Eino Wirkkula
Eino Wirkkula (8. marraskuuta 1879 Haukipudas[1] – 18. kesäkuuta 1956 Oulu[2]) oli suomalainen rovasti ja kirjailija.
Henkilöhistoria muokkaa
Eino Wirkkulan vanhemmat olivat kirkkoherra, rovasti Viktor Alfred Wirkkula ja Johanna Thauvón. Hän pääsi ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1898 ja opiskeli Helsingin yliopistossa suorittaen teologian erotutkinnon 1905. Wirkkula vihittiin papiksi samana vuonna. Valmistuttuaan hän toimi pappina Iissä, Simossa ja Hailuodossa. Hailuodon kirkkoherra hän oli 1909–1919 ja Iin kirkkoherra 1919–1950. Hän sai rovastin arvon 1926 ja toimi myös Iin rovastikunnan lääninrovastina 1932–1950. Suomen Nuorten Kristillisen Liiton matkasihteeri Wirkkula oli kolmeen otteeseen ja liiton pääsihteeri 1926–1928. Hän toimi myös Oulun suojeluskuntapiirin kenttäpappina. Wirkkula oli naimisissa vuodesta 1908 Helmi Maria Malmbergin kanssa.[1][3]
Teoksia muokkaa
- Miksi aikamme nuoret hukkuvat? : siveellisyyspuhe. Suomen Nuorten Kristillinen Liitto, Helsinki 1918
- Valvova nuoriso : piirteitä maamme kristillisestä nuorisotyöstä. Suomen Nuorten Kristillinen Liitto, Kerava 1925
- Valkoinen erämaa : metsänkävijän tarinoita. WSOY 1926, uusintapainos Iin kotiseutuyhdistys, Ii 1991
- Kun komokkaat saapuivat ja Kun mies on vireessä novellit teoksessa Suomen riistapoluilta. 1961
- Suurilla selkosilla. Iin kotiseutuyhdistys, Ii 1993
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1954, s. 979 (Viitattu 10.1.2019)
- ↑ Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 (Viitattu 10.1.2019)
- ↑ 75-vuotiaita. Helsingin Sanomat, 8.9.1954, s. 7.