Elin Malin
Elin Augusta Malin, o. s. Nikander (15. joulukuuta 1868 Helsinki – 2. syyskuuta 1959) oli suomalainen yhteiskunnallinen vaikuttaja.[1][2]
Malinin vanhemmat olivat tehtailija Johannes Nikander ja Sofia Vilhelmina Degerth. Hän oli vuodesta 1896 naimisissa hallintosihteeri Karl Axel Hjalmar Malinin (k. 1947) kanssa. Malin kävi tyttökoulun 1884 ja jatko-opiston 1890.[1][2]
Malin oli Marttayhdistyksen keskustoimikunnan jäsen vuodesta 1903, Suomen Marttaliiton jäsen 1924–1935 ja liiton sihteeri (vastaa toiminnanjohtajaa). Sittemmin hän sai kunniajäsenen aseman.[1][2] Hän perusti myös useita Martta-yhdistyksiä.[3] 1922–1924.
Hän toimi Kirjoja sokeille -yhdistyksen johtokunnan jäsenenä ja rahastonhoitajana 1906–1932, puheenjohtaja 1932–1937, Pohjoismaiden emäntäliiton johtokunnan jäsen 1924–1936, Sokeain keskusliiton hallintoneuvoston jäsen 1929–1936, kotiteollisuus oy Pirtin johtokunnan jäsen 1928–1934, Naisten Äänen toimituskunnan jäsen.[1][2]
Malin oli Suomalaisen naisliiton perustaja ja sen sihteeri 1914–1920. Hän oli passiivisen vastarinnan toimintaa järjestäneessä naiskagaalissa naisten keskuskomitean jäsen ja rahastonhoitaja.[1][2]
Malin oli kieltolain kumoamista vaativan adressin alullepanijoita.[3]
Tunnustukset muokkaa
- Marttaliiton kultainen ansiomerkki 1925 marttatyöstä.
- Suomen Valkoisen Ruusun ansiomerkki 1948 ansioista järjestötoiminnan ja valtion hyväksi
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Kuka kukin oli, Wikisource
- ↑ a b c d e Kuka kukin on 1954
- ↑ a b Kirsi Vesterbacka: Elin Malin, Marttaperinne