Wikipedia

Eino I. Manninen

Eino Ilmari Manninen (7. syyskuuta 1896 Mikkeli – 23. marraskuuta 1967 Helsinki) oli suomalainen saarnaaja, koulutukseltaan metsänhoitaja.[1] Hän tuli tunnetuksi erityisesti Helsingin Saalem-seurakunnan perustajana ja ensimmäisenä johtajana vuosina 1928–1967.[2]

Eino I. Manninen
Eino Manninen Saalem-seurakunnan viisivuotisjulkaisussa 1933
Eino Manninen Saalem-seurakunnan viisivuotisjulkaisussa 1933
Henkilötiedot
Syntynyt7. syyskuuta 1896
Mikkeli
Kuollut23. marraskuuta 1967 (71 vuotta)
Helsinki

Mannisen isä Aksel Manninen (s. 1868) ja äiti Iida Maria Riittinen asuivat Mikkelissä Mannisen syntymisen aikaan, mutta muuttivat vuonna 1902 Helsinkiin, jossa Aksel Manninen toimi alkuun kauppiaana, sittemmin rautatievirkailijana ja vanginvartijana, lihakauppiaana ja lopulta poliisilaitoksella. Perhe asui sittemmin Hämeenlinnassa ja lopulta Viipurissa, jossa Aksel toimi poliisietsivänä.[3] Manninen opiskeli Viipurin Uudessa Yhteiskoulussa, osallistui Viipurin NMKY:n toimintaan ja oli raittiusseuran puheenjohtajana.[4] Mannisen veli Valtter oli opiskeluaikanaan kiinnostunut hengellisistä asioista, jonka vuoksi hän siirtyi teologiseen tiedekuntaan. Manninen valmistui ylioppilaaksi keväällä 1917 ja toimi sen jälkeen joitakin aikoja Viipurin postilaitoksen palveluksessa. Hänen tulevaisuudensuunnitelmissaan oli teologian opiskeleminen Helsingissä, mutta osallistuttuaan Valtter-veljensä järjestämään kotikokoukseen 9. syyskuuta 1917 hän tuli uskoon ja hakeutui kastettavaksi Haapajärvelle 7. lokakuuta. Siellä hänet kastoi Herran Kansa -nimisen suuntauksen johtaja Pekka Mikkonen.[5]

Helsingissä syntyi herätyksen johdosta vuonna 1920 kaksikielinen seurakunta Filadelfia, jonka paimeneksi Manninen valittiin vuonna 1925. Kaksikielisen työn käytännöllisten vaikeuksien vuoksi Manninen päätti yhdessä joidenkin muiden suomenkielisten uskovien kanssa perustaa uuden seurakunnan, joka otti nimekseen Saalem. Saalem-seurakunnan perustava kokous pidettiin 5. maaliskuuta 1928. Perustamiskokouksessa olivat mukana Juho Antikainen, Veikko Antikainen, Birger Gröhn, K.A. Hellman, Onni Kaisla, Otto Laitinen, Rafael Lalu, Paavo Louhi, Eino I. Manninen, Arvo Muhonen ja Väinö Tollman.[6] Manninen toimi seurakunnan vastaavana paimenena lähes 40 vuotta aina kuolemaansa saakka.

Perhe muokkaa

Manninen vihittiin Eeva Hongan (s. 1899) kanssa 5. tammikuuta 1923. He saivat neljä lasta: Lea (1925), Erkki (1926), Veikko (1929) ja Pentti (1932).

Lähteet muokkaa

  • Manninen, Eino: Helsingin Saalem-seurakunnan viisivuotisjulkaisu. Helsinki, 1933.
  • Antturi, Kai & Kärnä, Tapani: Helsingin Saalem-seurakunta 25 vuotias 1928-1953. Helsinki, 1953.
  • Eero Antturi, Thorleif Johansson, Mary Yrjölä: Näky raamatullisesta seurakunnasta: Helsingin Saalem-seurakunta 60 vuotta. Somero: Saalem-lähetys ry, 1988. ISBN 951-96116-0-6.
  • Ahonen, Lauri K.: Suomen Helluntaiherätyksen historia. Päivä Oy, Helsinki, 1994. ISBN 951-622-603-5
  • Kärnä, Lea: Palavan pensaan äärellä. Eino Mannisen elämä ja työ. Ristin Voitto, Porvoo, 1988. ISBN 951-606-026-9

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Palavan pensaan äärellä, s. 15.
  2. ↑ Palavan pensaan äärellä, s. 14.
  3. ↑ Palavan pensaan äärellä, s. 26–32.
  4. ↑ Palavan pensaan äärellä, s. 34.
  5. ↑ Palavan pensaan äärellä, s. 36–38.
  6. ↑ Antturi, Johansson & Yrjölä 1988, s. 18

Aiheesta muualla muokkaa

  • Helaseppä, Minnamari: Manninen, Eino I. (1896–1967). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 15.1.2010 (päivitetty 11.5.2011). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eino_I._Manninen&oldid=21169567”