Elaine May
Elaine May (o.s. Berlin; s. 21. huhtikuuta 1932 Philadelphia, Pennsylvania) on yhdysvaltalainen näyttelijä, käsikirjoittaja ja ohjaaja.[1]
| Elaine May | |
|---|---|
 Elaine May vuonna 1959. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. huhtikuuta 1932 Philadelphia, Pennsylvania, Yhdysvallat |
| Ammatti | näyttelijä, käsikirjoittaja, ohjaaja |
| Lapset | Jeannie Berlin |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1955– |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
| Svensk Filmdatabas | |
Ura muokkaa
Yhteistyö Mike Nicholsin kanssa muokkaa
Ennen kummankin erillisiä ohjaajauria Elaine May ja Mike Nichols tunnettiin komediallisesta yhteistyöstään teatterissa, yökerhoissa ja televisiossa. Se alkoi vuonna 1955 The Compass Players -nimisessä improvisaatioryhmässä Chicagossa. Heidän välinen kemiansa auttoi heitä tekemään nopeaälyisiä improvisaatioita, jotka parodioivat aikansa televisiohaastatteluja ja ihmisten keskusteluja ajankohtaisista aiheista. Heitä alettiin kutsua vierailijoiksi kymmeniin televisio- ja radio-ohjelmiin.[2]
Elokuvaura muokkaa
May ohjasi ja käsikirjoitti elokuvan Kun mies on mies (1970), jossa hän myös itse näytteli. Hän on myöhemmin työskennellyt eri ominaisuuksissa muiden muassa elokuvissa Sydäntenmurskaaja (ohjaus, 1972), Taivas saa odottaa (1978), Viikonloppu Kaliforniassa (1978), Tootsie – lyömätön lyyli (1982), Lainahöyhenissä (1996), Päävärit (1998) sekä Keksejä ja konnia (2000). Hänen käsikirjoituksensa elokuvaan Lainahöyhenissä merkitsi pitkän tauon jälkeen paluuta yhteistyöhön Mike Nicholsin kanssa.
Maylle myönnettiin vuonna 1999 parhaan sovitetun käsikirjoituksen Bafta-palkinto. Hän on ollut ehdolla myös Golden Globen (1972) ja kahden Oscar-palkinnon (1979, 1999) saajaksi. Hänen elokuvansa Ishtar (1987) oli epäonnistuminen, joka johti vuonna 1988 huonoimman ohjaajan Razzien saamiseen ja huonoimman käsikirjoittajan Razzie-ehdokkuuteen. Toisaalta Mayn ohjaama Sydäntenmurskaaja (1972) valittiin vuonna 2002 American Film Instituten 100 kaikkien aikojen hauskimman amerikkalaiselokuvan listalle[3], ja The New York Timesin kriitikot valitsivat sen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[4] Vuonna 2017 BBC:n äänestyksessä 253 eri puolilta maailmaa olevaa elokuvakriitikkoa valitsi Mayn esikoisohjauksen Kun mies on mies kaikkien aikojen sadan parhaan komedian listalle.[5]
Yksityiselämä muokkaa
Vuonna 1949 syntynyt näyttelijä Jeannie Berlin on Elaine Mayn tytär.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Ankeny, Jason: Elaine May Allmoviessa (englanniksi). Viitattu 3.5.2022.
- ↑ Nichols, Mike (1931—) and Elaine May (1932—) (Vaatii HighBeam-tilauksen) St. James Encyclopedia of Popular Culture. 1.1.2000. Yhdysvallat: Gale. Arkistoitu 11.9.2016. Viitattu 18.7.2016. (englanniksi)
- ↑ 100 Years, 100 Laughs. (PDF) (91. The Heartbreak Kid) 2002. Los Angeles: American Film Institute. Arkistoitu 24.7.2016. Viitattu 30.8.2016. (englanniksi)
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004) The New York Times. New York: The New York Times Company. Arkistoitu 5.6.2016. Viitattu 4.7.2016. (englanniksi)
- ↑ Blauvelt, Christian: The 100 Greatest Comedies of All Time (90. A New Leaf) BBC Culture. 22.8.2017. Lontoo: British Broadcasting Corporation. Viitattu 22.8.2017. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Elaine May Wikimedia Commonsissa
