Elisabeth de Lisitzin

suomalainen diplomaatti

Elisabeth de Lisitzin (3. maaliskuuta 1904 Moskova, Venäjän keisarikunta5. tammikuuta 1996 Porvoo) oli suomalainen toimittaja, tulkki ja Suomen ensimmäinen naisdiplomaatti, koulutukseltaan ekonomi ja lakitieteen lisensiaatti.[1]

Elisabeth de Lisitzinin vanhemmat olivat vuori-insinööri, filosofian maisteri ja toimitusjohtaja Gregorius Lisitzin ja Eugenie Maria de Ratomska. Hänen sisarensa oli filosofian tohtori, talassologi Eugenie Lisitzin.[2][3] Perhe asui vuori-insinöörinä toimineen isän työn vuoksi eri maissa ja de Lisitzin aloitti koulunsa Dresdenissä Saksassa. Hän kävi sitten Pietarissa ruhtinatar Obolenskajan hienostokoulua hankkien sieltä monipuolisen kielitaitonsa: de Lisitzin osasi kahdeksaa kieltä. Hän pääsi ylioppilaaksi Viipurin ruotsalaisesta tyttökoulusta 1923.[1]

De Lisitzinistä tuli Suomen ensimmäinen naisdiplomaatti, kun hän työskenteli attaseana ulkoministeriössä 1930-luvun alussa. Hän toimi myös tulkkina sekä eri maiden Helsingin edustustojen lainopillisena neuvonantajana. Nainen ei voinut tuohon aikaan tehdä diplomaatin uraa ulkomailla.[1]

De Lisitzin työskenteli Suomen Tietotoimiston toimittajana 1941–1952. Toisen maailmansodan päätyttyä hän toimi venäläisten tulkkina sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä. 1950-luvulla hän siirtyi vapaaksi toimittajaksi sekä Kauneus ja terveys -lehden toimittajaksi. Vuonna 1972 hän muutti Porvooseen.[1]

Elisabeth de Lisitzinin ja Veikko Pohjanpellon tytär on taidemaalari ja kuvanveistäjä Maria de Lisitzin (s. 1946).[4][2]

Julkaisuja muokkaa

  • Ranskan nykytaidetta. Tekijä, Helsinki 1947
  • La peinture actuelle en France. Elisabeth Lisitzin, Helsinki 1947
  • Apteekkarien rohdos - Apotekarenas drog Aurumm oy.-ab. 60 vuoden vaiheet. Apteekkarien rohdos, Helsinki 1955

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Elisabeth Lisitzinin lehtiartikkeleita: