”, jonka tuli kestää antarktisen alueen rasitukset.
Aluksen kapteeniksi valittiin kokenut merenkävijä, merikapteeni Frank Worsley.
Viimeinen matka muokkaa
- Pääartikkeli: Shackletonin Etelämantereen ylitysretki
Shackletonin Trans-Antarctic Expedition lähti matkaan Endurancella Englannista vuonna 1914. Matkalla Etelämantereelle Endurance pysähtyi Madeiralla täydentämään muonavarastoja sekä uudelleen Buenos Airesissa, jossa laivaan otettiin muun muassa 69[1] kanadalaista rekikoiraa. Myös Shackleton liittyi retkikuntaan Buenos Airesissa. Brasiliasta laiva suuntasi Etelä-Georgian saarelle, joka oli tuohon aikaan portti Antarktisille alueille. Myös täällä laivan varastoja täydennettiin.
Etelä-Georgiasta retkikunta suuntasi Endurancella kohti etelää ja Weddellinmerta, josta retkikunnan oli tarkoitus aloittaa vaellus Antarktiksen yli Etelänavan kautta Rossinmerelle. Ankarien jääolojen johdosta alus kuitenkin jumiutui jäihin 18.1.1915 ja pysyi kiinni juuttuneena aina 22.11.1915 saakka, jolloin jäiden musertava voima sai lopulta aluksen rungon murskautumaan ja vajoamaan Weddellinmeren syvyyksiin. Aluksella ei ollut radiolähetintä[1].
Aluksen miehistö oli tuolloin kuitenkin jo pelastunut ympäröiville jäälautoille ja pääsi lopulta rantautumaan pelastusveneillä Elefanttisaarelle, josta lähetettiin uusi pienempi retkikunta hakemaan apua Etelä-Georgiasta. Lopulta koko Endurancen miehistö saatiin pelastetuksi saarelta ilman ainuttakaan kuolonuhria. Muutama miehistön jäsen kaatui myöhemmin ensimmäisessä maailmansodassa.[1]
Yksi Endurancen pelastusveneistä, nimeltään James Caird, on museoituna Dulwich Collegessa, Shackletonin vanhassa koulussa Lontoossa. James Cairdilla Shackleton kumppaneineen purjehti Elefanttisaarelta Etelä-Georgiaan hakemaan apua jo kadonneeksi julistetulle retkikunnalleen.
Maaliskuussa 2022 alus löydettiin 3 008 metrin syvyydestä Weddellinmeren pohjasta. Sen todettiin säilyneen erittäin hyvässä kunnossa.[2] Löydön teki Endurance22-retkikunta, joka oli kuukautta aiemmin lähtenyt liikkeelle eteläafrikkalaisella S. A. Agulhas II -tutkimusaluksella. Hylky löydettiin yli kaksi viikkoa kestäneen, sukellusveneillä suoritetun, etsinnän päätteeksi. Etsinnässä seulottiin useita kiinnostavalta vaikuttaneita merenalaisia kohteita. Maantieteilijä John Shearsin johtamaa retkikuntaa rahoitti Falklands Maritime Heritage Trust. Hylky on suojeltu Antarktiksen sopimuksen nojalla, eikä alukselta siksi nostettu pinnalle mitään.[3][4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Lauri Seppälä: Tutkimusretki, josta tuli jäinen painajainen. Helsingin Sanomat, 3.5.2011, s. D 2.
- ↑ Sandell, Markku: Yli sata vuotta sitten Etelämantereella kadonnut Endurance-alus löytyi kilometrien syvyydestä Yle Uutiset. 9.3.2022. Viitattu 9.3.2022.
- ↑ Amos, Jonathan: Endurance: Shackleton's lost ship is found in Antarctic BBC News. 9.3.2022. BBC. Viitattu 9.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Sherwood, Harriet: Ernest Shackleton’s ship Endurance found off coast of Antarctica The Guardian. 9.3.2022. Guardian News & Media Limited. Viitattu 9.3.2022. (englanniksi)
Kirjallisuutta muokkaa
- Lansing, Alfred: Kestävyys: Shackletonin uskomaton matka Etelämantereelle. (Endurance: Shackleton's incredible voyage, 1959.) Suomentanut Panu Pekkanen. 2. painos (1. painos 1959). Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-1513-5.
Aiheesta muualla muokkaa
- Endurance22-projektin kotisivut (englanniksi)