Elsa Karppinen
Elsa Dagmar Karppinen (os. Korhonen, 21. toukokuuta 1901 Kemi – 30. huhtikuuta 1957 Kuopio) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SKDL:n kansanedustajana vuosina 1945–1948.[1] Karppinen oli mukana kielletyn SKP:n toiminnassa jo 1920-luvun alusta lähtien. Karppista ja hänen puolisoaan Heikki Karppista luonnehdittiin Kemin seudun johtaviksi kommunisteiksi ja Karppista itseään pidettiin erittäin vaarallisena. Karppinen kärsi poliittisen toimintansa vuoksi kolme vankilatuomiota ja oli lisäksi pari vuotta turvasäilössä. Hän oli 1920–1940-luvuilla vankilassa yhteensä lähes 11 vuotta.[2]
| Elsa Karppinen | |
|---|---|
| Kansanedustaja | |
|
3.7.1945–21.7.1948
|
|
| Ryhmä/puolue | SKDL |
| Vaalipiiri | Lappi |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. toukokuuta 1901 Kemi |
| Kuollut | 30. huhtikuuta 1957 (55 vuotta) Kuopio |
| Ammatti | myymälänhoitaja |
Elämä muokkaa
Elsa Karppisen vanhemmat olivat olivat työnjohtaja Juho Korhonen ja Betty Miettunen.[3] Kansakoulun käytyään hän työskenteli Kemin osuuskaupan myymäläapulaisena.[4] Karppinen toimi jo 1920-luvun alussa sosialidemokraattisen nuorisoliiton Karihaaran osaston sihteerinä.[5] Hän oli myös kielletyn SKP:n Kemin piirikomitean jäsen ja apulaisorganisaattori, joka hoiti maanalaiset etappi- ja viestiyhteydet.[6] Karppinen pidätettiin ensimmäisen kerran vuonna 1922, jolloin häntä epäiltiin kielletyjen lentolehtisten jakamisesta. Marraskuussa 1927 Etsivä keskuspoliisi pidätti Karppisen Oulussa, kun hänen hallustaan tavattiin suuri määrä SKP:n painotuotteita. Karppinen sai kahden vuoden kuritushuonetuomion, josta hän vapautui helmikuussa 1930.[7]
Karppinen pidätettiin seuraavan kerran vuonna 1931 Helsingissä. Nyt hän sai neljän vuoden kuritushuonetuomion, joka oli SKP:n toiminnalle kova isku, sillä se katkaisi puolueen yhteydet Pohjois-Suomeen.[8] Vapauduttuaan Karppinen jatkoi edelleen maanalaista toimintaansa ja EK:n löydettyä uusia todisteita hänet pidätettiin jälleen vuonna 1939. Karppinen sai kaksi vuotta kuritushuonetta, jonka Korkein oikeus korotti 3,5 vuoteen. Rangaistus päättyi keväällä 1943, mutta Karppinen määrättiin turvasäilöön sotatilan loppumiseen saakka.[9]
Jatkodan jälkeen Karppinen pääsi vankilasta ja lähti mukaan SKDL:n toimintaan. Kevään 1945 eduskuntavaaleissa hän jäi varasijalle, mutta nousi kansanedustajaksi heinäkuussa Reino Uusisalmen kuoltua. Ainoaksi jääneen kansanedustajakautensa päätyttyä Karppinen sai vielä vuonna 1950 viiden kuukauden ehdollisen tuomion Kemin veritorstain tapahtumien johdosta.[3] Hän oli myös presidentin valitsijamies 1950 sekä Kemin kaupunginvaltuuston jäsen 1951–1953. Karppinen työskenteli Kemissä Kansan Tahdon aluetoimittajana ja Suomi–Neuvostoliitto-seuran toimistonhoitajana, kunnes siirtyi 1953 Kansan Sanan toimittajaksi Kuopioon. Hän kuoli 55-vuotiaana huhtikuussa 1957.[4]
Yksityiselämä muokkaa
Elsa Karppisen pitkäaikainen kumppani oli SKP:n Kemin alueen piiriorganisaattori Heikki Karppinen, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1938.[3]
Teokset muokkaa
- Kappinen, Elsa: ”Tähdenvälejä SKP:n illegaalliselta toiminta-ajalta”, SKP taistelujen tiellä : vuosikirja 1947, s. 178–182. Helsinki: SKP:n keskuskomitean valistusosasto, 1947.
Lähteet muokkaa
- Karhunen, Eero: Pohjola kommunismintorjunnan kenttänä : pohjoissuomalaiset kommunistit Etsivän keskuspoliisin ja Valtiollisen poliisin kontrollin kohteena vuosina 1920–1944. Pro gradu -tutkielma. Oulu: Oulun yliopisto, 2021. Teoksen verkkoversio (PDF).
Viitteet muokkaa
- ↑ Elsa Karppinen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 5.11.2007.
- ↑ Karhunen 2021, s. 24, 43–44.
- ↑ a b c Ilola, Raili: Elsa Karppinen - Lapin läänin ensimmäinen naiskansanedustaja Naisten Ääni -hanke. 2017. Suomalainen Naisliitto. Viitattu 10.2.2023.
- ↑ a b Karhunen 2021, s. 14–15.
- ↑ Karhunen 2021, s. 24.
- ↑ Karhunen 2021, s. 91.
- ↑ Karhunen 2021, s. 30–31.
- ↑ Karhunen 2021, s. 45.
- ↑ Karhunen 2021, s. 46–47, 65–66.