Emil Kraepelin

Emil Kraepelin (15. helmikuuta 1856 Neustrelitz, Mecklenburg-Strelitz − 7. lokakuuta 1926 München, Saksa) oli saksalainen psykiatri. Hän uudisti näkemyksiä esimerkiksi skitsofreniasta sekä Alzheimerin taudista, ja häntä pidetään yhtenä nykyaikaisen psykiatrian isistä.

Emil Kraepelin

1900-luvun alussa psykiatrisia sairauksia pidettiin fysiologisina rap­peu­tu­mis­ilmiöinä, joihin joillakin ihmisillä on tavallista voimakkaampi pe­rin­nöllinen tai­pu­mus. Ulkoiset seikat korkeintaan laukaisevat fysiologisen tapahtumasarjan, joka on var­si­nai­nen sairaus. Kraepelin edusti tätä ajattelutapaa, jossa psykiatriset sairaudet olivat perinnöllisiä ja biologisia toimintahäiriöitä.

Kraepelin teki ensimmäisiä tieteellisiä tutkimuksia kielilläpuhumisesta tutkiessaan skitsofreniapotilaiden kielellistä käyttäytymistä. Hän yhdisti kielilläpuhumisen skitsofreniaan.

Kraepelin pani alulle Heidelbergin yliopiston psykiatrisen sairaalan potilaiden taideteosten kokoelman, jota Hans Prinzhorn myöhemmin laajensi kokoelmaksi, joka nykyisin tunnetaan nimellä Prinzhornin kokoelma.

Kraepelin oli eugeniikan puolestapuhuja.

Tautiluokitus

Kraepelin kehitti 1880-luvulla kuvailevan tautiluokitusjärjestelmän, jota käytettiin pitkälle 1900-luvulle tautien luokitukseen. Systeemissä ei alkuun huomioitu psykodynaamisia tekijöitä, jotka myöhemmässä vaiheessa täydennettiin siihen.

Kraepelinin jälkeen 1970-luvulla syntyi neokraepeliniläisten aloitteesta DSM-III-nimisen mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden diagnoosijärjestelmän kehittely. Neokraepeliniläisiä ei pidetä yhden koulukunnan edustajina eikä tautiluokituksen ainoina kehittäjinä, mutta DSM-III perustuu kuitenkin merkittävästi Kraepelinin luokituksen pohjalle.

Lähteet

• Anna Maria Viljanen, Psykiatria ja kulttuuri. Suomen Antropologinen Seura; Stakes, 1994 ISBN 951-47-8526-6 Stakesin tutkimuksia 37

Aiheesta muualla

• Emil Kraepelin in memoriam Duodecim 1/1927

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Emil Kraepelin Wikimedia Commonsissa