El Bogotazo
El Bogotazo oli huhtikuussa 1948 Kolumbian pääkaupungin Bogotán keskustassa populistipoliitikko Jorge Eliécer Gaitánin murhasta alkanut väkivaltainen mellakka, josta La Violenciana tunnetun 1940–1950-lukujen sisällissodan sanotaan alkaneen. Mellakka alkoi, kun mielenterveysongelmainen nuori mies Juan Roa Sierra ampui Gaitánin Bogotássa. Liberaali radioasema yllytti tämän jälkeen väkijoukkoa mellakoimaan hallitusta vastaan. Seuraavaan aamuun kestäneen mellakan aikana noin 3 000 ihmistä sai surmansa ja satoja rakennuksia poltettiin.
Mellakoiden nimitys tulee Kolumbian pääkaupungista Bogotásta, johon on lisätty iskua, lyöntiä tarkoittava vahvistava pääte -azo.
Gaitánin murha muokkaa
Kolumbiassa liberaalien ja konservatiivien välit olivat äärimmäisen kireät konservatiivien vuoden 1946 vaalivoiton jälkeen. Maaseudulla esiintyikin vaaleihin liittyneitä väkivaltaisuuksia. 1930-luvulta asti hallinneita liberaaleja harmitti, kun voittaneet konservatiivit olivat sulkeneet heidät pois niin valtiollisesta kuin paikallistason politiikastakin.
Vaikka tunnelma Kolumbiassa oli kiristynyt, maan pääkaupungissa Bogotássa oli rauhallista. Siellä järjestettiin huhtikuussa 1948 yhteisamerikkalainen kokous, jossa oli määrä perustaa Amerikan valtioiden järjestö, OAS. Vaalitappion jälkeen liberaalien johtoon noussut Jorge Gaitán ammuttiin kuitenkin 9. huhtikuuta Bogotán kadulla hänen ollessaan menossa lounaalle.[1] Gaitánin ampuja oli Juan Roa Sierra. Gaitán kuoli lähes välittömästi, ja Roa pakeni paikalta jalan. Vihainen väkijoukko lähti ajamaan Roata takaa ja sai hänet kiinni, vaikka poliisi yrittikin poistaa hänet paikalta turvallisesti. Roa lynkattiin, ja hänen ruumiinsa kannettiin presidentinpalatsin Casa de Nariñon ulkopuolelle.[2]
Gaitánin murhan viralliseksi syyksi laitettiin Roan hermostuminen siitä, että Gaitán ei ollut antanut Roalle töitä, jota tämä oli pyytänyt. Murhan syitä ja Roan mahdollisia taustahenkilöitä on kuitenkin spekuloitu kauan. Kolumbialainen kirjailija Gabriel García Márquezkin käsitteli asiaa vuoden 2002 kirjassaan Elää kertoakseen. Gaitánilla oli joka tapauksessa vihamiehiä, kuten konservatiivipresidentti Mariano Ospina Pérez. Lisäksi murhan taustalle on epäilty Gaitánin omaa puoluetta, CIA:ta ja jopa Fidel Castroa, joka oli samaan aikaan Bogotássa.[2] Murhan tehneellä mielenterveysongelmaisella Roalla ei kuitenkaan ollut yhteyksiä poliittisiin tahoihin, eikä murhan taustalla olleesta salaliitosta ole löytynyt merkkejä.[1]
Mellakka muokkaa
Murhan jälkeen bogotálainen liberaali radioasema kiihotti kaupungin köyhiä valtaamaan kadut, etsimään aseita ja hyökkäämään hallintorakennuksiin. Työläiset vastasivatkin kutsuun ja hyökkäsivät virastoihin ja poliisien kimppuun ja varastelivat. He käyttivät aseinaan tuliaseita, viidakkoveitsiä, lyijytankoja ja kirveitä. Mellakka yhdisti konservatiiveja ja liberaaleja, sillä kummatkin tahot halusivat väkivaltaisuuksien loppua. Liberaalit asettivat Gaitánin seuraajaksi Darío Echandían, joka puhui parvekkeelta väkijoukolle ja pyysi heitä laskemaan aseensa. Konservatiivit kääntyivät armeijan puoleen, mutta armeija pystyi ainoastaan hiljentämään väkijoukkoa kiihottaneen radioaseman.[2]
Mellakka kesti koko yön, ja sen aikana satoja rakennuksia poltettiin. Kaupungin laitamille nousi omatekoisia kauppoja, joissa ihmiset myivät kaupungista ryöstettyjä tavaroita. Kaupungin mellakoissa kuoli lopulta noin 3 000 ihmistä.[2] Kun tieto Gaitánin murhasta levisi maan muihin osiin myös muissa kaupungeissa puhkesi samantapaisia mellakoita.[1] Mellakka hiipui aamuun 10. huhtikuuta mennessä, kun väkijoukko alkoi väsyä ja humaltua. Armeija ja poliisi pystyi ottamaan kaupungin haltuunsa, minkä jälkeen jälleenrakennustyöt pystyttiin aloittamaan.[2]
Seuraukset ja sisällissota muokkaa
Mellakan anarkistisen luonteen takia ryöstelijöiden ja murhaajien tuomitsiminen oli lähes mahdotonta. Tapahtumien jälkiä siivottiin kuukausia, mutta sen aiheuttama henkinen jälki kesti huomattavasti kauemmin. Mellakka toi esille työläisten ja oligarkien välisen syvän vihan, joka oli kytenyt vuosien 1899–1902 tuhannen päivän sodasta lähtien.[2]
Vaikka mellakka lähensikin hetkellisesti maltillisten liberaalien ja konservatiivien välejä, verinen tapahtuma jäi kuitenkin ihmisten mieleen.[1] Puoleet olisivat pystyneet lähentymään tapahtumien jälkeen enemmänkin, mutta he tyytyivät syyttämään toisiaan. El Bogotazon voidaankin lopulta nähdä verisen, La Violenciana tunnetun sisällissodan alkuna.[2]
Lähteet muokkaa
- Valtonen, Pekka: Latinalaisen Amerikan historia. Helsinki: Gaudeamus, 2001. ISBN 951-662-843-5.