Eino Tuompo (arkkitehti)
Eino Erkki Johannes Tuompo[1] (23. syyskuuta 1917 Alatornio – 15. lokakuuta 2012 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti.[2]
Tuompo kirjoitti ylioppilaaksi Turun suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1934 ja valmistui arkkitehdiksi Helsingin Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1941.[1] Hän osallistui nuorena talvi- ja jatkosotaan ja yleni luutnantiksi.[2] Jatkosodan loppuvaiheessa hän oli Viipurin jälleenrakennustoimiston arkkitehtina.[1] Sodan jälkeen Tuompo työskenteli aluksi arkkitehtina Yrjö Lindegrenin arkkitehtitoimistossa 1945–1946. Vuosina 1946–1949 hän oli Tukholmassa Ruotsissa asunto-osuuskunta Hyresgästernas Sparkasse och Byggnadsföreningin (HSB) palveluksessa osastoarkkitehtina, ja sai suunnitella asuinalueita Tukholmaan sekä asemakaavaluonnoksia muualle Ruotsiin. Ruotsin-vuosiensa jälkeen hän täydensi opintojaan Massachusetts Institute of Technologyssa (MIT) Bostonissa Yhdysvalloissa, jonka erikoiskurssilta valmistui 1949. Suomeen palattuaan Tuompo toimi 1950–1954 Kulutusosuuskuntien Keskusliiton (KK) asunto-osaston teknillisenä johtajana. Vuonna 1955 hän perusti oman arkkitehtitoimiston, joka toimi vuoteen 1992.[2][1] Hän oli myös Arkkitehti-lehden toimittaja 1950–1952.[1]
Tuompo sai useita palkintoja arkkitehtikilpailuissa, sekä avoimissa että kutsukilpailuissa. Hän suunnitteli Helsinkiin muun muassa Autotalon (1958) yhdessä Veli Valorinnan kanssa, Pelastusarmeijan talon Punavuoressa (1968), Neuvostoliiton (nyk. Venäjän) kaupallisen edustuston talon Tehtaankadulla (1972), asuin-, liike- ja toimistotalon Asemapäällikönhovin Pasilassa (1976), Merikampin korttelin (1981), Pohjola-yhtiöiden rakennuttaman Kultareunan asuinalueen Etelä-Haagassa, Gunillankujan asuintalot Laajasalossa ja Takaniityntien alueen talot Malmilla.[2][3][4] Muualle Suomeen hän suunnitteli muun muassa KK:n palveluksessa 1950-luvun alussa yhdessä Mauri Karkulahden kanssa niin sanotut Hakatornit Lahden Fellmaninpuiston viereen[5] ja vuonna 1966 niin sanotun Pohjolatalon Kotkan keskustaan[6]. Tuompo suunnitteli myös yhdessä Veikko Larkaksen, Pauli Salomaan ja Esko Suhosen kanssa vuonna 1951 Helsingin Lauttasaareen rivitalon, johon kaikki arkkitehdit muuttivat asumaan.[7]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 2000: M–Ö, s. 755. Tekniikan Akateemisten Liitto TEK, Helsinki 2000.
- ↑ a b c d Erik Johansson: Eino Tuompon muistokirjoitus[vanhentunut linkki] HS muistot, Helsingin Sanomat. Viitattu 10.2.2016.
- ↑ Eino Tuompon suunnittelemat rakennukset Helsingin keskustassa (Arkistoitu – Internet Archive) Korttelit.fi. Viitattu 10.2.2016.
- ↑ Mikko Lindqvist: As Oy Asemapäällikönhovi; Asemapäällikönkatu 3. Kasöörinkatu 5.; Helsinki (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin kaupunginmuseo, Finna. Viitattu 20.2.2020.
- ↑ Fellmaninpuisto, jälleenrakennuskauden oppilaitokset ja Hakatornit Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto. Viitattu 10.2.2016.
- ↑ Asemakaavan selostus[vanhentunut linkki] Kotkan kaupunki 9.6.2014. Viitattu 10.2.2016.
- ↑ Lauttasaaren kotikaupunkipolut: 4 Asunto Oy Kaljakallio Lauttasaari.fi. Viitattu 10.2.2016.